lauantai 26. toukokuuta 2012

Ei ole hyvä syödä yksin






Hyvää viikonloppua!


Psst... Seuraa Vatsasekaisin Kilinkolin –blogipäivityksiä myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

tiistai 22. toukokuuta 2012

Feta–jauhelihavuoka




Marina Ekroosin uutukaisesta Silmänruokaa-keittokirjasta kokeiluuni pääsi ensimmäisenä feta-jauhelihavuoka. Nimestään huolimatta paistoksen pääosaa esittävät kasvikset. Mainiota hävikinestoruokaa, sillä vuokaan voi laittaa oikeastaan mitä vain jääkaapista tai keittiöstä löytyviä kasviksia ja vihanneksia. Täysin soveltamatta en minäkään vuokaa onnistunut tekemään, mutta Ekroos itsekin kehottaa kirjansa esipuheessa soveltamaan ja improvisoimaan ohjeita oman keittiön kaappien antimien  mukaan.

FETA–JAUHELIHAVUOKA 
Kahdelle ja seuraavan päivän evääksi (omat merkintäni kursivilla)

  • 400 g fetajuustoa (minulla ehkä puolet tästä määrästä)
  • 500 g jauhelihaa (minulla 400 g luomunautaa)
  • 1 valkosipuli (minulla puolikas, 7 isohkoa kynttä)
  • 2 punaista chiliä (laitoin yhden ison ja tujuhkon chilin)
  • 1½ dl oliiviöljyä
  • 1 munakoiso
  • 1 parsakaali 
  • 3 punasipulia
  • 1 kesäkurpitsa
  • 200 g tuoreita herkkusieniä (laitoin kourallisen kuivattuja, hetken liotettuja suppilovahveroita)
  • 2 paprikaa (laitoin yhden)
  • suolaa
  • mustapippuria 

  1. Pane uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Hienonna kuorittu valkosipuli ja chilit ja laita ne oliiviöljyyn maustumaan.
  2. Viipaloi munakoiso, hiero viipaleiden pinnalle suolaa ja pinoa ne sivummalle ”itkemään”. Leikkaa parsakaalit ja kuoritut sipulit isohkoiksi paloiksi.
  3. Paloittele kesäkurpitsa ja herkkusienet, Halkaise paprikat, poista siemenet ja valkoiset osat ja pilko paprikat.
  4. Pyyhi talouspaperilla nesteet ja suolat munakoisoviipaleiden pinnalta ja kuutioi viipaleet.
  5. Murenna fetajuusto.
  6. Laita kaikki kasvikset paistovuokaan tai leivinpaperilla suojatulle uunipellille. Kääntele kasvisten joukkoon feta ja jauheliha ja mausta suolalla sekä pippurilla. Lopuksi hiero valkosipuli-chiliöljy ainesten sekaan.
  7. Paista vuokaa 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.
  8. Tarjoa sellaisenaan.


Huomioita:
  • Itselläni kesti kasvisten kuorimisessa ja pilkkomisessa 32 minuuttia, ja uunini ehti saavuttaa 175 asteen lämmön kymmenessä minuutissa. Eli uunia ei kannata laittaa aivan heti päälle. Toisekseen, miksi uuni lämmitetään 175-asteiseksi, mutta vuoka paistetaan kuitenkin 200-asteisessa uunissa?
  • Annettu 30 minuutin paistoaika voi olla riittävä, jos ruoan paistaa uunipellillä, jolloin kasviksia ei ole paljoa päällekkäin. Itse paistoin paistoksen kahdessa uunivuoassa ja kasvikset vaativat lähestulkoon kaksinkertaisen paistoajan ollakseen kypsiä.
  • Vuoan tekemiseen kannattaa ehkä kuitenkin varata vähän enemmän aikaa, jotta öljy ehtii maustua kunnolla ja munakoisot itkettyä.
  • Vuokaan sopisi ehdottomasti kunnon puska tuoreita yrttejä ja ehkä purkillinen säilöttyjä kirsikkatomaatteja.
  • Epävarmalle kokille informatiivinen kuva auttaa paljon. Kirjan kuvasta voi ottaa esimerkiksi vinkkiä, minkä kokoisiksi paloiksi kasvikset tulisi paloitella. 
Hävikistä herkuksi –tempauksessa ruokabloggaajat tarkkailevat toukokuun ajan omaa ruokahävikkiään ja loihtivat tähteistä, purkinpohjista ja jääkaapin perälle unohtunesita elintarvikkeista uusia herkkuja. Seuraa tempausta Facebookissa ja osallistu samalla siellä käynnissä oleviin kilpailuihin. 



