lauantai 30. kesäkuuta 2012

Terveisiä Neuvostoliitosta!



Ukrainalaisia teitä on huristeltu jo lähemmäs 3 000 kilometriä. Pomput ja tierikot pitävät huolen, ettei kuskin lisäksi kukaan kyytiläisistäkään varmasti torkahda. Keskituntinopeus ei ole noussut paljonkaan yli 70 kilometrin. Autopelissä ylitse muiden pärjäävät Volgat, Mosset ja Ladat. Tosin täällä myös Lexuksella voi helposti voittaa, varsinkin jos kisan kohteena ovat ohittavat autot.





Kyllä neuvostoarkkitehtuuri hivelee esteetikon silmää! Taajamissa autojen sijaan voi bongailla myös sympaattisia babushkoja. 


Olen nyt nähnyt likipitäen kolmentuhannen ajokilometrin verran ukrainalaisia peltomaisemia. Rypsiä, rapsia, maissia, vehnää ja mitä näitä nyt on. Sekä auringonkukkapeltoja! Niitä ei voita mikään. Huomenna matka jatkuu kohti Kiovaa ja sunnuntain peliä. Viimeisiä kisapäiviä viedään.






Psst... Seuraa Vatsasekaisin Kilinkolin –blogipäivityksiä myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Valppain mielin muista sä aina


Autoilimme eilisen Varsova-pelin jälkeen takaisin Puolan pohjoisrannikolle. Keskikesän yö ei ole näillä leveyksillä lainkaan yhtä valoisa kuin koto-Suomessa. Varsinkaan yhdistettynä vesisateeseen ja sumuun. Pääsimme perille aamuneljältä, samaan aikaan aamusarastuksen kanssa.

Tarkoituksena oli jakaa viiden tunnin ajomatka useamman kuskin kesken, mutta takapenkiltä kuului vain tasainen tuhina. Toinen takapenkkiläisistä poti pesemättömistä puolalaisista mansikoista aiheutunutta vatsatautia ja toinen oli muuten vain kanttuvei.

Apupoika ajoi, ja minä yritin pitää kuskia hereillä, vaikka omassa hereillä pysymisessäni taisi olla suurempi työ.

Kesällä tulee muutenkin ajeltua enemmän ja pidempiä matkoja. Tässä muutama vinkki, miten me viime yön tunteina, omasta pilkkimisestäni huolimatta, lopulta pääsimme turvallisesti perille. Tarkoitus ei ole suinkaan kannustaa yöllä huristelemiseen tai liian pitkiin ajomatkoihin. Meillä on ensi viikolla edessä vielä hurjan monta ajokilometriä. Onko teillä muilla hyväksi havaittuja vinkkejä, miten selviytyä pitkistä ajoista? Nämä vinkit viime yöltä:

1. Vaikka kuinka väsyttäisi, ei kuski saa valvoa yksin. Etupenkkiläisen velvollisuus  on olla kuskin kanssa hereillä.

2. Lämpimässä autossa on helpompi torkahtaa – laita siis puhallus tai ilmastointi viileälle ja avaa silloin tällöin hieman ikkunaa. Raikas ulkoilma piristää. Piristysvaikutus on vain entistä ehompi, jos raikkaan ilman lisäksi saa vähän vesisadetta naamalle.

3. Yöradion lempeä musiikki ei edistä hereillä pysymistä. Eikä myöskään puolalainen musiikki. Parempi vaihtoehto on jutella kuskin kanssa. Autossa on hyvä hetki jutella ja juoruta. Etukäteen voi vaikka yrittää listata puheenaiheita, niin tyhmältä kuin se kuulostaakin. Kun on tarpeeksi kauan tehty tikusta asiaa, on aika ottaa järeämmät konstit käyttöön:

4. Arvaa ketä ajattelen –peli on toiminut pissahädänkarkottimena tupatentäydessä guatemalalaisbussissa ja sen avulla onnistuu pitämään keskustelua yllä niinäkin hetkinä, kun tekisi mieli nauttia  yön hiljaisuudesta. Pelissä toinen valitsee mieleensä henkilön, ja toisen pitää selvittää kysymyksien avulla, kenestä on kyse. Henkilön valinnut saa vastata kysymyksiin vain kyllä tai ei. Peli on tarpeeksi simppeli ajamisen oheen. Kuskin on kuitenkin tärkeintä keskittyä ensisijaisesti ajamiseen.

