torstai 26. huhtikuuta 2012

Meksikontuliaisia



Meksikon reissun aikataulu oli sen verran tiukka, ettei shoppailulle jäänyt liiemmin aikaa. Kerkesin kiireestä huolimatta muutamaan putiikkiin täydentämään chili- ja tequilavarastot. Ostin myös meksikolaisia karkkeja, chilillä kuorrutettuja kuivattuja mangoja sekä maissinlehtiä tamaleita varten. Maissijauhot tortillojen tekoa varten unohtuivat harmillisesti kauppaan, mutta sen sijaan ostin 145 metriä eri värisiä silkkinauhoja.  

Tärkein tuomisista (heti tequilaputeleiden jälkeen) on kuitenkin kuvien mukainen tuikitärkeä keittiövempain eli limepuristin, jollaista olen ehtinyt kateellisena kuolata Nannan blogista. Tällainen oli ostoslistalla edelliselläkin, parin vuoden takaisella, Meksikon reissulla, mutta jotenkin sen ostaminen silloin unohtui kokonaan. Nyt on asia korjattu ja margaritojen tekeminen onnistuu tästedes kuin leikki! 




keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

BODA MEXICANA – MEKSIKOLAISET HÄÄT

Olin pikaisella viikonloppuviisittillä Meksikossa ihastuttavan ystävättäreni häissä.

Häät alkoivat jumalanpalveluksella kirkossa.

Jumalanpalveluksen musiikista vastasi mariachi–orkesteri. Tosin ilman sombrerojaan, kirkossa kun oltiin.
Jumalanpalveluksen jälkeen häitä siirryttiin  juhlimaan kauniiseen puutarhaan. Häissä oli lähemmäs 40 astetta lämmintä. Sekä jumalattoman kaunis morsian.
Ja 450 vierasta.

Ja paljon syötävää.

Sekä juotavaa, kuten oluesta ja tomaattimehusta sekoitettuja micheladoja.

Ja rakkautta.
Korkeita korkoja, pidennettyjä ripsiä, suurennettuja ryntäitä, katkenneita kynsiä, kauniita ja komeita vieraita, tuhansia poskisuudelmia, musiikkia ja tanssia unohtamatta. Niistä on meksikolaiset häät tehty.

Elämän parhaita hetkiä 53:stä matkustamiseen kuluneesta puuduttavasta tunnista huolimatta. 

Ja postiluukusta juuri kolahtaneesta Hesarista päätellen pitäisi sisäistä kelloani nyt jotenkin saada siirrettyä yhdeksän aikavyöhykkeen verran eteen päin. 




Seuraa Vatsasekaisin Kilinkolin -blogin päivityksiä  Facebookissa. Käy tykkäämässä!


maanantai 16. huhtikuuta 2012

Kevään superklassikko



Aloitimme viikonlopun keväisellä klassikolla: parsalla ja hollandaisekastikkeella. Lisukkeina paistettua järvisiikaa ja samppanjaa.
Vihreitä parsoja ei tarvitse kuoria, ellei tyvi ole hyvin puumainen. Huuhtelimme parsat ja leikkasimme muutaman sentin kuivahtaneesta tyvestä pois. Keittämisen sijaan paistoimme parsat voissa valurautapannulla. Puolen kilon parsanipusta riittää kahdelle.

HOLLANDAISEKASTIKE (kahdelle)
  • 125 g voita 
  • 2½ dl vettä 
  • 1 rkl omenaviinietikkaa 
  • kokonaisia mustapippureita 
  • laakerinlehti 
  • (shalotti)sipuli
  • 2 keltuiaista
  • 1 rkl sitruunamehua
  • suolaa
Aloita kastikkeenteko kirkastamalla voi: sulata voi pienessä kattilassa miedolla lämmöllä ja anna vaalean sakan vajota kattilan pohjalle. Kaada kirkas keltainen voi varovasti toiseen astiaan, vaikkapa pieneen kannuun.
Silppua sipuli pieneksi. Laita vesi, etikka, pippurit, laakerinlehti ja sipulisilppu puhtaaseen kattilaan ja anna porista kunnes nestemäärä on haihtunut suunnilleen puoleen. Siivilöi ja jäähdytä liemi. 
Laita keltuaiset ja liemi pyöreäpohjaiseen metallikulhoon kiehuvan vesikattilan päälle. Vispaa, kunnes seos selvästi sakenee ja on kuohkeaa. Nosta kulho pois vesihauteesta.
Valuta kirkastettu voi ohuena nauhana kastikkeen joukkoon samalla koko ajan vispaten.
Mausta sitruunamehulla ja suolalla. Tarjoa haaleana. 


