tiistai 28. helmikuuta 2012

Kookoksella tuunattu karpalokerroskiisseli

Klassinen kerroskiisseli sopii mainiosti arkipäivän jälkiruoaksi. Kiisselin maitokerros muistuttaa italialaista serkkuaan, pannacottaa, mutta kiisselin voi tehdä aavistuksen kevyemmäksi. Päälle sopii kirpakka karpalokiisseli. Lisäsin maitokiisselin joukkoon kookoskermaa. (Niin, se siitä keveydestä.) Kookos maistui mukavasti kuitenkaan jyräämättä alleen muita mainioita makuja. Klassikon tuunausta parhaimmillaan.

MAITOKIISSELI ( 6 annosta)
  • 4 dl (täys)maitoa (vaikkapa Arla–Ingmanin uutta vanhanajan luomutäysmaitoa)
  • 1 dl kookoskermaa (tai 1  ½ dl kookosmaitoa)
  • 3 rkl maissitärkkelystä (itse laitoin 4 rkl ja kiisselistä tuli turhan jämäkkää)
  • 1 rkl sokeria
  • 1 rkl vaniljasokeria
KARPALOKIISSELI
  • 5 dl vettä
  • 2-3 dl karpaloita
  • 1 dl sokeria
  • 3 rkl perunajauhoja + loraus kylmää vettä
Tee ensin maitokiisseli. Mittaa kattilaan maito, kookoskerma ja maissitärkkelys. Kuumenna kiehuvaksi samalla sekoittaen. Anna kiehua muutaman minuutin ajan miedolla lämmöllä. Ota seos pois liedeltä, lisää sokerit ja jaa hieman jäähtynyt seos annoskippoihin tai yhteen isompaan (lasiseen) tarjoiluastiaan. Ripottele päälle vähän sokeria, jottei kiisselin päälle muodostu ikävää kuorta. Jäähdytä huoneenlämmössä ja siirrä jääkaappiin. 

Mittaa vesi ja karpalot kattilaan. Anna kiehua viitisentoista minuuttia tai kunnes marjat ovat vaalenneet. Sekoita välillä. (Samalla voit painella karpaloita rikki.) 

Paseeraa marjat siivilän läpi lusikalla painaen. Siivilään ei pitäisi jäädä jäljelle kuin suunnilleen ruokalusikallinen kuoria. 

Kaada neste takaisin kattilaan ja kuumenna se kiehuvaksi. Lisää sokeri. Sekoita perunajauho ja kylmä vesi tasaiseksi (esimerkiksi pienessä nokallisessa kannussa). Lorottele perunajauho–vesiseos ohuena nauhana kiehuvaan karpalomehuun ja sekoita koko ajan vispilällä. Anna seoksen pulpahtaa muutaman kerran ja nosta kattila pois liedeltä jäähtymään. 

Kaada suunnilleen kädenlämpöiseksi jäähtynyt karpalokiisseli maitokiisselin päälle, sirottele päälle hieman sokeria, peitä kelmulla ja nosta viileään jäähtymään.




Psst. Vatsasekaisin Kilinkolin nyt myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

maanantai 27. helmikuuta 2012

Tomaatilla ja pinaatilla höystetyt lisäkepavut



Italialaisillallisilla pääruoan lisukkeena oli papuja kaksin tavoin. Tässä tavoista ensimmäinen. Kerrottaneen kuitenkin, etten ole ensinkään mikään suuri papufani. Joskus nuoruudessani elin tovin lihatonta elämää, ja silloin kouluni kasvisruokalista koostui päivittäin papukastikkeesta. Aika usein lämmitetystä purkillisesta papuja tomaattikastikkeessa. Sain pavuista yliannostuksen, eivätkä ne sen koommin ole kuuluneet herkkuruokiini. 


