keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Keväinen sitruunamarenkitorttu



Päätin eilen juhlistaa keväistä auringonpaistetta leipomalla sitruunamarenkitortun. Tämä torttu on nimittäin leivonnainen, jota toki voi leipoa myös kesällä, mutta ei koskaan synkkinä syys– tai lumisina talvipäivinä. Piiras sopii raikkaine makuineen mielestäni hyvin myös pääsiäisen kahvipöytään. 

Kevät saa minut aina haaveilemaan pienestä siirtolapuutarhamökistä, multasäkeistä ja kasvihuoneesta. Tätä torttua mussuttaisin istuskellessani mökin terassilla kynnenaluset multaisina. Apupoika hymähtelee siirtolapuutarhahöpötyksilleni. Luulee ehkä, etten muka ole tosissani.

Tein eilen tortusta puolikkaan annoksen ja jaoin taikinan kolmeen pikkuvuokaan. Piirakan voi tehdä joko irtopohjavuokaan tai tavalliseen uuninkestävään piirasvuokaan, jonka halkaisija on suurinpiirtein 25 senttiä.


Muistelisin reseptiikan olevan alun perin napattu talteen Etelä–Suomen Sanomista. Suosittelen käyttämään torttuun nimenomaan luomusitruunoita, sillä luomusitruunan kuoren maku on lempeämpi kuin tavallisten sitruunoiden. 

Taikina:
  • 100 g voita 
  • 3 dl vehnäjauhoja 
  • 2 rkl sokeria 
  • 1 tl leivinjauhetta 
  • 1 rkl vettä

Sitruunatahna:
  • 1½ dl sokeria 
  • 2 dl vettä 
  • 1 dl sitruunamehua (2-3 luomusitruunan mehu) 
  • 2 luomusitruunan kuori raastettuna 
  • 3-4 rkl maissitärkkelystä 
  • 4 keltuaista 
  • 50 g voita 
  • 1 rkl vaniljasokeria

 Marenki:
  • 4 valkuaista 
  •   dl sokeria

1. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää huoneenlämpöinen voi nyppimällä. Lisää lopuksi vesi ja vaivaa taikina tasaiseksi. Muovaa taikinasta pallo, kiedo kelmuun, ja nosta tasaantumaan jääkaappiin puoleksi tunniksi.

2. Esipaista pohja 200-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia (paistoin pikkupiiraat 180 asteessa).  Voit suojata pohjan leivinpaperipalalla liialta ruskistumiselta.

3. Mittaa kattilaan kaikki täytteen aineet vaniljasokeria ja voita lukuun ottamatta. Kuumenna varovasti samalla koko ajan kevyesti vispaten kunnes täyte sakenee ja kiehahtaa. Nosta kattila sivuun kuumalta levyltä ja vatkaa paloiteltu voi ja vaniljasokeri seokseen.

4. Vatkaa sokeri ja valkuaiset marengiksi.

5. Kaada sitruunatäyte kypsälle piiraspohjalle ja tasoita. Lusikoi päälle valkuaisvaahto.

6. Kypsennä vielä kymmenisen minuuttia tai kunnes marenki on saanut väriä.

VINKKI! Kun nostat esipaistetut pohjat pois uunista, älä kippaa niitä lavuaarissa likoamassa olevaan puurokippoon, kuten minä. Onneksi juhlistimme kevättä ihan vain kaksin.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Ruokakrantun päiväkirja: paistettu maksa


En ole ajatellut olevani ruoan suhteen kovinkaan kranttu. Mitä nyt pienenä esikoululaisena pyörittelin itku kurkussa porkkana- ja lanttukuutioita lautasella vielä puoli tuntia sen jälkeen, kun kaikki kaverit olivat kirmanneet pihalle. Ja mitä nyt keksin ehkä kahdeksanvuotiaana olevani allerginen tomaatille, sillä en voinut sietää niitä. Ja niin, se yksi kerta Ranskan Arlesissa, kun lounastimme Van Goghin yökahvila-maalauksen ravintolaa vastapäätä, ja pienen kielellisen kompastuksen tuloksena seurueellemme tilattiin kahdeksan annosta munuaisia. Itkuhan siinä tuli, ja lopulta kitinäni vaiennettiin hampurilaisella. Se oli niitä harvoja kertoja, kun pääsin lapsuudessani McDonaldsiin. Söin tuplapekonihampurilaisen.