Psst... Seuraa Vatsasekaisin Kilinkolin –blogipäivityksiä myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!


maanantai 21. toukokuuta 2012

Silmänruokaa










Luojan kiitos, en ole muotibloggaaja! En ymmärrä, miten ihmeessä itselaukaisimella pitäisi onnistua saamaan teräviä kuvia!

Sain arvosteltavaksi Marina Ekroosin tuoreen esikoiskeittokirjan Silmänruokaa. Marina Ekroos on helsinkiläinen valokuvaaja, joka kirjan esipuheen mukaan rentoutuu kokkaamalla. Valokuvat ovatkin kirjan juju. Reseptin valmistaminen on kuvattu vaihe vaiheelta samaan kuvaan. Kukin resepti onkin kirjassa tavallaan kahdesti – sekä kuvin että sanoin. Reseptit on jaoteltu kolmeen osioon: hummuksesta pikavoihin, blineistä lihapulliin sekä vispipuurosta hillomunkkeihin. Näiden reseptien lisäksi kirjassa on paljon, pääasiassa yksinkertaisia ja helposti kotikeittiön tarpeiden mukaan muokattavissa olevia ohjeita.

Resepteissä käytetään paljon suomalaisia perusraaka-aineita, tosin mukana on myös tuulahduksia maailmalta. Varsinkin meksikolaisreseptit ilahduttivat. Kuvat ovat todella kauniita ja mukaansatempaavia. Täynnä kivoja astioita ja yksityiskohtia.

Kuvittelen kirjan sopivan mainiosti valmistujaislahjaksi aikuistuvalle ja kenties piakkoin omaan keittiöön muuttavalle nuorelle, joka kaipaa kokkausideoiden lisäksi selkeitä ja simppeleitä ohjeita. Toisaalta kirja sopii myös vähemmän ruokaa laittaville tai heille, jotka rakastavat kiehtovia ruokakuvia.

Kokeilulistallani ovat ehdottomasti kirjan pelmenit sekä kuusenkerkkäsiirappi. Tähän mennessä olen ehtinyt testata kirjan ohjeista vain feta–jauhelihavuoan, josta on tulossa erillinen postaus piakkoin. 

Marina Ekroos, WSOY 2012

WSOY sponssasi kirjan. Sponssipallo sen sijaan Sponsored by Liemessä-blogi.


Psst... Seuraa Vatsasekaisin Kilinkolin –blogipäivityksiä myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

lauantai 19. toukokuuta 2012

Nokkoslettukestit


Kylmäketju katkesi, kun kauppaostoksemme unohtuivat aivan liian pitkäksi aikaa nököttämään ostoskassiin eteisen lattialle. Epäilin kassissa olleen maidon olevan jo jokseenkin juomakelvotonta sellaisenaan, mutta uskoin sen yhä käyvän kuumennettuna ruoanlaittoon. Aivan yhtä hyvin voi hyödyntää hieman jo happaman tai vähän liian pitkäksi aikaa pöydälle unohtuneen maidon. Varsinkin kesäkuumalla, voi pöydälle unohtuneen purnukan sisältö hapantua hetkessä! 


Olin käynyt edellispäivänä metsällä korvasienten toivossa, mutta saanut saaliiksi sienten sijaan kasan nokkosia. Mikäs sen klassisempi tapa yhdistää hävikkiuhanalainen maito ja jo valmiiksi ryöppäämäni nokkoset, kuin ihanaiset nokkosletut!

Nokkoset ovat tähän aikaan vuodesta parhaimmillaan: pieniä, siroja ja maukkaita. Tosin nokkossatoa voi mainiosti korjata koko kesän ajan, kunhan leikkaa nokkospuskista  ylimpiä ja pieniä lehtiä. Toisen rikkaruoho on ehdottomasti toisen herkku!

Omasta mielestäni ehkä parasta nokkosessa on sen tuoksu. Kokkaillessa nokkosta, tuoksuu keittiössä ihanasti metsältä! Nokkoset voi mainiosti kuivattaa tai sitten ryöpätä nopeasti kuumassa vedessä, jolloin lehdet eivät enää polta ja niitä voi käyttää huoletta pinaatin malliin moneen soppaan ja keitokseen.

