maanantai 30. tammikuuta 2012

Pakkaspäivän potkat padassa


Talvisissa pakkaspäivissä lienee parasta pataruoat. Tosin samaa mieltä taisin olla myrskyävistä syyspäivistäkin. Jopa minunlaiseni talvenvihaajan saa ulos pakkaseen ulkoilemaan, kun vastassa odottavat huumaavantuoksuinen koti ja höyryävät karitsanpotkat.



Useimmiten potkat ovat ostaessa umpijäässä, joten sulatuksenmittainen ennakointi niiden laittamisessa on tarpeen. Potkat sulavat jääkaapissa suunnilleen vuorokaudessa ja huoneenlämmössä niitä voi sulattaa vaikkapa yön yli. Pataan voi laittaa omien mieltymysten mukaan vähäsen sitä sun tätä, omaan pataan päätyy aina ainakin sipuleita, valkosipulinkynsiä ja yrttejä. Pataan tulee lisätä myös nestettä sen verran, että potkat peittyvät. Nesteeksi sopii vahva lihaliemi tai vaikkapa pullollinen olutta. Sekaan silputtu savupekoni tai parmankinkkukaan eivät ole koskaan huonontaneet makua, päinvastoin. 

KARITSANPOTKAT PADASSA

Näitä tarvitset:

  • karitsanpotka per syöjä (tai lampaanpotka)
  • 1 rkl voita
  • 2-3 sipulia
  • valkosipulinkynsiä
  • (porkkanaa ja muita juureksia)
  • yrttejä: laakerinlehtiä, timjamia, rosmariinia
  • 80 g savupekonia tai ilmakuivattua kinkkua
  • ½ -1 litra  nestettä (esimerkiksi osa vahvaa lihalientä ja loput vettä tai olutta)
  • mustapippureita
  • (suolaa)
Poista huoneenlämpöisten potkien päältä mahdolliset kalvot. Sulata voi pannulla, lisää yrttejä sekä muutama valkosipulinkynsi ja ruskista potkien pinta kevyesti joka puolelta. Nosta potkat valurautapataan ja lisää pataan sipulit, yrtit, mausteet, pekoni tai kinkku sekä mahdolliset juurekset. Huuhtele pannu nesteellä ja kaada neste pataan. Laita nestettä pataan sen verran, että potkat juuri ja juuri peittyvät. Kuumenna padassa oleva neste kiehuvaksi, peitä pata kannella ja siirrä koko komeus 150-asteiseen uuniin tai hauduta pataa liedellä. Lihasta tulee sitä mureampaa, mitä kauemmin ne saavat porista padassa. Suosittelen viittä tuntia. Uunin lämpötilaa voi laskea loppuvaiheessa. 

Karitsanpotkien kaveriksi sopii mainiosti puikulaperunoista tehty muusi. Siivilöi sopiva määrä lientä ja tee siitä kastike (lisää ripaus jauhoja, tilkka konjakkia ja loraus kermaa) tai hulauta lientä lautaselle kastikkeeksi sellaisenaan. 






Psst. Vatsasekaisin Kilinkolin nyt myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Perunarieskat



Teimme apupojan kanssa uudenvuodenlupauksen. Lupasimme, ettemme enää heitä ruokaa roskiin. Vaikka kalenteri näyttää vielä tammikuuta, myönnettäköön, että nyt jo on lupauksesta lipsuttu. Jotenkin jääkaapin perukoilta tuntuu yhä löytyvän niitä epämääräisiä pakasterasioita, joita ei tee mieli epämiellyttävien hajujen ja näkyjen pelossa edes avata.