Kävimme pari viikkoa sitten Chef Wotkinsin tehtaanmyymälässä ja poikkesimme samalla myös lähellä olevassa etnisessä myymälässä. Liikkeen nettisivuilla kerrotaan monien suomalaisten kulinaristien löytäneen tämän eksoottisen liikkeen ja ihastuneen sen laajaan tarjontaan. Tarjonta olikin varsin kattava, aina itämaisista matoista lähtien, mutta pakastetiskissä köllötelleet lampaan aivot, suolistot tai keuhkot eivät kuitenkaan eksyneet tämän kulinaristin ostoskassiin. Sen sijaan sinne päätyi pussillinen adsukipapuja. 

Adsukipavut (tai adukipaput) ovat oikeasti japanilaisia, mutten antanut tämän pikkuseikan häiritä, vaikka kyseessä olivatkin italialaiset iltamat. Pavut olivat nimittäin mukavan pieniä tällaisen papurajoitteisen mielestä. Pavut ensin liotettiin, sitten keitettiin, jäähdytettiin ja lopuksi paistettiin voissa. Sekaan pyöräytettiin uunissa valkosipulin kanssa paistettuja kirsikkatomaatteja ja baby-pinaattia. Taidan tehdä toistekin. 

KIRSIKKATOMAATEILLA JA PINAATILLA HÖYSTETYT PAVUT (lisukkeena kuudelle)
  • 200 g kuivattuja adsukipapuja (tai jotakin muita papuja)
  • vettä liotukseen
  • kasvislientä papujen keittämiseen
  • 250 g kirsikkatomaatteja
  • 2-3 valkosipulinkynttä
  • (oliivi)öljyä
  • 200 g (baby)pinaatinlehtiä
  • voita paistamiseen
  • suolaa



Liota papuja yön yli tai papupakkauksen ohjeen mukaan. Heitä liotusvesi pois ja keitä pavut kasvisliemessä kypsiksi. Adsukipavut muussautuvat varsin helposti, joten keitä ne juuri ja juuri kypsiksi. Sopiva keittoaika itselläni oli noin 20 minuuttia, mutta kypsymisaika riippuu myös liotuksen  kestosta. 

Huuhtele ja jäähdytä pavut. (Tähän asti pavut voi valmistaa hyvissä ajoin ennen tarjoamista, vaikkapa jo edellispäivänä.)

Halkaise kirsikkatomaatit ja asettele ne leikkauspinta ylöspäin uunivuokaan tai -pellille. Silppua valkosipulit ja ripottele valkosipulisilppu tomaattien päälle. Lorauta tomaateille öljyä ja kypsennä tomaatteja 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia tai kunnes pinnassa on sopivasti väriä. 

Huuhtele ja kuivaa pinaatti. Sulata voita isossa paistokasarissa ja kypsennä pinaatinlehdet. Lisää pavut sekä lopuksi kirsikkatomaatit. Lisää tarvittaessa vielä nokare voita sekä suolaa ja paista kunnes pavut ovat kauttaaltaan kuumia. 

(Vinkki: kirsikkatomaatit voi korvata myös aurinkokuivatuilla tomskuilla, varsinkin jos uuni ei ole valmiiksi kuumana niiden paistamista varten.)




Psst. Vatsasekaisin Kilinkolin nyt myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

Rakkaudentunnustus ja italialainen ilta


Rakastan astianpesukonetta. Rakkauteni ei ehkä liene täysin pyyteetöntä, mutta ilman kyseistä kapistusta, joka täytettiin ja tyhjennettiin viikonlopun aikana pitkälle toistakymmentä kertaa, olisin vetänyt vähintään yhtä monet itkupotkuraivarit ja istuamököttäisin yhä keittiön lattialla tiskivuoren keskellä. Astianpesukone, olet ihana <3. 

Meillä oli nimittäin lauantaina soppakerho.

Soppakerhoomme kuuluu meidän lisäksi kaksi muuta ystäväpariskuntaa, joista jokainen järjestää vuorotellen illallisen. Olimme Apupojan kanssa miettineet illan tarjottavat jo hyvissä ajoin, mutta jostakin syystä, ehkä prinsessaraviolikokeiluni jälkeen, vaihdoimme lennossa illan teeman italialaiseksi. Itselleni tärkeintä illallisruokien valinnoissa on se, että ruoat voi valmistaa pääsääntöisesti etukäteen, jolloin illan voi viettää vieraiden, eikä kattiloiden, kanssa seurustellen.