Seuraa Kilinkolinkeittiön päivityksiä myös Facebookissa



tiistai 10. huhtikuuta 2012

Pitkäperjantain paahtovanukas


Pääsiäisenä tuli vietettyä runsaanpuoleisesti aikaa keittiössä ja ruokapöydässä. Pitkäperjantain pitkän kaavan illallisen nautimme Apupojan kanssa kaksin, lankalauantaina aloitimme parsakauden, sunnuntaina kilistelimme aterimia isovanhemmillani ja toisena pääsiäispäivänä saimme sekä brunssi– että illallisvieraita.
Perjantain illallinen sekä aloitettiin että päätettiin ranskalaisittain. Alkuruoaksi söimme valkosipulissa ja yrttivoissa paistettuja etanoita ja jälkiruoaksi paahtovanukasta eli crème brûléeta. Väliin mahtui karitsan paahtopaistia sekä vuohenjuustoperunoita. 
Paahtovanukas on jälkiruokasuosikkini, mutta en ollut tehnyt sitä koskaan aiemmin, sillä aina tähän asti Apupoika on ollut keittiömme vanukasvastaava. Paahtovanukkaasta on meillä kokeiltu montaa eri variaatiota. Bruleesta on löytynyt välillä niin limenkuorta, mustikoita kuin turkinpippurimurskaakin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että crème brûlée on ehdottomasti parhaimmillaan perinteisessä asussaan, ilman minkäänlaista tuunausta tai kommervenkkejä. 
Apupoika oli reissussa ennen pääsiäispyhiä, joten jouduin ottamaan vastuun pitkäperjantain jälkiruoasta. Olin säästänyt sitruunamacaroneista ylijääneet keltuaiset ja päättänyt tehdä paahtovanukasta. Hehkutin Apupojalle vanukasta syödessäni, kuinka äärimmäisen nopea ja helppo jälkiruoka crème brûlée oikein onkaan tehdä, mistä Apupoika tietysti oli aavistuksen harmistunut. Olin aina pitänyt lempijälkkärini tekoa vähintään rakettitieteenä, ja Apupoika oli ilmeisen mielellään nauttinut saamastaan vanukaskunniastaan, eikä ollut tietenkään korjannut vääriä käsityksiäni vanukkaanteon haastavuudesta.


Vanukkaat kannattaa tehdä hyvissä ajoin ennen tarjoamista, mielellään edellispäivänä.
PAAHTOVANUKAS (6 pienehköä annosta)
  • 2 dl kuohukermaa 
  • 1½ dl (täys)maitoa 
  • 1 vaniljatanko 
  • 3 keltuaista 
  • 40 g sokeria 
  • pinnalle ruokokidesokeria