5. Perinteinen laiva on lastattu. Viime yönä laiva oli lastattu k-kirjaimella alkavilla eläimillä. Kummankin piti vuorotellen keksiä sopiva eläin, minkä ohessa ajomatkaa kului rattoisasti tunnin verran, vaikkei ehdottamiani kirkonrottaa tai korvamatoa hyväksytty.

6. Aamun sarastaessa tai päivänvalossa voi pelata autopeliä. Kumpikin valitsee yhden automerkin, ja jokaisesta vastaantulevasta valitun merkkisestä autosta saa pisteen. Viidestä pisteestä menee peli poikki. Ei kannata valita Lexusta, sillä ei ikinä voita. Autopeliä ei harmillisesti voi pelata pimeällä eikä moottoritiellä.

Lisäksi autoon on hyvä varata pikkunaposteltavaa, kuten pähkinöitä ja suklaata. Pitkiä matkoja on kuitenkin parempi ajaa hieman nälässä kuin masu tupaten täynnä. Hiilihapotettu vesi on tavallista vettä parempaa ajojuomaa, sillä kuplat piristävät. Kuskille suotakoon myös inhokkijuomani, pullo kofeiinipitoista kokista tai energiajuomaa.

Taukojen pitäminen on tietysti ensiarvoisen tärkeää. Pieni vilvoittelu ja hyppely ulkoilmassa saa veren kiertämään. Hyvät vitsit voisivat myös toimia piristyksenä. Valitettavasti omaan vitsikokoelmaani kuuluu tasan kolme vitsiä, joista kaksi lienee turhan mauttomia julkiseen jakoon. Kolmannessa kaksi blondia ajavat tandemilla. Toinen ajaa ojaan. 

Maukasta juhannusta ja ajelkaahan varovasti!

Psst... Seuraa Vatsasekaisin Kilinkolin –blogipäivityksiä myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!



tiistai 19. kesäkuuta 2012

Terveisiä Puolasta!
Pozdrowienia z Polski!


Nyt on EM-kisat avattu myös meidän osalta! Tankkauksen ennen eilisiltaista peliä hoidimme perinteisessä maitobaarissa. Hyvin jaksoi kannustaa. Kuvien perusteella lienee varsin selvää kumman joukkueen puolella olin. Meidän seuraava peli onkin sitten Varsovassa, jossa kohtaavat Tsekki ja Portugali. 








Psst... Seuraa Vatsasekaisin Kilinkolin –blogipäivityksiä myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Kolottaako sokerihammasta?







Psst... Seuraa Vatsasekaisin Kilinkolin –blogipäivityksiä myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Ukrainalaiset perunaletut eli derunyt eli Деруни


EM-kisaisäntien keittiöiden hengessä kokeiluun pääsivät ensimmäisenä ukrainalaiset perunaletut eli derunyt. Kovin paljon en ole vielä ehtinyt opiskella ukrainalaisesta ruoasta. Sen verran kuitenkin, että voin kertoa ukrainalaisten sapuskojen saaneen vaikutteita venäläisestä, puolalaisesta, saksalaisesta ja turkkilaisesta keittiöstä. Liha, sienet, (säilötyt) kasvikset, marjat, hedelmät ja yrtit ovat paljon käytettyjä ja annokset suurikokoisia. Leivällä on tärkeä rooli ukrainalaisten ruokapöydässä, vaikkei sitä ehkä uskoisi, kun kerta ovat menneet nimeämään pääsiäisleipänsä paskaksi. (Lähde: ukraine.com/cuisine)