Näiden pinaattilettujen salaisuus on pannulle murustellussa fetajuustossa. Kreikalla menee tällä hetkellä sen verran surkeasti, että suosittelen tarttumaan kaupassa ehtaan kreikkalaiseen, lampaanmaidosta valmistettuun, juustopakettiin.


 FETAJUUSTOLLA HÖYSTETYT NOKKOSLETUT (neljälle)

  • 5 dl (täys)maitoa
  • 2 kananmunaa
  • 1 ½ dl täysjyväspelttijauhoja
  • 1 ½ dl vehnäjauhoja  
  • 2 rkl voisulaa
  • ripaus jauhettua muskotinkukkaa (tai muskottipähkinää)
  • rouhaisu mustapippuria
  • (suolaa)
  • 1 litra tuoreita nokkosen lehtiä, ryöpättynä n. 1 dl

  • paistamiseen voita (n. 40 g)
  • fetajuustoa (n. 100 g)

  • kumppaniksi maltillisesti sokeroituja puolukoita tai karpaloita

Aloita käsittelemällä ja ryöppäämällä nokkoset. Perkaa nokkosista mahdolliset varret pois. Huuhtele lehdet. Kiehauta kattilassa reilu litra vettä ja kaada nokkoset kiehuvaan veteen. Anna lehtien kiehua vedessä korkeintaan kymmenkunta sekuntia ja kaada lehdet ja vesi siivilään. Puristele nokkosista ylimääräinen neste pois ja silppua ne veitsellä.

Sekoita taikinan ainekset tasaiseksi taikinaksi ja lisää lopuksi nokkossilppu. Anna taikinan turvota puolisen tuntia. Sekoita muutaman kerran turpoamisen aikana, jotta  tavallisia jauhoja karkeammat täysjyväjauhot eivät painuisi kulhon pohjaan. Taikinaan ei välttämättä tarvitse lisätä suolaa, sillä fetajuusto on varsin suolaista. 

Murusta fetajuusto haarukalla pieneksi muruksi. Paista letut miedolla lämmöllä voissa, mielellään valurautaisella lettupannulla. Ripottele fetajuustoa pannulle taikinan päälle ennen letuttujen kääntämistä. 

Nauti letut puolukoiden tai karpaloiden kanssa. Lisukkeeksi voi valmistaa myös raikkaan salaatin. 

----

Lettujen sijaan taikinasta voi tehdä myös nokkospannukakun. Lisää silloin taikinaan 2 kananmunaa ja 1 dl enemmän jauhoja. Kaada taikina leivinpaperilla päällystetyn uunipellin päälle ja ripottele päälle fetajuustomurut ja esimerkiksi halkaistuja kirsikkatomaatteja. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa 30–40 minuuttia tai kunnes pannukakku on kypsä. 




Psst... Seuraa Vatsasekaisin Kilinkolin –blogipäivityksiä myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!


Avainsanat: nokkosletut, nokkonen resepti, mitä tehdä nokkosista, mitä tehdä vanhentuneesta maidosta, hävikistä herkuksi resepti, nokkosohukaiset nokkonen lettutaikina, villiyrit resepti

torstai 17. toukokuuta 2012

Minttuinen inkiväärilimonaati



Niin onnellinen kuin taannoin olinkin uudesta meksikolaisesta limepuristimestani, jäi yhteiselomme varsin lyhyeksi. Tarkalleen ottaen neljän päivän mittaiseksi. Apupojalla oli vähän turhan raisut otteet yrittäessään puristaa limetistä viimeisetkin mehupisarat, ja puristimen varsi napsahti poikki. Jälkikäteen Apupoika pohti, että on tainnut joskus aiemmin rikkoa samalla lailla myös yhden valkosipulinpuristimen.

Episodin jälkeen kävin tietysti mielenosoituksellisesti läpi kaikki mieleeni juolahtaneet verkkokaupat, joissa samanlaisia puristimia saatettaisiin myydä. Olin jo tekemässä tilausta Amazonista, mutta sitten tulin järkiini, enkä tilannut kahden euron arvoista puristinta 40 dollarilla. 

Apupoika osti lepyttelymielessä minulle uuden puristimen. Uusi puristin ei ole lähellekään yhtä hieno ja sympaattinen kuin meksikolaisversio, mutta puristin on sen verran tanakkaa tekoa, ettei sen pitäisi mennä rikki edes Apupojan käsittelyssä. Limettien lisäksi luulisin puristimeen mahtuvan myös  (pienikokoiset) sitruunat. 