Kävimme jokin aika sitten Apupojan kanssa ostoksilla Kluuvin Eat&Joy maatilatorilla. Hipelöimme pakastealtaassa köllötelleitä poronkieliä, mutta lopulta mukaamme tarttui vajaan kilon painoinen kimpale poronvasanmaksaa. Maksa on aina kuulunut inhokkiruokieni kärkikastiin, mutta järkeilin jäinen möhkäle kädessäni, että onnellisena lapissa kirmanneen poronvasan maksan täytyy olla juuri niin hyvää, kuin mitä maksafanit aina vannovat hyvän maksan olevan. Ja maatilatorin kassatätikin kehui kyseisen maksan olevan hurjan hyvää – kissansa mielestä.

Lauantaina kaivoimme Apupojan kanssa yhteistuumin maksapaketin pakastimesta sulamaan. Minäkin olin aavistuksen innoissani: ehkä ne kouluaikojen ällöttävät maksakastikemössöt painuvat pienestä mielestäni lopultakin unholaan, ja opin pitämään hyvästä maksapihvistä.

Leikkasin maksakimpaleen noin puolentoista sentin paksuisiksi siivuiksi, painelin maksapalat suolalla ja mustapippurilla maustetuissa vehnäjauhoissa ja paistoin ne runsaassa voissa kuumalla pannulla parin minuutin ajan molemmilta puolilta. Apupoika tarkisti kypsyyden, se oli hänen mielestään juuri sopiva. Sitten se tapahtui: Apupoika tarjosi pienen kypsyydentestauspalan minulle. Maksapala ehti olla suussani noin sadasosasekunnin viidenneksen. Tässä ajassa ehdin myös saada oksennusrefleksin, jonka jälkeen sylkäisin maksapalan tiskipöydälle ja aloin huuhdella suutani vedellä. Onneksi jääkapissa oli edellispäivältä jääneitä haukipihvejä.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Ostoryntäysankankoivet


Lisäkseni aika moni muukin (ainakin Nanna ja Campasimpukka) oli selannut Lidlin mainoslehtisen muutama viikko sitten. Itse opin viime syksynä, että jokakeskiviikkoinen lehtinen kannattaa kaikesta epämääräisestä tarjoussälästä huolimatta selata edullisten ankankoipien toivossa, ja jos koivet (ja tällä kertaa myös kokonaisen linnun) sattuu sivuilta bongaamaan, niin silloin aikainen lintu nappaa madon – sillä ainakin Helsingin kaupoista ankat tuntuvat katoavan hetkessä.


Kokonainen ankka köllöttelee vielä pakastimessa odottelemassa käsittelyvuoroaan, mutta eilen valmistimme ensimmäisen satsin koipia. Ankanrintoja olemme valmistaneet keittiössämme useamman kerran ja koipiakin kerran aikaisemmin, mutta silloin lopputulos oli varsin kaukana täydellisen mureasta lihasta ja ihanan rapeasta nahasta. Toisin kuin nyt.





Perinteinen ankkaconfit valmistetaan hauduttamalla koipia tuntitolkulla omassa rasvassaan. Meillä ei ollut ankanrasvaa, mutta löysin netistä muutaman ohjeen, jossa ankanrasva korvattiin ruokaöljyllä. Suurehkolla öljymäärällä läträäminen epäilytti hiukan, mutta päätimme kuitenkin kokeilla. Minua mietitytti myös, mitä käy koivista sulavalle ihastuttavalle ankanrasvalle ja saisiko sen eroteltua jäljellejääneestä rasvasta.  Ankanrasvaa ei saanut talteen, mutta mikä tärkeintä, koivet onnistuivat aikalailla täydellisesti.