Ja onhan se ihan tajuttoman tyhmää. Raahata kassikaupalla ruokaa kaupasta, ja sitten kuskata osa siitä suoraan pihalla nököttävään biojäteastiaan. Tyhmää niin ympäristön kuin oman lompakonkin kannalta. Kotitalouksien ostamasta ruoasta viisi prosenttia menee suoraan roskikseen. Meidän kuukausittainen kauppalasku pyörii ehkä kolmessasadassa eurossa, joten tuo viisi prosenttia tarkoittaisi vuositasolla vajaata kahtasataa euroa. Hmm.

Mielistelin kolkuttavaa omaatuntoani hyödyntämällä yhteen pakasterasiaan jääkaapin perukoille säilötyt perunamuusin rippeet tekemällä niistä perunarieskoja. Rieskataikinaan voi aivan yhtä hyvin jemmata muidenkin vihannes- ja kasvissoseiden tai -keittojen jämät. Erityisen hyviä ovat kukkakaalikeiton rippeistä tehdyt rieskat.  

Satsista tulee 8 rieskaa

  • 2 dl perunamuusia (tai jotakin muuta juures-/vihannessosetta) 
  • (loraus maitoa tai piimää) 
  • 2 dl ohrajauhoja 
  • (suolaa) 
  • 1 kananmuna
  • ohrajauhoja rieskojen muotoiluun

Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen. (Jos käytät kiertoilmaa 230 astetta riittänee.) Notkista muusi tai sose maitotilkalla, jos se tuntuu kovin jämäkältä. Lisää ohrajauhot ja kananmuna sekä ripaus suolaa. (Jätä suola pois, jos sose on valmiiksi suolattua).  Taikina saa olla pehmeää ja löysähköä.

Nosta uunipellille leivinpaperin päälle nokareita ja taputtele niistä sormin, jauhoja apuna käyttäen, sopivia pyörylöitä. Rieskat saavat olla noin sentin paksuisia. Halutessasi rei´itä haarukalla ja paista uunissa 10-15 minuuttia tai kunnes rieskat ovat saaneet väriä pintaan. 



Psst. Vatsasekaisin Kilinkolin nyt myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!


tiistai 24. tammikuuta 2012

Pannacottaa ja siirappista greippiä




Pannacotta eli keitetty kerma on yksi luottojälkiruoistani. Jos emme keksi muuta jälkkäriä, tehdään meillä pannacottaa. Variaatioita tästä italialaisesta herkusta on useita,  mutta olen havainnut hyväksi laittaa kerman sekaan täyteläistä bulgarianjukurttia, joka hieman keventää jälkiruokaa, mutta tekee siitä silti ihanan pehmeää ja täyteläistä. 

Pannacottan kaveriksi voi tehdä melkein mitä vain. Usein meillä tehdään Gallianotilkalla marinoituja karamellisoituja omenoita, mutta toisaalta riittää, kun päälle kaapii passionhedelmän sisukset. (Ne muuten näyttävät ihan jonkin matelijan silmiltä, joten sopisivat erinomaisesti myös alkuperäisen Vatsasekaisin Kilinkolin -ravintolan ruokalistalle.) Tällä kertaa marinoin greippilohkoja sokerista, vedestä ja vaniljatangosta keitetyssä siirapissa. 

JUKURTTIPANNACOTTA (annos neljälle)
  • 2 dl kuohukermaa
  • 1 dl maitoa
  • ½ dl sokeria 
  • 1 vaniljatanko
  • 2 liivatelehteä
  • 2 dl bulgarianjukurttia (turkkilainenkin käy, mutta suosittelen bulgarialaista)
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen noin kymmeneksi minuutiksi. Mittaa kerma, maito ja sokeri kattilaan. Halkaise vaniljatanko pitkittäin ja raaputa siemenet kattilaan. Kiehauta seos ja nouki vaniljatanko pois. Lisää liivatelehdet suoraan kuumaan kerma–maitoseokseen. Sekoita hyvin. Jäähdytä seos (laske esimerkiksi kylmää vettä tiskialtaaseen ja laita kuuma kattila veteen).  Sekoita jukurtti seokseen, jaa annosvuokiin ja laita jääkaappiin hyytymään vähintään muutamaksi tunniksi. 