Puristin pääsi heti tositoimiin. Jääkapissamme on majaillut jo huhtikuun lopulta iso palanen inkiväärijuurakkoa, sillä olin ajatellut tehdä vapuksi inkiväärisimaa tai -olutta. Inkiväärijuomat jäivät vapuksi tekemättä, mutta muistin juurakon hipelöidessäni uutta puristinta. Otin suuntaa inkiväärijuoman ohjeeseen täältä. Inkiväärilimonaati sopii mainiosti aurinkovarjon alla nautittavaksi. Ja olihan jossakin päin Suomea saavutettu helatorstain kunniaksi jo hellelukemat. 




MINTTUINEN INKIVÄÄRILIMONAATI (valmista juomaa noin litra)

  • 1 dl  raastettua tuoretta inkivääriä
  • 1 dl limemehua (tai sitruunamehua, mehut 4-5 limetistä)
  • ½-1 dl (ruoko)sokeria
  • 3 dl kiehuvaa vettä
  • 7-8 dl kylmää vettä 
  • tarjoiluun: jäitä ja mintunlehtiä


Kuori inkiväärijuurakko kuorimaveitsellä ja raasta hienoksi raasteeksi. Purista limeteistä mehu. Laita inkivääriraaste, limemehu ja sokeri vähintään reilun litran vetoiseen kannuun ja kaada kuuma vesi niiden päälle. Sekoita ja anna hautua puolisen tuntia. Lisää kylmää vettä. Siivilöi juoma halutessasi. Tarjoile kylmänä jäiden ja mintunlehtien kanssa. 


Terästin inkiväärilimonaatia testimielessä myös tujauksella vaaleaa rommia, mutta se ei ollut ehkä täysin omien makuhermojeni mukainen drinkki. Toimisi kenties paremmin, jos juoman lantraisi veden sijasta sitruunasoodalla tai soodavedellä. 





Psst... Seuraa Vatsasekaisin Kilinkolin –blogipäivityksiä myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

maanantai 14. toukokuuta 2012

Monta rautaa tulessa


Tein taas viime viikolla puolivahingossa huutokauppaostoksia. Olen aikamoisessa Apupojan selittely– ja lepytyskierteessä. Juuri kun edelliset huutokauppahankintani olivat jo kutakuinkin unohtuneet, jouduin taas keksimään syitä ja selityksiä, miten muka taas pitäisi käydä noutamassa ostoksiani jostakin huutokauppakamarista. Apupoika uhkasi asettaa minut holhoukseen, jäädyttää pankki– ja luottokorttini ja alkavansa maksaa minulle viikkorahaa. Kuulemma 50 euroa viikossa saa riittää. Pyh, sanon minä!

Mutta palatkaamme hetkeksi edellisiin ostoksiini. Myllyjen lisäksi huusin samaisesta huutokaupasta myös laatikollisen valurautapannuja ja -patoja. Sen jälkeen kun siirryimme induktioaikakauteen, lopettivat viimeisetkin teflonpintaiset pannumme toimintansa, mikä ei harmita pätkääkään. Meillä on ollut siitä lähtien paistinpannukäytössä kolme erikokoista valurautaista pannua sekä Iittalan Tools-kasari. Valurauta rokkaa. Huutokauppaostokseni jälkeen meillä on kaksi Sarpaneva-pataa, yksi iso valurautapata ja hurjan monta pannua. Liian monta, jos kysytään Apupojalta. 

Valurautapannut kannattaa ehdottomasti hankkia käytettyinä. Pannuja löytää usein pilkkahintaan kirpputoreilta, kierrätyskeskuksista tai vanhaa tavaraa myyvistä liikkeistä. Ei kannata välittää, vaikka pannu olisi likainen tai ruostunut, tärkeää on useimmiten vain se, että pannun pohja on tasainen, eikä silläkään ole suurempaa merkitystä kaasulieden omistajille. Pannun pitää tietysti olla sikäli ehjä, ettei siinä saa olla halkeamia tai reikiä. Itse tykkään pannuista, joiden kahva on myös rautaa eikä puuta. Silloin niitä on helpompi huoltaa ja ne voi sujauttaa huoletta myös uuniin.

Lähdimme viikonlopuksi Apupojan ja valurautasäkin kanssa landelle. Tarkoituksenamme oli hehkuttaa valurautaostokseni, eli polttaa pannujen ja patojen pinnasta kaikki niihin vuosien varrella kertynyt töhnä pois. Hehkuttaminen on paikallaan, mikäli pannu on pahasti ruostunut tai likainen. Oikein käytettynä pannua ei tarvitse hehkuttaa ikinä. Asiansa tuntevia ohjeita hehkuttamiseen löytyy muun muassa täältä ja täältä. Mainiossa Isyyspakkaus-blogissa oli myös taannoin tarinaa valurautapannujen huoltamisesta. Emalipinnoitettuja valurauta-astioita ei tietystikään voi hehkuttaa. 