Olin suunnitellut istuvani sohvalla lasillinen proseccoa kädessäni puoli tuntia ennen vieraiden saapumista. Eipä onnistunut tälläkään kertaa. Paitsi seuraavana aamuna. Ilta oli kuitenkin ihana. 

Menu Italiano

Aperitivo
prosecco & minipanzanella

Antipasti
tomaattibruschettat
 ilmakuivattua kinkkua
oliiveja valkosipulimarinadissa
yrttisiä artisokansydämiä
pecorinoa

Primo piatto
timjami-valkosipuliöljyä & paahdettuja auringonkukansiemeniä

Secondo piatto
 (pehmeää) jänistä Etruskimetsästäjän tapaan
uunipunasipuleja

Dolce




Psst. Vatsasekaisin Kilinkolin nyt myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

tiistai 21. helmikuuta 2012

Mehikolainen lounas Café de Nopalissa



Olen kyllä pitkään tiennyt Lönnrotinkadulla sijaitsevan meksikolaisravintolan olemassaolosta, mutta liikun harvemmin keskustassa lounastusaikaan ja hankalahkojen aukioloaikojen takia ravintolassa visiteeraaminen siirtyi ja siirtyi kunnes lopulta viime perjantaina kävin testaamassa paikan ystävättäreni kanssa. Kyseessä siis kuppila Café de Nopal osoitteessa Lönnrotinkatu 9.

Ravintolassa on päivittäin vaihtuva, muutaman vaihtoehdon lounasmenu. Nimestään huolimatta listalta ei ainakaan viime perjantaina löytynyt kaktusta. Harmillista, ettei lounaslistaa ole esillä netissä tai kuppilan facebook-sivuilla, sillä kärsin kroonisesta tacos al pastor -himosta, johon Meksikossa matkailleet voinevat yhtyä. Olisin varma asiakas aina, kun kyseisiä tacoja on tarjolla.

Vietin kymmenisen vuotta sitten vaihto-oppilaana vuoden Meksikossa. Palatessani sieltä rakkauttani meksikolaiseen ruokaan todisti myös  kertyneet kilot vyötäisilläni. Meksikolainen ruoka ei suinkaan ole sama asia kuin tex-mex, ja myös suurin osa autenttisiksi mehikolaiscantinoiksi itseään kutsuvista kuppiloista on osoittautunut pettymyksiksi. Näin ollen odotukset Café de Nopalin suhteen olivat varsin korkealla, sillä olin kuullut huhuja, että sieltä todellakin saisi hyvää meksikolaista. (Niin paljon kuin meksikolaista rakastankin, ei kaikki meksikolainen ruoka ole mielestäni hyvää. En ole koskaan oppinut pitämään molesta, siitä ruskeasta ja suklaisesta sekametelikastikkeesta, ja erilaiset, ainakin Keski-Meksikossa aika paljolti käytetyt, vatsalaukku- ja siannahkaruoat ovat mielestäni sekä ällöttäviä että pahanmakuisia.)

Sisustukseltaan Café de Nopal on aika kiva.  Sopivan kitsch, kuten suurin osa meksikolaisista pikkukuppiloista. Takaseinään on maalattu Meksikon kansallispyhimys, Virgen de Guadalupe. Keittiöön vievissä heiluriovissa komeilee mariachipukuisia luurankoja ja osa ruoista tarjoillaan räiskyvänvärisistä muovikipoista. Erinomaista. Ainoastaan punaiset muovituolit ja Carta Blanca -oluttalon mainosservettitelineet puuttuvat, mutta sekin on ehkä vain plussaa. Ja tarjoilijat puhuvat ihanaa chilango-murretta ja ovat meksikolaiseen tapaan superystävällisiä. Suurin osa asiakkaistakin taisi tehdä tilauksensa tai rupatella espanjaksi. Kerrassaan loistavaa. Palvelu kuitenkin pelaa myös englanniksi, joten tilaamista ei tarvitse jännätä, vaikkei espanja sujuisikaan.