Vastaavantyyliset perunaletut ovat suosittuja monissa itäisen Euroopan ruokapöydissä. Ukrainassa perunaletut tarjotaan tietolähteitteni mukaan joko suolaisina hapankerman tai raejuuston kera tai makeina esimerkiksi omenahillon kanssa. Maultaan nämä muistuttivat jonkin verran röstiperunoita. Oikein hyviä olivat, vaikka olisin ehkä kaivannut niiden rinnalle jotakin smetanan lisäksi.



Ukrainan- ja venäjäntaitoni ovat olemattomat, mutta onnekseni löysin mahdottoman simppelin deruny-reseptin ukrainalaisia ja venäläisiä reseptejä pursuavasta englanninkielisestä Natasha´s Kitchen -blogista. Natasha on muuttanut nelivuotiaana Atlantin taakse, mutta ravittu pääosin slaavilaisin einehin. Blogista löytyy myös mainiolta vaikuttava täytettyjen perunalettujen ohje; sopisivat mainiosti piknikille, sanoisin.

UKRAINALAISET PERUNALETUT (DERUNYT) (3-4 annosta)
  • 5 isohkoa raakaa perunaa (kuorineen punnittuna noin 700 g)
  • 1 sipuli
  • 1 muna
  • 3 rkl vehnäjauhoja
  • 1 rkl smetanaa
  • suolaa
  • mustapippuria
  • paistamiseen voita (tai öljyä)
  • lisäksi smetanaa tarjoiluun

Kuori perunat ja sipuli ja raasta ne hienoksi raasteeksi, tai kuten minä, aja ne hienoksi monitoimikoneessa tai blenderissä. (Ainakin Kitchen Aidin blenderissä homma toimi mainiosti, kunhan perunat ja sipulin pilkkoi ensin muutamaan osaan ja kannuun lisäsi aineksia muutama lohko kerrallaan.)

Lisää muut aineet puuromaisen perunamassan sekaan. Sekoita. 

Paista letut voissa (tai öljyssä paistinpannulla). Paistoin letut voissa valurautaisella lettupannulla. Taikina on sen verran paksua, että usean pienen letun voi paistaa kerrallaan myös tavallisella pannulla. Taikinaa ei kannata laittaa, kuin vajaa ruokalusikallinen lettua kohden ja antaa letun paistua kypsäksi molemmin puolin miedolla lämmöllä, jotta perunamassa kypsyy. Raa'asta perunasta saa vain mahan kipeäksi. 

Tarjoa lämpiminä smetanan kanssa. 

Psst... Seuraa Vatsasekaisin Kilinkolin –blogipäivityksiä myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Helsingin paras ukrainalainen


Vietin eilen hyvän tovin atk-tietokoneella istuen ja etsiskellen tietoa puolalaisesta ja ukrainalaisesta ruokakulttuurista,  kunnes yhtäkkiä nälkä vatsassa kurnien tajusin, että lähestulkoon vieressämme on varmasti Helsingin paras ukrainalainen ravintola. Hahaa! Ravintola Pelmenit tuli kovinkin tutuksi viime kesänä, jolloin remontoimme uutta kotiamme. Ravintolasta saa konstailematonta slaavilaista kotiruokaa, jonka avulla jaksoi vähän pidemmänkin päivän remppatyömaalla. Lisäksi ravintolaan saattoi poiketa, vaikka kampauksen seasta pilkisti sahanpurua ja farmareiden lahkeessa komeili maalinräiskeitä.