Huuhtele ja kuivaa vaniljatanko. Sen voi hyvin käyttää vielä uudelleen. 

SIIRAPPISET GREIPIT
  • ½ dl vettä 
  • ½ dl sokeria 
  • vaniljatanko (pannacottaan käytetty)
  • 1 greippi
  • (loraus Galliano-likööriä) 
Mittaa vesi ja sokeri kattilaan ja lisää vaniljatanko. Anna seoksen poreilla rauhallisesti parikymmentä minuuttia tai kunnes siitä on muodostunut siirappimaista. Lisää halutessasi loraus Galliano-likööriä.


Fileoi greippi:  kuori hedelmä terävällä veitsellä poistaen myös kuoren valkoinen kerros ja leikkaa hedelmälihat kalvotaskuista. (Jos tipuit kärryiltä, nin tässä linkki operaatiota selventävään videoon.) Purista greipistä mehu hedelmälihan sekaan.


Kaada siirappi greippilohkojen päälle, anna jäähtyä ja siirrä jääkaappiin viilentymään. Annostele kylmänä hyytyneen pannacottan päälle.





Psst. Vatsasekaisin Kilinkolin nyt myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

Karamellisoidut aamiaisgreipit




Muistin Omenamintun taannoiset grillatut greipit väsätessäni aamiaista. Kiireessä en kerinnyt kaivamaan ohjetta esille (kameran kylläkin), eikä uunikaan ollut kuumana, joten ripottelin greipinpuoliskoille vain ruokokidesokeria ja kaivoin kaasupolttimen kaapista.

Greipin syömistä helpottaa paljon, jos hedelmälihat leikkaa ensin irti kalvoista terävällä pikkuveitsellä. Ripottele puoliskoille sokeria ja paahda sokeri kaasupolttimella.

Omenamintun ohjeen mukaisesti greipinpuoliskoja voi myös paahtaa grillivastuksen alla 250-asteisessa uunissa nelisen minuuttia. 






Psst. Vatsasekaisin Kilinkolin nyt myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

maanantai 23. tammikuuta 2012

Taivaallinen Kuha Walewska




Raahasimme muutamaa tulevaa illallisprojektia varten kirjastosta kasan kirjoja. Olen aiemminkin hehkuttanut Lehmusoksan pariskunnan tuotantoa, ja taas heidän muutama keitto-opuksensa onnistuivat valvottamaan minua aamuyön pikkutunneille saakka. Viikonloppuna testaukseen pääsi Mannerheimin pöydässä -teoksen innoittamana Kuha Walewska.

Kuha Walewska on paitsi yksi Mannerheimin lempiruoista, myös isoisäni bravuuri, johon liittyy monia maukkaita ja rakkaita ruokamuistoja. Tällaisten ruokien valmistaminen itse on aina hieman riskialtista; mitä jos siitä ei tulekaan ihan niin herkullista kuin pitäisi. Tällä kertaa siitä kuitenkin tuli loistavaa.

Kuha Walewskan isoisä on puolestaan ranskalaisen keittiön klassikko merianturaseläkkeet á la Walewska, joka tarjoillaan mornaykastikkeessa ja koristellaan hummerinlihalla ja tryffelisiivuilla. Lehmusoksien Walewska-ohjeeseen tuli herkkusieniä, mutta vaihdoin ne suppilovahveroihin. Lisäksi monissa ohjeissa kuhafileet koristellaan katkaravuilla, mutta niitä ei muistaakseni löydy isoisäni annoksesta, joten jätin nekin suosiolla pois.

Ostimme kokonaisen, noin kilon painoisen kuhan, josta fileoimme seläkkeet ja perkeistä keittelimme kastiketta varten kalaliemen sekä keiton seuraavaksi päiväksi. Yhtä hyvin voi kuitenkin käyttää valmiita fileitä ja valmista kalalientä, -fondia tai -liemikuutioita. 