Aloitimme urakan sytyttämällä vanhaan, grillinä toimivaan, rautapataan kunnon nuotio. Saimme aikaan nätin hiilloksen poltettuamme noin tunnin verran puita padassa. Iskimme kaikki pannut ja padat samaan aikaan hiillokseen ja tajusimme aika nopeasti, ettei hommasta tule sillä tavoin mitään. Noukimme padat ja pannut rautakangen avulla pois padasta ja jätimme sinne muutaman pannun kerrallaan paistumaan. Puitakin sai lisätä aika paljon, jotta hiillos oli tarpeeksi kuuma, ja töhnäkerrokset alkoivat kuoriutua pannujen pinnasta. Pannujen hiillostaminen grillausritilän päällä ei myöskään toiminut, vaan pannut piti asettaa kirjaimellisesti tulisille hiilille.




Tiedä sitten, johtuiko valoisasta kevätillasta, mutta ainakaan omaan silmään pannut eivät hehkuneet punaisina. Luultavasti pannut eivät saavuttaneet ihan niin korkeaa lämpötilaa. Noukimme pannut kuitenkin pois hiilloksesta, kun silmämääräisesti kaikki töhnä oli palanut pinnasta pois ja harmaa rauta oli näkyvissä. Annoimme pannujen ja patojen jäähtyä rauhassa. Jäähtyneen pannun pinnasta tuhka ja töhnä irtosi paperilla pyyhkimällä. Usean pannun pohjasta löytyi ennen täysin töhnän peitossa olleita valmistus- ja kokomerkintöjä.



Paljas rautapinta on tosi arka hapettumaan, ja pintaruostetta muodostui pannuihin melkein välittömästi. Olin käynyt ostamssa Hakaniemen hallista suolatonta silavaa pannujen ja patojen käsittelemistä varten. Pyyhin pannut ja padat kauttaaltaan silavalla, mutta ilta oli jo sen verran pitkällä, ettemme jaksaneet kuumentaa pannuja enää uudelleen, jolloin rasva olisi palanut pannuihin kiinni ja muodostanut tarttumattoman paistopinnan. 


Kotiin päästyämme tarkoitukseni oli rasvapolttaa pannut vielä uudelleen suolattomalla sianihralla, mutten jaksanut lähteä halliostoksille, joten sivelin pannut kauttaaltaan avokadoöljyllä, jonka arvelin kestävän kuumentamisen vaativan lämpötilan. Laitoin kolme öljyllä valeltua pannua kerrallaan ylösalaisin kylmään uuniin uuniritilän päälle ja uunin pohjalle pellin. Kuumensin uunin 250 asteeseen. Kun uuni oli saavuttanut 250 asteen lämmön, annoin pannujen olla siellä viitisentoista minuuttia, minkä jälkeen käänsin lämmön pois ja annoin uunin ja pannujen jäähtyä rauhassa. Toistin saman lopuille pannuille, padoille ja padankansille. Ja ai että, kuinka kauniita pannuja ja patoja meillä nyt onkaan!

En malta odottaa, että pääsen testaamaan uuden lettupannumme. Ehkäpä meillä pidetään lettukestit jo  tänään!

Valurauta on muutes kuulemani mukaan ainoa ihmisen teollisesti valmistama tuote, joka kestää ydinräjähdyksen. Aika hullua.

Psst... Seuraa Vatsasekaisin Kilinkolin –blogipäivityksiä myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

torstai 10. toukokuuta 2012

Korppujauhotouhuja



Silloin tällöin, tai oikeastaan aika usein, ruoanlaitto keittiössämme kestää varsin kauan. Välillä vain on niitä hetkiä, jolloin on pakko keskeyttää kokkaus ja kaivaa kamera esiin. Tänään kävi juurikin näin, kun olin ruuvannut korppujauhomasiinan kiinni keittiöjakkaraan ja kaivanut kaappista sinne jemmaamani kuivettuneen leipäkäntyn.