Siinä, missä ravintola oli ennen auki lähes joka päivä iltamyöhään, ovat aukioloajat muuttuneet, ja ravintolan ovet sulkeutuvat nykyään arkisin jo viideltä. Onneksi sentään perjantaista sunnuntaihin paikka on auki iltakymmeneen. Työn ulkopuolinen elämä sallittaneen myös ravintolayrittäjälle, mutta juurikin arki-illat olisivat otollisinta aikaa poiketa kaalikääryleelle tai höyryävälle borsts-keitolle. Perjantai-iltaisin ja viikonloppuisin on kiva kokkailla rauhassa kotona tai ulkoistaa syöminen astetta fiinimpään raflaan.


Joku voisi kuvailla Pelmeneiden sisustusta kotoisaksi. Minä olen onnellinen, ettei kodissani näytä alkuunkaan samalta. Valkosipuliletit, värikkäät kankaat ja posliinilautaset seinillä sekä vuosia vanhat joulukortit – hylkeennahkaa unohtamatta – tekevät paikan miljööstä kuitenkin mukavan leppoisan, ja ympäristöä on hauska tutkailla ruokia odotellessa. Yleensä ruoka-annoksia ei tosin tarvitse kauaa varttua. Ruokailu on muutenkin Pelmeneissä mukavan joutuisaa: ruokalista on kirjattu tiskin viereen liitutaululle, tilaus tehdään tiskillä ja lasku maksetaan ruokailun jälkeen. Viiniä tahi vodkaa ei paikasta saa, mutta olutvalikoima on ihan passeli.



Perjantai-iltana poiketessamme ravintolaan, oli paikka mukavan täysi ja ravintolasalissa kävi  monenkielinen puheensorina. Televisiosta raikaa yleensä venäjänkielinen draama, mutta eilen sieltä tuli avausottelun toinen puolisko, juuri kuten olimme suunnitelleetkin. Tilaan Pelmeneossä melkein järjestelmällisesti joko kalatäytteisiä ohukaisia tai kaalikääryleitä. Tällä kertaa meinasin tehdä poikkeuksen ja ottaa saslikia, mutta sen valmistaminen olisi kuulemma kestänyt reilut 20 minuuttia, joten päädyin vakkariohukaisiin, jotka tarjoillaan mainion punaisen tahnan ja smetanan kera. Apupojan suosikki on kasakan jauhelihapihvit. Ehkä ensi visiitillä pitää uskaltautua kokeilemaan jotakin  uutta, ettei nyt aivan tapoihimme kangistuta.


Ravintola Pelmenit
Kustaankatu 7, (Harju/ Helsinki)
Avoinna ma-to 11-17, pe-su 11-22

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Jalkapallontäyteinen kesäkuu


Pyöräilystä innostunut Campasimpukka kokkailee mainiossa blogissaan eri puolilla maailmaa ajettavien pyöräilykisojen teemoihin sopivia sapuskoja. Minä en ymmärrä pyöräilystä hölkäsen pöläystä, vaikka Apupoikaa onkin tänä keväänä purrut pieni pyöräilykärpänen, ja sen seurauksena tälläkin hetkellä makuuhuonettamme koristaa hänen kaksipyöräinen uusi aarteensa.

Pyöräilyn sijaan olen saanut jalkapallokasvatuksen. Ollessani pieni tytöntyllerö, isäni onnistui houkuttelemaan minut ja sisareni jalkapallopeleihin lupaamalla molemmille lakupatukan jokaisesta Reippaan maalista. Kerrankin kannustin Rovaniemellä vesisateessa kotijoukkueeni musta–oranssi lippu liehuen. Taisi olla Litmasen viimeinen kausi Reippaassa. Sen jälkeen lakupatukoidenkin määrä taisi vähetä. Rovaniemen jälkeen potkupalloa on tullut nähtyä monella stadionilla monessa eri maassa ja maanosassa. Jalkapallon perässä on reissattu niin Suomen karsintaotteluun Moldovan Chisinauhun kuin eri arvokisoihinkin. 