ÖLJYSSÄ KYPSENNETYT ANKANKOIVET (annos kahdelle)
  • 2 ankan koipireittä (á 340 g) 
  • suolaa 
  • mustapippuria 
  • 2 rkl timjaminlehtiä 
  • 3 valkosipulinkynttä

  • ½ litraa rypsiöljyä 
  • n. 10 valkosipulinkynttä



Sulata jäiset ankankoivet jääkaapissa. Silppua kolme valkosipulinkynttä ja hiero valkosipulimurska sekä mausteet ankankoipien pintaan. Laita koivet kulhoon, peitä kannella ja anna marinoitua muutama tunti huoneenlämmössä. (Tai pidempi aika jääkaapissa, mutta nosta koivet huoneenlämpöön lämpiämään ennen kypsennystä).

Kuumenna uuni 200–asteiseksi.

Asettele huoneenlämpöiset koivet valurautapataan ja valuta päälle öljyä niin paljon, että koivet peittyvät kokonaan.  Kuori loput valkosipulit ja murskaa ne painamalla lappeeltaan veitsen terällä. Lisää valkosipulit öljyyn. Peitä pata kannella.

Nosta pata uuniin. Vähennä puolen tunnin jälkeen uunin lämpötila 120 asteeseen ja jatka kypsennystä vielä neljä tuntia. (Itselleni ei selvinnyt kummin päin koivet tulisi kypsentää, joten laitoin koivet pataan keskenään eri päin ja käänsin koivet kypsennyksen puolivälissä.)

Ota pata uunista ja kuumenna uuni grilliasetuksella 220–asteiseksi. Nosta ankankoivet rasvasta uunipellille leivinpaperin päälle nahkapuoli alaspäin. Paahda rapeaksi uunin yläosassa noin kymmenen minuuttia, käännä koivet rasvapuoli ylöspäin ja grillaa vielä toiset kymmenisen minuuttia, varo kuitenkaan polttamasta koipia. (Koipiin voi loihtia loppurapsakkuuden myös ritilän päällä, mutta siitä tulee huomattavasti enemmän sotkua uuniin.)

Itse söimme koivet aurinkokuivatuilla sekä uunissa paahdetuilla tomaateilla, sipulilla, paprikalla ja basilikalla höystetyn ohran kanssa. Ei ollut ehkä paras lisuke koiville, nimittäin syödessäni haaveilin ankan kaveriksi muusia ja mustaherukkahilloa. Koivet olivat kuitenkin täydellisen mureita ja nahkarasva ihanan rapsakkaa. Onneksi pakastimessa on vielä toinen satsi koipia ja rasvankin voinee käyttää vielä uudestaan.

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Suloisensuklainen punajuurikakku



Viime viikonloppuinen yliannostus juustokakkua unohtui nopeasti, ja viikonlopun kynnyksellä alkoi makeahammas kummasti kolotella. En ollut pitkään aikaan leiponut mitään suklaista, vaikka tiedänkin suklaaherkkujen olevan (itseni lisäksi) Apupojan suuri heikkous. Ehdotinkin Apupojalle vienosti suklaakakun leipomista, josta hän tietysti innostui. Tosin innostus muuttui yllättävän nopeasti hämmennykseksi, kun nostin punajuuripussin keittiön työskentelytasolle ja aloin kuoria mukuloita.

Juuresten ja jälkiruokien tai leivonnaisten liittoon olen törmännyt muutaman viime vuoden aikana vähäsen siellä sun täällä. Syksyllä leivoin pariin otteeseen palsternakkakakkua, mutta jostakin syystä paljon puhuttu punajuuren ja suklaan yhdistelmä oli minulta jäänyt kokeilematta.