Aluksi saimme pöytään tortillasipsejä ja kipposet sekä punaista että vihreää salsaa. Harmillisesti sipsit, totopos, olivat kaupan valmissipsejä, eikä friteerattuja maissitortillan palasia, kuten oikeasti olisi pitänyt olla. Salsat olivat ihan ok. Ei ehkä aivan sellaisia mitä olisi pitänyt olla. Punaisessa salsassa maistui valmiskastike Salsa Valentina, mutta se kai oli ihan hyvä juttu, sillä muistaakseni minäkin raahasin muinoin puolentoista litran pullon samaista salsaa Suomeen. Omasta mielestäni salsoissa olisi saanut olla enemmän chiliä, mutta seuralaiseni vakuutteli niiden olevan tarpeeksi tujuja.


Ruoaksi tilasimme molemmat Encacahuatados, juustotäytteisiä enchiladoja eli maissitortilloja maapähkinäkastikkeessa. En muista, mikä listan  toinen lounasvaihtoehto oli, mutta en voinut vastustaa enchiladoja silläkään uhalla, ettei maapähkinäkastike ole suosikkini.  Enchiladat olivat ihan hyviä. Juustotäytteenä oli käytetty mozzarellajuustoa, joka ei kylläkään ole meksikolaisen keittiön autenttisin raaka-aine, mutta ehkä kuitenkin Suomesta saatavista juustoista sopivin  enchiladojen täyteeksi. Maapähkinäkastikekin maistui mielestäni hyvältä, kun siihen lisäsi tarpeeksi vihreää salsaa. Toivoin kuitenkin hetken, että maapähkinäannoksen sijaa lautasellani olisi köllötellyt rivi suosikkejani, kanatäytteisiä enchiladoja vihreässä salsassa.


Jälkiruoaksi tilasimme capuchinot (huom. espanjankielinen kirjoitusasu) sekä flan de nuez ja flan de cajeta -kakkupalaset (eli pähkinävanukasta sekä kondensoidusta maidosta tehtyä vanukasta). Makeaa ja hyvää.

Kaiken kaikkiaan paikka on aika ihana ja ruoka oli aika ihanaa. Minulla kävi ehkä vähän huono tuuri lounaslistan suhteen, sillä jonain muuna päivänä olisin varmasti saanut eteeni jotakin suosikkiruoistani. Varoituksen sanana Café de Nopalista ei kannata odottaa saavansa mitään Amarillomättöä, jota moni ehkä virheellisestä pitää meksikolaisena ruokana.

Aukioloajat saattavat vaihdella, joten kannattaa tsekata tilanne paikan facebook-sivuilta. Ja lopuksi hyvät uutiset: Cafe de Nopalin pitäjät avaavat pian myös uuden, asiakaspaikoiltaan suuremman ravintolan! 



Psst. Vatsasekaisin Kilinkolin nyt myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!


maanantai 20. helmikuuta 2012

Aamiaissyrnikit ja karamellisoidut omenat



En erityisemmin pidä makean syömisestä heti herättyäni, sen sijaan makea maistuu aikalailla kaikkina muina vuorokaudenaikoina. Lauantainen aamiainen nautittiin kuitenkin jo lähempänä lounasaikaa ja syrnikit, eli venäläistyyliset rahkaletut, aamiaisen jälkkäriksi. Miksi aina ei voisi olla lauantaiaamu?

Syrnikkien kaveriksi karamellisoin omenalohkoja. Yhtä hyvin lettujen kanssa olisi sopinut hillo, loraus hunajaa, kermavaahtonokare, tuoreet tai pakastetut marjat ja mitä niitä lettupäällisiä nyt onkaan.