Kesäsuunnitelmissamme on viettää viikko Puolassa ja toinen viikko Ukrainassa potkupalloa seuraten. Reissuun lähdemme vasta reilun viikon päästä, joten sitä ennen on vielä hyvin aikaa paneutua, Campasimpukalta vohkitun idean hengessä, kisaisäntämaiden keittiöiden antimiin kotioloissa. Kävin jo visiitillä lähikirjastossamme, mutta keittokirjahyllyllä ei silmääni osunut varteenotettavia teoksia, joten täytynee turvautua Googlen apuun. Vai löytyisikö ruudun siltä puolen vinkkejä ukrainalaisen tai puolalaisen keittiön herkuista?



Edessä on mielenkiintoinen ja jalkapallontäyteinen kolmeviikkoinen. Saa nähdä, kestääkö Espanjan jalkapalloherruus ja onko Donetsk todellakin niin kaukana, kuin mitä kartat antavat ymmärtää. 

Kuvat ovat parin vuoden takaisista maailmanmestaruusskaboista. Toivottavasti vuvuzelat eivät tule vakiinnuttamaan paikkaansa eurooppalaisten stadioneiden lehtereillä. Sen verran ärsyttäviä ovat.

Täten julistan jalkapallohuuman virallisesti alkaneeksi! Avausmatsin (Puola–Kreikka) lähetys alkaa tänään TV1-kanavalla kello 18.20.

Psst... Seuraa Vatsasekaisin Kilinkolin –blogipäivityksiä myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!


torstai 7. kesäkuuta 2012

Simppeli kalaliemi




Suurin osa taannoin saamistamme tuliaislahnoista päätyi kuuman kylvyn kautta pakasterasiaan odottelemaan auvoisempia aikoja soppaliemenä tai risoton maustajana. Apupoika käsitteli valmiiksi suolestetut lahnat varsin suurpiirteisesti: suurimmista kaloista tappeli fileet irti, pienemmät hän huuhteli ja heitti sellaisenaan kattilaan. Kalaliemen keittäminen on helppoa, liemi säilyy pakastettuna useamman kuukauden ja sen lisäksi, että itse keitetty liemi on valmiskuutioista tehtyä lientä reippaasti maukkaampaa, ei se sisällä mitään epämääräisiä ainesosia, ja suolan määränkin voi annostella itse. Jos lähipiirissä ei ole kalastajia, voi kalanperkeitä kysellä kalatiskeiltä tai kauppahallista.



KALALIEMI
  • kalanperkeitä tai kokonaisia kaloja 
  • vettä 
  • suolaa (n. 2 tl/vesilitra) 
  • 1-2 laakerinlehteä 
  • 1 rkl kokonaisia maustepippureita 
  • 1 rkl kokonaisia valkopippureita
  • (sipulia, tillinoksia, juureksia)

Huuhtele kalanperkeet ja laita ne kattilaan. (Jos käytät kokonaisia kaloja, niin poista niistä sisälmykset ja huuhtele kalat kauttaaltaan.)

Kaada päälle kylmää vettä niin, että kalat ja perkeet peittyvät.

Kuumenna vesi varovasti kiehuvaksi. Kuori pinnalle muodostuva vaahto ja lisää mausteet. Halutessasi voit lisätä liemen sekaan myös esimerkiksi muutamaan osaan paloitellun sipulin ja palan porkkanaa.

Anna liemen porista hiljalleen 20-30 minuuttia.

Siivilöi liemi. Jäähtyneen liemen voi pakastaa muovirasiassa.

Meriheinät Vilhon (1 v. 10 kk.) käsialaa

Kalasta puheen ollen, kesä- ja heinäkuun ajan on käynnissä Kivistössä-palstan emännöimä ruokahaaste, jonka aiheena on mainio kansalliskalamme ahven. Haasteeseen voivat osallistua kaikki blogit, blogin ei siis tarvitse olla ruokablogi. Siispä matoja koukkuun ja kireitä siimoja!