Kakun ohje perustuu pääpiirteittäin lakeuksien Nannan punajuuribrownien ohjeeseen, joka taas alun perin pohjautuu BBC GoodFood -reseptiikkaan. Alkuperäisen reseptin mukainen neljänneskilo sokeria vaikutti minusta sen verran huimalta määrältä, että vähensin sokerin määrää reilusti. Vaniljan ajattelin tökerösti korvata vaniljasokerilla, mutta jälkikäteen mietittynä taisin unohtaa sen kokonaan taikinasta. Omaksi hämmennykseksi punajuuren maku oli lopputuotteessa varsin tunnistettava. Liekö sitten johtunut vähennetystä sokerin määrästä  ja vaniljasokerin unohtamisesta. Kakku oli kuitenkin tajuttoman mehevä ja pehmeä, ja itseäni suurena punajuuren ystävänä ei edes kakun punajuurimaisuus haitannut. 



 SUKLAINEN PUNAJUURIKAKKU

  • 400 g punajuuria (punnittu kuorittuna, kuorimattomina puolisen kiloa)
  • 120 g voita 
  • 200 g tummaa suklaata (70-prosenttista) 
  • 1 tl vaniljaa (tai 2 rkl vaniljasokeria) 
  • 150 g sokeria (250 g alkuperäisen ohjeen mukaan) 
  • 3 munaa 
  • 50 g vehnäjauhoja 
  • 50 g perunajauhoja 
  • 25 g kaakaojauhetta 
  • 1 tl leivinjauhetta

Kuori ja pilko punajuuret. Höyrytä (tai keitä vesitilkassa) kypsäksi ja hienonna kypsät punajuuripalaset sauvasekoittimella tai blenderissä.

Sulata paloiteltu voi ja suklaa vesihauteessa. Sekoita punajuurimössö sulan suklaa–voiseoksen sekaan.

Vatkaa sokeri ja munat kuohkeaksi vaahdoksi.

Sekoita loput kuivat aineet (vehnäjauho + perunajauho + leivinjauhe + vaniljasokeri + kaakaojauhe) keskenään.

Sekoita muna–sokerivaahdon sekaan varovasti käännellen punajuuri–suklaa–voiseos sekä sihtaa jauhoseosta sekaan vähän kerrallaan.

Kaada taikina noin 20*30-senttiseen uunivuokaan leivinpaperin päälle. Paista keskitasolla 180-asteisessa uunissa 25 minuuttia.

Anna kakun jäähtyä ja jähmettyä ennen syömistä. Tarjoa kyytipojaksi hyvää vaniljajäätelöä.

---

Ps. Vaihdoin kokeilumielessä tekstin fonttia, sillä aikaisemmin käyttämäni oli omasta mielestäni vähän turhan pienikokoista. Mitä mieltä olette, onko tämä fontti(koko) parempi?



perjantai 16. maaliskuuta 2012

Piparjuurismetanassa haudutettu kuha



Flunssailu on jatkunut, vaikka pikkuhiljaa elämä tuntuu jo onneksi voittavan. Kipeänäkin täytyy kuitenkin saada murua rinnan alle, ja eilisellä visiitillä lähikauppaan päätyi ostoskoriini kuhafileitä. Luotin Apupojan nenän olevan vielä niin tukossa, että uskalsin napata koriini myös pätkän piparjuurta. Piparjuuri kun ei kuulu Apupojan suosikkimakuihin. Yritin kaupassa muistella Mannerheimin piparjuurikuhan ohjetta, mutta kotiin päästyäni mieleeni muistui kokkaavien siskojen taannoinen leivinpaperikalakokkaus ja vaihdoin suunnitelmaa lennossa. Olen aiemmin valmistanut siikaa leivinpaperikääreessä ja todennut kyseisen valmistusmenetelmän erittäin mainioksi. Ruoanvalmistukseen ei mennyt paljoakaan puolta tuntia kauempaa, ja siinä ajassa kerkesin mainiosti tehdä perunapurjosipulikeittoa alkuruoaksi sekä lisukkeet kalalle.