Syrnikit tein netistä löytyneen Alkon sivujen ohjeen mukaan. Vastedes jätän kyllä sokerin pois tai  korvaan sen korkeintaan ruokalusikallisella sokeria. 


SYRNIKIT (neljälle)

  • 2 dl maitorahkaa 
  • 4 munaa
  • 6 rkl (n. 1 ½ dl) vehnäjauhoja 
  • 1 dl sokeria (vähennä määrää jos nautit letut esim. makean hillon kanssa) 
  • ripaus suolaa 
  • 2 tl vaniljasokeria 
  • voita paistamiseen

Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi. Sulata pannulla voita ja kaada taikinaa sopiva määrä pannulle. Taikina on aika paksua, ja useamman pienen letun samanaikainen paistaminen tavallisella valurautaisella ohukaispannulla onnistui hyvin. (Et siis tarvitse erillistä pienten lettujen ohukaispannua näiden paistamiseen.)

Paista letut miedolla lämpötilalla ja käännä letut kun taikina on hyytynyt päältä. Puinen voiveitsi oli oiva kääntämisapu. Itse laitoin valmiin taikinan teräksiseen maidonvaahdotuskannuun, josta oli kätevä kaataa sopiva määrä taikinaa pannulle.

KARAMELLISOIDUT OMENALOHKOT

  • 1-2 (hapanta) omenaa 
  • ruokalusikallinen voita 
  • ruokalusikallinen tummaa muscovadosokeria (tai fariinisokeria) 
  • loraus Galliano-vaniljalikööriä (tai esim. omenamehua)
  • (koristeeksi raastettua appelssiininkuorta)

Pilko tai lohko omenat. Sulata kattilassa voi ja sokeri. Lisää omenat ja pyörittele niitä hetki pannulla. Lorauta kattilaan pieni määrä Galliano-likööriä tai muuta sopivaa nestettä. Anna omenien kypsyä hetki, mutta älä kypsennä niitä liikaa, jotteivät mene mössöksi. Jäähdytä ennen tarjoamista.   




Psst. Vatsasekaisin Kilinkolin nyt myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

torstai 16. helmikuuta 2012

Vuohenjuustotäytteiset punajuuriraviolit



Huijasin hieman. Oikeastihan nämä ovat nimeltään prinsessaravioleja. Näitä oli tarkoitus tehdä ystävänpäiväksi, mutta Apupoika harmillisesti sairastui, ja söimme ystävänpäivänä vähän simppelitöisempää sapuskaa. 


Tutkiskelin Tastespottingia hyvissä ajoin ennen ystävänpäivää. Hakusanaksi olin näpytellyt ystävänpäivän lontooksi ja sieltä sain inspiraation näihin pinkkeihin ravioleihin. En kuitenkaan löytänyt kyseistä reseptiä enää uudelleen, joten sovelsin sekä sävelsin ja nämä raviolit olivat  lopulta varsin  luovan työskentelyn tulos. Mutta täytyy sanoa, että ravioleista tuli taivaallisen hyviä. Näitä teen vielä monta kertaa uudelleenkin, tosin jatkossa ehkä vähän pienemmän satsin kerrallaan. 

Täyteaine riitti reiluun 70:ään ravioliin, pastataikinaa sain käytettyä hädintuskin kolmanneksen. Eli taikinasatsi kannattaa puolittaa tai jakaa kolmella. 

Pastataikina: (hillitön satsi)
  • 3 keskikokoista punajuurta (n. 500 g kuorineen punnittuna)
  • 3 keskikokoista kananmunaa
  • n. 600 g durum-vehnäjauhoja + 100-200 g taikinan työstämiseen
  • (n. 60 g vehnäjauhoja)
  • 3 tl oliiviöljyä
  • merisuolaa
Täyte:
  • 200 g pehmeää, kuoretonta vuohenjuustoa
  • loraus kermaa
  • 2 rkl tuoreita timjaminlehtiä
  • 1 limetin kuori raastettuna
  • suolaa
  • mustapippuria
Päälle:
  • auringonkukansiemeniä
  • oliiviöljyä
  • timjamia
Lisäksi keittiöstä on hyvä löytyä:
  • yleiskone
  • pastakone
  • raviolialusta, -muotti tai taikinapyörä
  • pursotinpussi

Kuori punajuuret ja keitä tai höyrytä ne kypsiksi. Jäähdytä ja soseuta sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa. 