Psst... Seuraa Vatsasekaisin Kilinkolin –blogipäivityksiä myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Kanaa kashmirlaisittain


Pienenä koululaisena, niinä päivinä kun koulu alkoi vasta kymmeneltä, oli minulla tapana mennä isovanhempieni luo aamupalalle. Kouluni oli siinä ihan vieressä, ja aamiaiset isovanhemmilla luksustasoa. Eräänä tällaisena kiireettömänä kouluaamuna isoisäni katsoi saapuessani aamuteeveetä. Televisiossa toimittaja Erkki Toivanen raportoi ulkomaankuulumisiaan ja siinä samassa kokkasi Intian ja Pakistanin rajaseuduilta tuomallaan reseptillä Kashmirinkanaa. Isoisäni, joka on varsinainen kulinaristi, kokeili Toivasen kanareseptiä, ja pian ruoasta kehkeytyi yksi hänen bravuureistaan. 


Kashmirinkanan ohje on kulkenut muistini varassa toistakymmentä vuotta, ja olen kokkaillut sitä säännöllisen epäsäännöllisesti. En muista Toivasen versiota tarkalleen, mutta hauskana sattumana selailin taannoin samaisilla isovanhemmillani Eeva-lehteä, ja lehdessä joku jo täysin unohtamani jakoi hyvän edesmenneen ystävänsä, Erkki Toivasen, Kashmirinkana -reseptin. Mutten tietystikään enää kokatessani muistanut, miten lehden versio poikkesikaan omastani.



Kashmirinkanan mausteet kannattaa hankkia kokonaisina ja jauhaa joko morttelissa tai tehosekoittimessa. Tuoksu on huumaava. Nappasin taannoin kaupasta muskottipähkinän sijaan vahingossa pussillisen muskotinkukkia. Uudella yritykselläkään ei kaupan maustehyllystä löytynyt muskottipähkinää kuin valmiiksi jauhettuna, joten pidättäydyin kukissa. Mikäli oheisia mausteita ei löydy kokonaisina sinunkaan lähikauppasi maustehyllystä, suosittelen visiittiä johonkin etniseen, elintarvikkeita myyvään pikkuputiikkiin.




KASHMIRINKANA (neljälle)

Mausteseos: 
  • 2-3 kanelitankoa  
  • (pieni) kourallinen kardemummaa 
  • (pieni) kourallinen korianterinsiemeniä  
  • (pieni) kourallinen mustapippureita 
  • neljännes muskottipähkinästä

Lisäksi:
  • 4 broilerin rintafileetä 
  • suolaa
  • 2 dl kasvis- tai kanalientä 
  • laakerinlehti 
  • 2 dl (ruoka)kermaa (tai ruoanvalmistusjukurttia) 
  • voita tai öljyä paistamiseen

Lisukkeeksi ja koristeeksi:
  • basmatiriisiä, silolehtipersiljaa

Poista kardemummansiemenistä kuori: paina varovasti morttelin kivellä (tai lusikalla) siemenen kuori rikki ja raaputa siemenet kuoren sisältä. Raasta muskottipähkinää pienellä raastimella ja jauha mausteet morttelissa hienoksi. (Tai aja aineet hienoksi tehosekoittimessa. Tehosekoittimen terät pärjännevät myös muskottipähkinälle, jolloin sitä ei tarvitse raastaa erikseen.)

Kuivaa broilerifileiden pinta talouspaperilla ja hiero mausteet fileiden pintaan. Mausteita saa olla pinnassa reippaasti. (Yleensä tässä vaiheessa joudun jauhamaan vielä uuden satsin mausteita, sillä arvioin tarvittavan määrän aina alakanttiin. Mausteiden määrä voi tuntua hurjalta, mutta en muista koskaan laittaneeni mausteita liikaa.)

Pyöräytä fileiden päälle hieman suolaa myllystä ja anna niiden maustua hetki.

Kuumenna kannellisessa pannussa voinokare tai öljytilkka (tai vähän molempia). Nosta fileet kuumalle pannulle. Paista fileitä molemmin puolin muutaman minuutin ajan kunnes fileet saavat väriä pintaan.