Korppujauhon tekeminen kuivettuneiden leipien jämistä lienee kaikista klassisin hävikinvälttämisniksi. Tämänpäiväinen korppujauho pääsi siikafileiden pintaan. Kalaruokiin sopii mainiosti vähän tummempien leipien rippeet. Erilaiset leivänkannikat kannattaa kuivattaa ilmavasti, jolloin ne kuivuvat, eivätkä homehdu, ja korppujauhoa voi jauhaa suuremman satsin kerrallaan.

Kuivat käntyt voi surrauttaa jauhoksi monitoimikoneessa tai jauhaa käsinveivattavalla lihamyllyllä. 






Psst... Seuraa Vatsasekaisin Kilinkolin –blogipäivityksiä myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Kotitekoinen mysli


Hävikistä herkuksi –Facebook-sivuja seurannut lukija vinkkasi aivan loistavan vinkin. Hän oli tehnyt perusteellisen inventaarion kuiva–ainekaappinsa syövereihin ja loihtinut hiutaleiden, joulukarpaloiden, sun muiden pussukoiden jämistä mysliä. Ryhdyin itse saman tien tuumasta toimeen. Kuiva–ainekaappi on ollut viime aikoina pienoinen murheenkryyni, sillä pusseja ja purnukoita on kaapissa aivan liikaa. Pieni inventaario oli siis tosiaan paikallaan, ja nyt sain upotettua mysliin monta pussinpohjaa. Ehkä melkein turhankin monta, sillä valmista mysliä tuli valtava saavillinen. Mysli oli kuitenkin niin mainion makuista, etten tohtinut nimetä sitä edes jämämysliksi. 
Tiedoksi vain niille, jotka tulevat saamaan lähitulevaisuudessa myslipurkin tuliaiseksi tai kevättervehdykseksi: ainakaan kovin monessa pussukassa eivät parasta ennen –päiväykset olleet tulleet vielä (ainakaan kovin pahasti) vastaan.

Näin minä tein oman myslini, tee sinä sen mukaan, mitä kaapistasi löytyy. Määrän voi toki myös puolittaa.
KOTIEKOINEN MYSLI 
siirappi:
  • 2 dl fariinisokeria (tai tummaa muscovadosokeria) 
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 2 dl vettä
myslipohja:
  • 10 dl isoja paksuja kaurahiutaleita (omani olivat Itävallasta ostettuja jonkinlaisia prässättyjä kaurajyviä, en tiedä saako vastaavia Suomesta) 
  • 3 dl tavallisia kaurahiutaleita 
  • 1 dl ruisrouheen ja –hiutaleen sekoitusta 
  • n. 3 dl siemeniä (itselläni auringonkukansiemeniä ja kurpitsansiemenrouhetta) 
  • n. 1 dl pähkinöitä (itselläni manteleita ja saksanpähkinöitä, näitä voisi laittaa reilumminkin) 
  • ½ dl kookoshiutaleita
(eli n. 14 dl erilaisia hiutaleita, leseitä ja rouheita + 4-5 dl siemeniä ja pähkinöitä)
Lisäksi uunista ottamisen jälkeen:
  • 3 dl kookoslastuja 
  • 2 dl jääkuivattuja mansikoita 
  • 1 dl kultaisia rusinoita 
  • 3 dl kuivattuja karpaloita
(eli sopivasti kuivattuja hedelmiä ja marjoja)
Tee ensin siirappi: mittaa vesi ja sokerit pieneen kattilaan ja kuumenna seos varovasti  kiehuvaksi. Anna seoksen kiehua muutaman minuutin ajan. Sekoita, jotta kaikki sokeri varmasti sulaa. 
Sekoita hiutaleet, leseet ja rouheet isossa kulhossa sekaisin. Rouhi pähkinät sopivan kokoisiksi ja lisää ne sekä siemenet kulhoon. 
Kaada hieman jäähtynyt siirappi kulhoon mysliainesten päälle. Sekoita kunnolla, jotta siirappi tarttuu tasaisesti koko myslimassaan. 
Levitä myslimassa ohueksi kerrokseksi kahdelle leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Paista kiertoilmalla 130–asteisessa uunissa (asteita 150 jos et käytä kiertoilmaa) 30 minuuttia. Avaa uuniluukku kymmenen minuutin välein, jotta ylimääräinen kosteus pääsee uunista pois. Kääntele samalla myslimassaa, jotta se kuivuu tasaisesti. Alenna puolen tunnin jälkeen lämpötila 100 asteeseen ja jatka paistamista 15 minuuttia. (Paistoaika on yhteensä siis n. 45 minuuttia tai kunnes mysli on kuivaa.)
Ole varovainen, ettei mysliseos pala. Palamisen sijaan seoksen pitäisi saada aavistuksen väriä ja olla kuivaa. 
Sammuta uunista virta ja avaa luukku, mutta jätä myslipellit uunin jälkilämpöön. 
Kumoa täysin jäähtynyt ja kuivunut mysli kulhoon ja sekoita joukkoon kuivatut hedelmät ja marjat. Purkita puhtaisiin ja ilmatiiviisiin purkkeihin. Niissä mysli säilyy mainiosti huoneenlämmössä. Tai siis ei säily kovinkaan kauaa, ainakaan meillä. Sen verran hyvää se on.