Pastataikina on helpoin tehdä yleiskoneessa. Sekoita munat ja punajuurisose. Lisää suolaa (sitä saa olla reilusti), öljy ja durum-vehnäjauhoja. (Epäilin, ettei taikinaan saa sopivaa sitkoa punajuurten takia pelkällä durumilla, joten lisäsin taikinaan myös vähän tavallisia vehnäjauhoja, mutta jälkikäteen luulisin taikinan onnistuvan pelkillä durumeillakin.) Vaivaa taikinaa yleiskoneella kymmenen minuuttia. (Vaivaa vähintään 20 minuuttia, jos hoidat homman pelkällä lihasvoimalla.)  

Seisota taikinaa puolisen tuntia. Taikinan tulisi olla kimmoisa ja hyvin työstettävä. Jos taikina kuitenkin on pehmeää ja tarttuu sormiin, lisää jauhoja ja anna taikinan kuivua hetken huoneenlämmössä. 

Notkista vuohenjuusto kermatilkalla ja sekoita kaikki täyteaineet sekaisin. Jätä täyte huoneenlämpöön, sillä pehmeää täytettä on paljon helpompi käsitellä. 


Ota pastataikinasta nyrkin  kokoinen pala (omat nyrkkini ovat varsin pienet) ja taputtele taikina litteäksi. Aja taikina pastakoneen rullien läpi aloittaen suurimmasta aukosta, joka ainakin Kitchen Aidin pastakoneessa on numero 1. Taita taikina kaksinkerroin ja aja uudelleen suurimman aukon läpi. Käytä apuna reilusti jauhoja. Pienennä aukkoa yksi kerrallaan ja aja taikina rullien läpi kunnes taikina on sopivan ohutta. Taikinan voi taittaa kahtia ja ajaa rullista läpi aina uudelleen, jos homma tuntuu menevän puihin. Sopiva ohuus ravioleihin Kitchen Aidillä tuntui tulevan aukolla numero neljä. Tämä riippuu kuitenkin pastakoneesta ja taikinasta. 

Ainakin omaa punajuuritaikinaani oli helpompi työstää taikinan hieman kuivahdettua, joten ajoin taikinan muutaman kerran pastakoneesta läpi suurella aukolla, minkä jälkeen annoin taikinan levätä pöydällä kymmenisen minuuttia. Tämä riippuu kuitenkin taikinan koostumuksesta, joten tomi sen mukaan. Älä kuitenkaan arastele käyttää jauhoja apuna. Hyvä taikina on helposti työstettävää, eikä näidenkään ravioleiden teon ole tarkoitus olla tuskaa, hikeä tahi kyyneleitä. 




Ravioli on täytetty pastatyyny ja niiden valmistamiseen on erilaisia apuvälineitä. Ravioli voi olla pyöreä, soikea, nelinurkkainen tai varmaan ihan minkä muotoinen tahansa. Kokkauskaupoissa myydään raviolialustoja, jollaisella saa varmaankin ihan näppärästi tehtyä useamman raviolin kerralla.  Minulla on käytössä raviolimuotti, mutta aivan yhtä hyvin voi käyttää apuna esimerkiksi juomalasia tai simppelein tapa on käyttää taikinapyörää. 

Pursota taikinalevylle nokare täyteainetta (pursottaminen on kaikista helpoin ja siistein tapa) ja nosta päälle toinen taikinalevy. Paina taikinat kiinni toisiinsa täytteen ympäriltä ja leikkaa taikinasta haluamasi mallinen pastatyyny. Valmiit raviolit voi nostaa vaikka keittiöpyyhkeen päälle odottelemaan kavereitaan. 