Pienennä lämpötilaa ja lisää kana- tai kasvisliemi, laakerinlehti sekä kerma. Peitä pannu kannella ja anna fileiden hautua kypsiksi kymmenisen minuuttia.

Halutessasi voit suurustaa kastiketta, mutta löysänä se imeytyy ihanasti riisiin. Nouki laakerinlehti pois ja silppua pinnalle tuoretta silolehtipersiljaa ja tarjoile basmatiriisin kanssa. 


Kuvat ensimmäistä lukuun ottamatta muinaiselta Intian-reissultamme, tosin aika kaukaa Kashmirista.


Psst... Seuraa Vatsasekaisin Kilinkolin –blogipäivityksiä myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Apupojan lahnapyörykät




Viime viikonloppuna tuli keväisten lupausten lunastamisen aika. Sunnuntaiset brunssivieraamme toivat nimittäin mukanaan ämpärillisen lahnoja. Lahna on saanut roskakalan leiman, eikä sitä tunnuta oikein arvostettavan, ja myönnettäneen, että itsellänikin edellisestä lahnapäivällisestä lienee hurahtanut melkein parikymmentä vuotta. Apupoika keitti perkeistä useamman kattilallisen maistuvaa kalalientä ja pyöräytti lihat pyöryköiksi.

Meillä oli samaan syssyyn hoidossa vajaa parivuotias pikkunapero, joka joutui lahnapyöryköiden koekaniiniksi. Annoimme naperolle pyörykän ja seurasimme kumpainenkin silmä tarkkana pikkumiehen reaktiota. Useamman pieneen suuhun kadonneen pyörykän ja muutaman tomeran ”lisää!”-ilmoituksen turvin uskaltauduimme itsekin maistamaan, ja lievistä lahnaan liittyvistä ennakkoluuloista huolimatta yllätyin täysin. Pyörykät olivat todella maistuvia. Kotiin päästyään napero oli sanonut: ”minä söin namipulla”.

LAHNAPYÖRYKÄT (n. 20 kpl)
  • 300-400 g fileoitua lahnaa (tai muita onkiretken antimia, esim. haukea)
  • 1-2 kevätsipulia varsineen
  • 1 punasipuli
  • puolikkaan sitruunan mehu ja hieman kuorta raastettuna
  • 1 limetin mehu ja kuorta raastettuna
  • 1 rkl tuoretta tilliä
  • 1 muna
  • 1 dl korppujauhoja
  • suolaa
  • mustapippuria

Fileoi kalat ja nypi fileistä ruodot. Silppua sipulit, purista sitruksista mehut ja raasta kuorta yhteensä noin teelusikallisen verran. Laita kaikki ainekset mielellään kapeaan ja korkeareunaiseen kulhoon ja aja seos hienoksi sauvasekoittimella.

Anna taikinan turvota 20 minuuttia. Lisää hieman korppujauhoja ja jatka turvottamista, jos taikina tuntuu löysältä. Pyörittele taikina palloiksi ja paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Halutessasi voit vielä paistaa kypsät pyörykät rapeapintaisiksi voissa paistinpannulla.

Tarjoa kermaviilikastikkeen ja raikkaan salaatin kanssa

KERMAVIILIKASTIKE
  • 2 dl kermaviiliä tai turkkilaista jukurttia 
  • 1 tl dijon-(jyvä)sinappia
  • 1 kevätsipuli varsineen
  • limetin mehua sekä kuorta raastettuna
  • tuoretta tilliä
  • ripaus suolaa
  • ripaus sokeria
  • muutama pyöräytys mustapippuria myllystä

Silppua sipuli ja sekoita kaikki ainekset keskenään. Anna maustua hetki kylmässä. 


Psst... Seuraa Vatsasekaisin Kilinkolin –blogipäivityksiä myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...