1. Laita uuni kuumenemaan 150 asteeseen.
2. Mittaa kerma ja maito kattilaan. Halkaise vaniljatanko pitkittäin ja raaputa siemenet veitsellä kattilaan. Laita tanko myös kattilaan ja kuumenna kiehumispisteeseen samalla sekoitellen seosta.
3. Nosta kattila pois liedeltä seoksen kiehahdettua.
4- Vatkaa keltuaiset ja sokeri sähkövatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi.
5. Nouki vaniljatanko pois kattilasta. (Huuhtele ja kuivata tanko talouspaperin tai keittiöpyyhkeen päällä, sillä tangon voi käyttää hyvin vielä uudemman kerran.)
6. Kaada muna–sokeriseos varovasti kattilaan ja sekoita seos tasaiseksi.
7. Asettele pienet uuninkestävät vuoat (esimerkiksi kahvikupit, jos sinulla ei ole erityisiä matalareunaisia vanukasvuokia) isompaan uunivuokaan ja täytä uunivuoka kylmällä vedellä. Veden tulisi ulottua vähintään puoleen väliin pikkuvuokien reunoja.
8. Kaada vanukasseos pikkuvuokiin. Sekoita kattilassa olevaa seosta samalla kuin kaadat, jotta vaniljansiemenet eivät painu pohjalle. Nosta uunivuoka varovasti uuniin keskitasolle ritilän päälle. Paista  noin 55–65 minuuttia. (Voit nostaa yhden kipon vesihauteesta ja kallistaa kippoa. Jatka paistamista vielä hetki, mikäli vanukas ei vaikuta hyytyneen.
9. Nosta kypsyneet vanukkaan vesihauteesta, jäähdytä huoneenlämmössä. Peitä jäähtyneet vanukkaat kelmulla ja nosta jääkaappiin maustumaan vähintään kuudeksi tunniksi.
10. Ripottele vanukkaan päälle ruokokidesokeria ja sulata pinta rapsakaksi pienellä kaasupolttimella. Sokerin sulattaminen onnistuu kuulemani mukaan myös kuumassa uunissa grillivastuksen alla, mutta sitä emme ole koskaan kokeilleet. (Sitä paitsi kaasupoltin on aika pieni investointi siitä, että maailman parasta jälkkäriä saa jatkossa ravintoloiden lisäksi myös omassa keittiössä.)
Crème brûléen paahdettu sokeripinta vaikuttaa jakavan ihmisiä kahteen sakkiin. Toiset pitävät Ankerias Vipusen lailla pehmeästä pinnasta, minun mielestäni sokeripinnan pitää sen sijaan olla sen verran rapsakka, että sen saa naputeltua rikki, kuin Amélie konsanaan.

Olen ollut viime aikoina varsin ihastunut jälkiruokaviineihin. Ranskalaisen herkun kanssa nautimme italialaista viiniä (La Caliera Moscato d’Asti 2010), josta on kehkeytynyt yksi suosikkini. 

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Minttuhyytelö




Vielä ehtii hyvin tehdä minttuhyytelöt pääsiäispäivän lampaan kaveriksi. Nappaa lankalauantain kauppareissulla ostoskoriin minttupuska ja pullo hyvää omenasiideriä valmiin hyytelöpurnukan sijaan. Purkki itse tehtyä minttuhyytelöä on myös kiva pääsiäisajan tuliainen.

Ohjeesta tulee pieni, noin 1,5 desilitran purkillinen valmista hyytelöä. Omenasiiderin voi korvata myös omenamehulla.

MINTTUHYYTELÖ
  • 3 dl hyvää omenasiideriä (itse käytin eteläkarjalaista Kartanon Satokauden omenasiideriä) 
  • 2 dl tuoreita mintunlehtiä + kymmenkunta lehteä hyytelön sekaan koristeeksi
  • 1 dl hillo– ja marmeladisokeria 
  • (vihreää elintarvikeväriä)

Kiehauta omenasiideri ja lisää mintunlehdet. Hauduta kymmenisen minuuttia kunnes mintunlehtien maku on uuttunut siideriin.

Siivilöi mintunlehdet pois, kaada siideri uudelleen kattilaan ja lisää sokeri. Kuumenna kiehuvaksi samalla sekoitellen. Lisää halutessasi elintarvikeväriä. Keitä seosta kunnes se hieman paksuuntuu ja alkuperäisestä nestemäärästä on suunnilleen puolet jäljellä.

Silppua loput mintunlehdet. Anna seoksen hieman jäähtyä ja lisää minttusilppu. Mintunlehdet tummuvat ikävästi (kuten kuvasta näkee), jos seos on liian kuumaa silpun lisäämisvaiheessa. 

Purkita puhtaaseen purkkiin (ja kuumennettuun, mikäli hyytelöä on tarkoitus säilöä pidempiä aikoja). Jäähdytä huoneenlämmössä ja siirrä jäähtynyt purkki jääkaappiin. 