Kiehauta ravioleiden keittämistä varten reilu kattilallinen vettä. Pastan keitinvedessä täytyy olla reilusti suolaa, itse laitan kymmenisen grammaa, eli vajaan ruokalusikallisen karkeaa merisuolaa vesilitraa kohden. Maista vettä! Mikäli vesi maistuu merivedeltä, on suolan määrä hyvä. 

Keitä ravioleita kiehuvassa vedessä kolme minuuttia. Paahda samalla auringonkukansiemeniä kuivalla pannulla (yhtä hyvin voit käyttää pinjansiemeniä tai rouhittuja manteleita). Nämä raviolit eivät tarvitse sen kummempaa kastiketta, riittää kun päälle lorauttaa hyvää oliiviöljyä ja lisää paahdetut siemenet ja muutaman timjaminoksan lautaselle. 





Psst. Vatsasekaisin Kilinkolin nyt myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Herra Leipätaikina, saanko hieman vaivata teitä?


Jääkaapissani asusteli ruisjuuri noin vuoden päivät, kunnes hän viime syksynä päätti päivänsä. Olin jättänyt hänet heitteille, unohtanut ruokkia ja leipoa hänestä leipää.

Laitoin uuden ruisjuuren aluille kuukausi sitten. Tarkoitukseni oli alkaa myös vehnähapanjuuren emännäksi. Vehnähapanjuuren yritin käynnistää liottamalla ensin karpaloita ja vettä. Sain aikaiseksi kulhollisen homeisia karpaloita. Seuraavaksi liotin rusinoita ja vettä. Alku näytti lupaavalta, kunnes minulla oli kulhollinen homeisia rusinoita.

Ruishapanjuureni sen sijaan voi hyvin ja on varsin terhakka. Tajusin kuitenkin vasta muutama päivä sitten, että ruisjuurestahan voi tehdä muutakin kuin ruisvuokaleipääni. Suuntaa mittoihin ja ohjeeseen otin Heléne Johanssonin Leipä-kirjasta, jonka avustuksella liottelin myös kuivahedelmiä. Leipä oli varsinkin Apupojan mieleen, joten kirjaisin ohjeen ylös mahdollista uusiokäyttöä varten. Omaan makuuni leipä oli aavistuksen liian makea, mutta seuraavana päivänä maku oli huomattavasti parempi. Näissä juureen leivotuissa leivissä säilyvyys ja maun kehittyminen on kyllä kiva juttu.

  • 200 g vettä 
  • 300 g ruishapanjuurta 
  • 8 g tuorehiivaa 
  • 250 g vehnäjauhoja 
  • 100 g riihiruisjauhoja 
  • 10 g merisuolaa 
  • 15 g tummaa leipäsiirappia

Sekoita muut aineet paitsi suola. Vaivaa yleiskoneella 10 minuuttia. Lisää suola, vaivaa 5 minuuttia. Anna taikinan levätä kulhossa tunti.

Jaa taikina kahteen osaan. Anna levätä 10 minuuttia. Taputtele taikina litteäksi, taita ja painele reunat keskelle ja muotoile pitkulaisiksi leiviksi.

Nosta leivät jauhotetulle leivinliinalle ja laskosta liinaa leipien väliin. Kohota huoneenlämmössä 2 tuntia. Siirrä kohonneet leivät uunipellille leivinpaperin päälle.

Lämmitä uuni 250 asteeseen, laita syvä uunipelti uunin alimmalle tasolle. Laita leivät uuniin keskitasolle ja kaada alatasolla olevalle uunipellille pari desiä kylmää vettä. Laske uunin lämpötila 200 asteeseen. Avaa uuniluukku 20 minuutin kuluttua, jotta höyryt pääsevät pois. Paista leipiä yhteensä noin 35 minuuttia. Nosta leivät ritilän päälle jäähtymään. 




Psst. Vatsasekaisin Kilinkolin nyt myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...