Mysliä voi tehdä pienemmän määrän kerrallaan myös paistinpannulla
Nautiskele esimerkiksi maustamattoman jukurtin, banaanisiivujen ja hunajalorauksen kera! Niin minä teen.

tiistai 8. toukokuuta 2012

Ankkaa lakeuksien tapaan

Yritämme pikkuhiljaa saada pakastinta tyhjäksi viime sadon marjoista ja herkuista. Varsin ahkerasti olemmekin koko talven syöneet pakastimen antimia. Vaikka pakastimemme on suhteellisen pieni, hämmentää minua suuresti, kuinka paljon se nielee sisäänsä tavaraa. Tälläkin hetkellä siellä köllöttelevät viimeisten marjarasioiden kanssa sulassa sovussa liuta liemipurkkeja, lehmän sisäfilee, muutama kaniininkoipi, rasiallinen etanoita ja jäätelökoneen kulho. Ja tässä vaiheessa vuotta pakastin alkaa olla jo puolityhjä.

Pakastimentyhjennys mielessäni otin lauantaina sulamaan pakkasessa köllötelleen ankan. Minulla ei ollut hajuakaan, mitä kokonaiselle ankalle pitäisi tehdä, joten turvauduin kerrankin valmiiseen reseptiikkaan, ja hyvä niin. Kaikki äitini reseptit –Nanna (jota blogimaailmassa kutsutaan myös lakeuksien Nannaksi) oli valmistanut samanmoista ankkaa pekingiläisittäin. Nannan ohje vaikutti mukavan simppeliltä, ja muutenkin minun on vaikea vastustaa hitaasti kypsennettyjä, kahdella haarukalla revittävissä olevia lihoja. Sitä paitsi sunnuntaina oli kaunis kevätpäivä, jota ei viitsinyt millään viettää keittiössä.  Jätimme ankan köllöttelemään uuniin ja lähdimme Apupojan kanssa pyöräretkelle.

Ankan kaveriksi tein Nannan ohjeistuksella kiinalaisia lettusia. Hoi sin –kastike unohtui ostoslistasta, joten se vaihtui lennossa sitruunalla maustettuun soijakastikkeeseen.

Otin Nannalta mallia myös ankan paistovärin suhteen.
Ai niin ja voi kauhistus. Ankan sisällä erillisessä pussissa olleet sisäelimet majailevat yhä jääkaapissamme. Vaikka Hävikistä herkuksi –kampanja onkin meneillään, niin ei kai niistä ole aivan pakko tehdä mitään...

ANKKAA PEKINGILÄISITTÄIN
  • ankka (paino noin 2,5 kg) 
  • suolaa 
  • pippuria 
  • viismaustetta (uupui meiltä, maistui hyvältä myös ilman) 
  • 2 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
Valeluliemi
  • ½ dl siirappia 
  • 2 rkl soijakastiketta 
  • 2 rkl vodkaa tai kossua (tämäkin uupui meiltä)
Ota jäinen ankka sulamaan jääkaappiin noin vuorokausi ennen kokkailuja.

Kuivaa ankka huolellisesti talouspaperilla, myös sisältä. Hiero ankan pintaan sekä sisälle reilusti suolaa ja pippuria (sekä viismaustetta). Raasta inkivääri ja hiero silppu ankan sisuksiin.

Kuumenna uuni 170 asteeseen. Aseta lintu rintapuoli ylöspäin uuniritilälle. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja aseta pelti uuniin ritilän alle. Ankasta valuu paistettaessa varsin paljon rasvaa. Paista ankkaa uunin keskitasolla nelisen tuntia.

Valele ankka siirapin ja soijakastikkeen sekoituksella. Nosta uunin lämpötila 220 asteeseen ja jatka paistamista kunnes ankan pinta on kauttaaltaan rapsakka (n. 15 minuuttia). (Valeltu pinta tummui aikalailla, muttei ulkonäöstä huolimatta maistunut palaneelta.)