PIPARJUURISMETANASSA HAUDUTETTUA KUHAA (annos kahdelle)
  • n. 300 g kuhafileetä 
  • pienen purjosipulin puolikas 
  • 120 g smetanaa 
  • 1-2 rkl raastettua piparjuurta 
  • loraus vermuttia (tai vaikkapa omenamehua) 
  • limetti 
  • suolaa ja pippuria

Asettele kuhafileet uunivuokaan leivinpaperin päälle. Suolaa fileet. Leikkaa purjosipuli pituussuunnassa puoliksi, huuhtele hyvin, sillä sipulikerrosten väliin jää helposti multaa ja silppua ohuiksi suikaleiksi. Raasta piparjuuri hienoksi. Sekoita smetana, piparjuuri ja purjosipuli ja lusikoi seos fileiden päälle. Leikkaa limetti ohuiksi siivuiksi ja asettele siivut kalojen päälle. Rouhi päälle vielä ripaukset suolaa ja pippuria ja lorauta koko komeuden päälle muutaman ruokalusikallisen verran vermuttia.

Sulje nyytti esimerkiksi rullaamalla reunat kiinni ja nitomalla ne yhteen. Puiset pyykkipojat toimivat myös oikein näppärästi sulkimina, ja niitä käyttämällä nyytti on myös helppo aukaista.

Paista 200-asteisessa uunissa fileiden koosta riippuen 15-20 minuuttia. Avaa nyytti varovasti ja tarjoa kala esimerkiksi perunoiden kanssa. 



maanantai 12. maaliskuuta 2012

Viikonlopun juustokakku


Silloin tällöin sitä vain ylittää itsensä. Perjantaina leivoin juustokakun. Kävin läpi kymmenkunta amerikkalaisen juustokakun ohjetta, ja paljonkaan liioittelematta yhdeksässä niistä kuvailtiin ohjeen kakun olevan vaatimattomasti se maailman paras. Jossakin ohjeessa kakun täytteeksi tuli kilo tuorejuustoa, toisessa vaatimattoman 800 juustogramman lisäksi 400 grammaa smetanaa. Valitsin resepteistä ohjenuorakseni sen tylsimmän, ainokaisen, joka ei hehkuttanut maailmanparhaudellaan, ja jossa osa juustostakin oli korvattu tylsästi maitorahkalla.
Perjantaina kävimme ystäviemme kanssa katsomassa Ryhmäteatterin Huolimattomat, minkä jälkeen tulimme meille tekemään hampurilaisia. Juustokakku olisi myöhäisen aterian jälkiruoka. Esityksen seuraamista häiritsi orastava flunssa sekä hillitön nälkä, kutakuinkin koko esityksen ajan mietin, miten saada hampurilaiset mahdollisimman nopeasti syömiskuntoon: ensin kohoamassa olevat sämpylät uuniin, sillä aikaa jääkaapissa odottelevan piffitaikinan taputtelu uunipellille, sitten tomaatit siivuiksi… mutta missä välissä esityksen ajan suolavedessä lilluvat perunasiipaleet kypsymään uuniin?...Ennen pihvejä, vai pitäisikö potaatit sittenkin höyryttää kypsiksi ja ottaa grillivastuksen alla vain väri…??

Lopulta söimme kukin itsemme niin ähkyiksi, ettei juustokakulle jäänyt tilaa.