Hyytelö on käyttövalmista seuraavana päivänä. 


perjantai 6. huhtikuuta 2012

Sitruunamacaronit


Epäonnistun lähestulkoon joka toinen kerta leipoessani macaroneja, mutta jostakin kumman syystä, ehkä niiden harvahkojen onnistumisten ansiosta, en suostu myöntämään, ettei minusta ehkä sittenkään ole sokerileipuriksi. Iskin silmäni Jauhot suussa -blogin Jonnan  radiostakin tuttuihin sitruunamacaroneihin, ja päätin taas kerran kokeilla noiden ranskalaisherkkujen tekoa. Tuijottelin uuniin koko paistumisprosessin ajan, ihan kuin uunin sisällä olisi ollut meneillään suurtakin viihdettä. Olen huomannut, että ensimmäiset paistominuutit ovat ne kriittiset; muodostuuko jalka, halkeileeko kuori? Tälläkään kerralla macaroneista ei tullut ulkonäöllisesti täydellisiä, mutta maultaan varsin herkkuja!



MACARONKUORET (noin 60 kuorta eli 30 macaronia)
  • 110 g munanvalkuaista (3 valkuaista riippuen munien koosta)
  • 25 g hienoa sokeria (käytin ruokokidesokeria) 
  • 100 g mantelijauhetta 
  • 200 g tomusokeria
  • (keltaista elintarvikeväriä)
Macaronien teko tulisi osata ennakoida päivää tai paria ennen leipomista ja lisäksi valmiit täytetyt macaronit ovat parhaimmillaan aikaisintaan seuraavana päivänä leipomisesta. Erottele munista valkuaiset ja seisota niitä huoneenlämmössä vähintään vuorokausi.
Sihtaa tomusokeri ja mantelijauhe vähintään kertaalleen sekaisin. Mantelijauheen tulisi olla jauhettu mahdollisimman hienoksi, jolloin se on helposti sihdattavaa, eikä tuki sihdin reikiä. Yhden käden jauhosihti on hommassa kätevä, mutta sihtaamisen voi toki tehdä myös heiluttelemalla manteli-tomusokeriseos siivilän läpi.
Vuoraa kaksi uunipeltiä leivinpaperilla. Leikkaa leivinpaperi juuri pellin pohjan kokoiseksi, jotta lähelle reunaa pursotettavat macaronkuoret eivät taitu.
Vatkaa valkuaiset paksuksi ja kiiltäväksi vaahdoksi. Lisää sokeri vähän kerrallaan vaahdottamisen alussa. Sekoita manteli-tomusokeriseos valkuaisvaahdon sekaan kolmessa erässä ja sekoita taikina tasaiseksi. Lisää halutessasi elintarvikeväriä. Nosta lusikalla pieni nokare leivinpaperin päälle. Jos taikina tasoittuu, eikä siihen jää lusikasta ”huippua”, on taikinan paksuus sopiva. Jos taikinanokare ei tasoitu, sekoita taikinaa kevyesti. Taikina ei saisi olla liian paksua, jotta macaroneiden pinnasta tulee sileitä, muttei toisaalta liian löysääkään, joten varo kuitenkin sekoittamasta ja notkistamasta taikinaa liikaa.
Lusikoi taikina pursotuspussiin (tai pakastepussiin, jolloin leikkaa kulma auki) ja pursota leivinpaperille noin kolmesenttisiä pyörylöitä. Macaronit leviävät hiukan, joten älä pursota pyörylöitä liian lähekkäin. Kopauta peltiä pöydänreunaa (tai vaikka lattiaa) vasten taikinan mahdollisten ilmakuplien poistamiseksi (tai macaronhenkien lepyttämiseksi) ja jätä kuoret lepäämään ja kuivamaan tunniksi.
Lämmitä uuni 150 asteeseen ja paista macaroneja pelti kerrallaan uunin keskitasossa 10 minuuttia. Anna jäähtyä ja irrota kuoret varovasti leivinpaperista. 
 SITRUUNATÄYTE
  • 1 annos sitruunatahnaa (ohje alla) 
  • 200 g mascarponejuustoa 
  • 1 rkl tomusokeria 
  • 1 tl vaniljasokeria 
  • 1 rkl sitruunamehua
SITRUUNATAHNA
  • 1 luomusitruuna 
  • 0,75 dl sokeria 
  • 1 dl vettä 
  • 2 keltuaista 
  • 2 rkl maissitärkkelystä 
  • 25 g voita 1 tl vaniljasokeria
Raasta sitruunasta kuori ja purista mehu. Laita kaikki ainekset kattilaan voita ja vaniljasokeria lukuun ottamatta ja kuumenna seosta samalla koko ajan vispaten. Nosta kattila levyltä seoksen kiehahdettua ja saostuttua. Vispaa seokseen voi ja vaniljasokeri.
Sekoita jäähtyneen sitruunatahnan sekaan muut täytteen aineet. Maistele ja lisää tarvittaessa tomusokeria tai sitruunamehua. Täyte saa olla sitruunainen, sillä kuoret ovat makeita.
Lusikoi täyte pursotuspussiin ja pursota (onnistuu hyvin ilman tyllaa) jäähtyneelle macaronkuorelle. Paina toinen kuori täytteen päälle. Anna macaronien tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. 