Nanna oli tehnyt lettusia kahdella eri tavalla, valitsin tavoista sen helpomman.

KIINALAISET LETTUSET ( noin 20 kpl)
  • ¾ dl vettä 
  • ¾ dl maitoa 
  • 2 munaa 
  • 1¼ dl vehnäjauhoja 
  • 2 rkl maissitärkkelystä 
  • 1 rkl seesamiöljyä 
  • voita paistamiseen

Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi ja anna taikinan turvota 15 minuuttia. Paista letut niukassa voissa molemmin puolin. Halkaisijaltaan kymmensenttiset letut ovat kutakuinkin sopivan kokoisia. (Taikinaa voi hieman levittää pannulla lastalla tai puisella voiveitsellä.) Itse paistoin letut valurautaisella ohukaispannulla.

Ankan lisäksi lettujen täytteenä tarjoiltiin kurkkua ja kevätsipulia sekä sitruunalla maustettua soijakastiketta (½ dl sitruunamehua + ½ dl soijakastiketta).

maanantai 7. toukokuuta 2012

Brittiläinen sitruunavanukas eli Lemon posset



Jääkaapissamme majaili kaksi vapuksi varattua, mutta käyttämäksi jäänyttä kermapurkkia, joiden parasta ennen –päiväykset oli ohitettu jo jokunen päivä sitten. En ole kovin tarkka noista päiväyksistä, yritän luottaa ennemminkin hajuaistiini. Näistä purnukoista toinen oli lykätty aivan jääkaapin perälle. Niin perälle, että purkki oli jäätynyt kiinni jääkaapin takaseinään ja myös purkin sisältö oli jäätynyt. Toisen purkin sisältö sen sijaan oli muuttunut jo hieman kokkareiseksi. Kummankaan purkin sisältä ei kuitenkaan leijaillut  kummallisia tai epämiellyttäviä hajuja, joten ajattelin, että kermat voi vielä käyttää mainiosti. Halusin kuitenkin kuumentaa kerman. Tiedä sitten, onko sillä kuumentamisellakaan loppupelissä merkitystä.
Muistelin, että alkuvuoden Glorian ruoka&viini –lehdessä oli ohje brittiläisestä sitruunavanukkaasta, jollaista myös Kaikki äitini reseptit –blogin Nanna oli tehnyt suurella menestyksellä.
Vanukkaaseen ei tule kuin kolmea raaka-ainetta: kermaa, sokeria ja sitruunamehua. Jonkinlaiseen kemialliseen reaktioon perustuen sitruuna hyydyttää kerman ihanan pehmeäksi vanukkaaksi. Järjettömän helppo, ja ennen kaikkea järjettömän hyvä jälkkäri, joka sopii mainiosti myös niille, jotka karttavat liivatetta. Täytyy varata jatkossakin kermapurnukoita vanhentumisvaaraan jääkaappiin.
LEMON POSSET (4-6 annosta, ohje Glorian ruoka&viini 2/2012)
  • 4 dl kuohukermaa 
  • 1 ½ dl sokeria 
  • 1 dl sitruunamehua (≈ puolentoista sitruunan mehu)
Purista sitruunoista mehu. Mittaa kerma ja sokeri pieneen kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä kolmisen minuuttia koko ajan sekoittaen. (Minulla seos porisi ihan kunnolla tuon kolme minuuttia.) Nosta kattila liedeltä ja sekoita sitruunamehu joukkoon. Maista ja lisää tarvittaessa sokeria tai mehua.  Kaada seos neljään (tai jos teet hitusen pienempiä annoksia, niin kuuteen) pieneen lasiin. Peitä lasit kelmulla ja nosta jääkaappiin hyytymään. Hyydytä vähintään kolme tuntia.
Tarjoilin vanukkaat Nannaa mukaillen vaniljasokerilla maustetun mango–passionhedelmäsalaatin kanssa. 
VINKKI: Hapahkosta kermasta voi mainiosti tehdä myös paahtovanukasta tai pannacottaa.

Hävikistä herkuksi  –tempauksessa ruokabloggaajat tarkkailevat toukokuun ajan omaa ruokahävikkiään ja loihtivat tähteistä, purkinpohjista ja jääkaapin perälle unohtuneista elintarvikkeista uusia herkkuja. Seuraa tempausta Facebookissa ja osallistu samalla kilpailuihin.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...