Lauantaina meille oli tarkoitus tulla lounasvieraita. Olimme ajatelleet tehdä lihapullapastaa, ja olin lauantainen lounas mielessäni tehnyt perjantaina valmiiksi puolentoista kilon satsin jauhelihataikinaa perjantain hampurilaispihvejä ja lauantain lihapullia varten. Perjantai-illalta säästyneen juustokakun piti siirtyä lauantailounaan jälkkäriksi. Kunnes heräsimme aamulla molemmat niin hirmuisessa flunssassa, että lounasvieraiden tulo oli pakko perua. Tähän siis liittyy viikonlopun itsensä ylittäminen. Kaksi flunssapoloista ja juustokakku. Pakkohan se kakku oli saada tuhottua. Loppujen lopuksi juustokakun tarina oli varsin lyhyt. Palanen aamiaiseksi. Palanen aamiaisen jälkiruoaksi. Palanen lounaaksi. Iltapäiväkahvi ja kakkupala. Elokuva sohvalla ja palanen kakkua...

AMERIKKALAINEN JUUSTOKAKKU (Ohje: Valio, 8-10 annosta eli kakku kahdelle potilaalle)

Pohja:
  • 100 g voita 
  • 1 dl sokeria
  • 1 muna
  • 2½ dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
Täyte: 
  • 500 g maitorahkaa (laitoin rahkaa, jossa rasvaa 10 prosenttia)
  • 400 g maustamatonta tuorejuustoa
  • 1 tl sitruunamehua (laitoin 2 rkl limemehua) 
  • 2½ dl sokeria
  • 1 rkl vaniljasokeria
  • 1 dl perunajauhoja
  • 5 munaa

Tee ensin pohja: vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää muna ja jauho-leivinjauheseos. Sekoita tasaiseksi.

Vuoraa halkaisijaltaan 24-senttisen irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele vuoan reunat ruokaöljyllä. Taputtele jauhoja apuna käyttäen taikina vuoan pohjalle sekä reunoille. Täytettä on sen verran paljon, että taikina on hyvä taputella lähestulkoon reunojen yläreunaan asti. Laita vuoka jääkaappiin siksi aikaa, kun valmistat täytteen. 

Aseta uuniritilä uunin alimmille pidikkeille ja laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. 

Vatkaa maitorahka ja tuorejuusto sähkövatkaimella sekaisin. Lisää loput täyteaineet (perunajauhot on hyvä sihdata, jottei täytteeseen jää ikäviä jauhokökkäreitä) ja jatka sekoittamista muutaman minuutin ajan. Kaada täyte vuokaan taikinapohjalle. (Ei haittaa vaikka pohjataikina jäisi reunoista hiukan täytettä korkeammalle. Ainakin itselläni reunat painuivat uunissa ja ero tasoittui.)

Paista uunin alimmalla tasolla 50-60 minuuttia. Peitä kakku paiston lopussa leivinpaperilla, jos pinta uhkaa tummua liikaa. Irrota kakku vuoasta vasta jäähtyneenä. 

Tarjoa juustokakun kanssa soseutettuja, hiukan sokeroituja marjoja. 

torstai 8. maaliskuuta 2012

Uunipunasipulit timjamin ja voin kera





Uunissa makeaksi kypsyneet sipulit sopivat oivallisesti hurjan monen ruoan lisukkeeksi. Monesti sujautan uuniruokia valmistaessani kokonaisia sipuleita hautumaan uunin lämpöön. Uunia ei ehkä kannata lämmittää pelkästään sipuleita varten, mutta uuniruokaa tehdessä ja uunin ollessa muutenkin kuumana, ovat uunisipulit mukava pieni lisä aterialle. Näitä sipuleita tarjottiin italialaisiltamilla, joista olen tainnut jo turista enemmän kuin tarpeeksi. 

Voilla ja timjamilla höystettyjen punasipuleiden ohje löytyi Jamie Oliverin Alastomasta kokista. Ohjetta noudattaen laitoin sipulit merisuolapedille. Sipuleista valui kuitenkin astian pohjalle voisulaa, johon suola tietysti liukeni, ja lopputuloksena ihana timjaminen voi, jolla sipuleita olisi voinut valella, olikin supersuolaista. Suosittelen siis jättämään merisuolapedin pois. 