Hyvää ja makoisaa pääsiäistä!

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Älä osta karitsaa säkissä

Pääsiäinen on perinteisesti lammasaikaa, vaikka ainakin meillä lampaan– ja karitsanlihaa käytetään aikalailla vuoden ympäri. Harmillisesti näin kevään korvilla (tai sydäntakatalvella) kotimaista karitsaa on aika niukasti saatavilla, sen sijaan kauppojen pakastealtaat pursuilevat uusiseelantilaista lihaa. Kotimainen karitsanliha onkin parhaimmillaan syksyllä, jolloin kesän temmeltäneet pikkukaritsat ovat saavuttaneet teurasikänsä. Kovasti teki mieli viime syksynä ostaa pikkukaritsa tai puolikas, mutta pakastinkapasiteettimme tuli vastaan. Olisi aika kiva kaivaa pääsiäiseksi pakastimesta karitsakimpale ja tietää, että kyseinen pikkumääkijä olisi kirmannut edelliskesän vapaana ja onnellisena kavereidensa kanssa.
Pikakatsauksella jäisiä lampaanlihamöhkäleitä täynnä olevaan kaupan pakastealtaaseen, voisi luulla, ettei karitsassa ole paljonkaan muuta syötävää kuin paisti. En ole vielä täysin päättänyt, missä muodossa meillä syödään viikonvaihteessa karitsaa. Ehkä nappaankin lihatiskiltä mukaan kimpaleen karitsankaulaa. Niille, jotka syövät lammasta tasan kerran vuodessa pääsiäispäivänä – ja silloinkin valitellen sen villasukkaisuutta – suosittelen kokeilemaan karitsan kruunukyljyksiä tai pitkään haudutettuja potkia.
Lampaan etupään osat, kaula, niska, etuselkä ja lapa (1–3) kannattaa hauduttaa pitkään ja hartaasti. Kyljykset ja fileet ovat nopeita: mausteet ja väri pintaan ja hetkeksi uuniin lepäämään.
1. kaula (keittoihin, pataan ja jauhelihaksi)
2. etuselkä (parikyljyksiksi)
3. lapa (täytetyksi paistiksi, pataan, vartaisiin)
4. selkä (kyljyksiksi, kruunuksi)
5. sisäfilee (grillipannulle)
6. rinta (niukasti syötävää, muun lihan seuraksi pataan tai uuniin)
7. paisti (uunin, suola- tai savustuspönttöön)
8. potka (keittoon tai pataan)

Oma pakastimemme ei tule ensi syksynäkään antamaan kokonaiselle karitsalle myöten, mutta löysin sellaisesta haaveillessani Hesarin arkistoista vuodentakaisen listauksen lampoloista, jotka myyvät lihaa suoraan kuluttajalle. Paras aika kysellä karitsojen perään on syksyllä, mutta osa lampoloista myy lihaa ympäri vuoden. Luultavasti pääsiäislihojen suhteen listaus tulee auttamattomasti myöhässä. (Lista julkaistu Helsingin Sanomien Ruoka & Juoma –sivuilla 14.4.2011. Päivittelen listaa, joten minulle voi myös ilmiantaa lampoloita.) 

Pääset lampolan kotisivuille klikkaamalla tilan nimeä. Kotisivuttomien tilojen yhteystiedot nimen perässä.

Uusimaa:
Varsinais-Suomi:
Kymenlaakso:
Pirkanmaa:
Etelä-Savo:
Etelä-Häme:
  • Klemolan luomutila, Pälkäne (040 745 2058 / klemolanluomutila@luukku.com)
Etelä-Pohjanmaa:


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...