UUNISSA PAISTETUT PUNASIPULIT TIMJAMIN JA VOIN KERA à la Jamie 
  • 1 keskikokoinen punasipuli per syöjä
  • tuoretta timjamia
  • suolaa
  • 1 tl voita per sipuli
  • limemehua (oma lisäys)

Sipuleiden tulisi olla keskenään suunnilleen samankokoisia. Kuori sipulit ja leikkaa tyvet tasaiseksi, jotta sipulit pysyvät pystyssä. Leikkaa yläpintaan ristikkäisviillot sipuleiden puoliväliin saakka. Avaa varovasti sipuleita, ripottele suolaa ja työnnä väleihin ja sipulin sisään tuoreita timjaminlehtiä ja voinokare. Purista päälle limemehua. Kypsennä sipuleita 200-asteisessa uunissa 30-35 minuuttia. (Itse laskin uunin lämpötilaa puolen tunnin jälkeen sataan asteeseen ja annoin sipuleiden kypsyä yhteensä reilun tunnin.)  



Psst. Vatsasekaisin Kilinkolin nyt myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!





tiistai 6. maaliskuuta 2012

Marinoidut munakoisot





Italialaisiltamien tiimoilta on vielä muutama resepti julkaisematta. Nämä marinoidut munakoisot olivat antipastopöydässä, mutta sopisivat yhtälailla tapaspöytään tai vähän ruokaisamman salaatin sekaan. Mikseivät brunssipöytäänkin. Apupoika olisi halunnut näiden tilalle karitsatäytteisiä munakoisorullia, mutta jyräsin hänet (taas kerran) omine mielipiteineni, mielestäni ne olisivat olleet liian täyttäviä, sillä antipastojen jälkeen piti saada mahaan mahtumaan vielä kolme muuta ruokalajia. 


Kuvat sisältävät pienimuotoista stailausta, sillä valurautapannu on  pakasterasiaa aavistuksen kuvauksellisempi. 

MARINOIDUT MUNAKOISOT
  • yksi isohko munakoiso 
  • ½ dl karkeaa merisuolaa 
  • oliiviöljyä paistamiseen

Marinadi:
  • ½ dl oliiviöljyä 
  • 2 valkosipulinkynttä 
  • pieni punasipuli 
  • reilusti tuoretta timjamia 
  • 2 rkl balsamiviinietikkaa 
  • 1 rkl juoksevaa hunajaa 
  • puolikkaan limetin mehu (+ muutama limettisiivu koristeeksi)

Leikkaa munakoiso pitkittäin tai poikittain noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Asettele isoon siivilään kerroksittain munakoisosiivuja ja karkeaa merisuolaa. Suolaa saa olla reippaasti. Suola saa munakoison itkemään, jolloin koisosiivuista poistuu karvas neste. Anna siivujen itkettyä noin tunnin ajan. Kääntele munakoisosiivuja muutaman kerran itkettämisen aikana. 

Huuhtele munakoisot huolellisesti juoksevan veden alla, jotta ne eivät jää supersuolaisiksi. Kuivaa siivut esimerkiksi keittiöpyyhkeellä ja paista oliiviöljyssä kuumalla pannulla muutaman minuutin ajan molemmin puolin kunnes ne saavat vähän väriä. Nosta siivut sopivaan kannelliseen, kuumuutta kestävään astiaan.

Silppua valkosipuli ja punasipuli. Mittaa marinadin ainekset pieneen kattilaan ja kuumenna seos samalla sekoittaen. Kaada kuuma marinadi munakoisojen päälle. Jäähdytä huoneenlämmössä ja siirrä jäähtyneenä jääkaappiin. Anna marinoitua vähintään kuutisen tuntia, mielellään yön yli. 





Psst. Vatsasekaisin Kilinkolin nyt myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...