Annos neljälle
  • 4  kuhafileetä (yht. noin 800 g) 
  • 2 tl limemehua 
  • 1 dl kuivaa vermuttia (tai valkoviiniä) 
  • 2 dl kalalientä 
  • kourallinen kuivattuja suppilovahveroita + 2 dl lämmintä vettä liotukseen
Kastike:
  • voita 
  • 1 rkl vehnäjauhoja 
  • kalan kypsennysliemi 
  • 2 dl kuohukermaa
  • (suolaa & pippuria)
Duchesse-perunasose:
  • n. 600 g jauhoisia perunoita (esim. Rosamundaa) 
  • 2 rkl voita 
  • 3 keltuaista 
  • suolaa


Jos käytät kokonaista kalaa, suolesta se, fileoi, laita kalanperkeet (ruodot, pää, nahat) kattilaan ja kaada päälle kaksi litraa kylmää vettä sekä 2 rkl karkeaa merisuolaa. Anna liemen kiehua varovasti kolmisen varttia. Halutessasi voit lisätä sekaan esimerkiksi sipulia ja porkkanan. Siivilöi liemi ja perkaa kalanperkeistä lihat talteen.

Kuori perunat ja keitä ne kypsiksi. Kaada neste pois ja soseuta perunat esimerkiksi sähkövatkaimella. Jäähdytä muusi kädenlämpöiseksi ja  lisää voi, keltuaiset ja suola. Vatkaa kuohkeaksi ja laita  sose pursotus- tai pakastepussiin, josta on leikattu yhdestä kulmasta pala pois. Pursota muusi laakean uunivuoan reunoille.

Laita vuoka 225-asteiseen uuniin ylätasolle lähelle vastuksia.

Laita suppilovahverot likoamaan lämpimään veteen.

Leikkaa kuhafileet kahteen osaan. Kiehauta pannulla kalaliemi, vermutti ja limemehu. Nosta kuhafileet pannulle kypsymään minuutiksi. Jos neste ei peitä kalafileitä kokonaan, niin käännä fileet kypsennyksen puolivälissä. Kypsennä fileet muutama kerrallaan, jos kaikki eivät mahdu pannulle samaan aikaan. 

Ota vuoka uunista ja nosta kuhafileet perunapursotusten keskelle. Purista suppilovahveroista ylimääräiset nesteet. Sulata toisessa pannussa voita ja paista suppilovahveroita hetki. Nosta paistetut sienet kalan pinnalle.

Lisää pannulle lisänokare voita ja jauhot. Kypsennä jauhoja hetki pannulla ja lisää kalan kypsennysliemi ja kerma. Anna muhia hetki. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla. Kaada kastike kalojen päälle ja laita vuoka uuniin ylätasolle. Paista uunissa reilu viisi minuuttia tai kunnes perunat ja kala ovat saaneet hieman väriä. 



Ps. Kastike oli ihan taivaallista ja sopii loistavasti myös pelkän paistetun kalan kaveriksi. 





Psst. Vatsasekaisin Kilinkolin nyt myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

torstai 19. tammikuuta 2012

Vihreä munakasrulla




Jostain syystä viimeaikaiset keittiöviritelmäni ovat olleet aika värikkäitä. On syöty värikylläisiä soppia ja salaatteja. Ehkäpä siis pahin kaamos on selätetty, kun tekee mieli väri-ilotella. 

Eilen tein iltapalaksi vihreän munakasrullan, joka sai sisäänsä kylmäsavulohitahnaa. Rulla sopii illanistujaisiin perinteisen piirakan tilalle tai vaikka brunssipöytään. Munakasrulla kannattaa tehdä mahdollisuuksien mukaan syömistä edeltävänä päivänä tai vähintään paria tuntia ennen tarjoamista. Väittäisin, että aktiivinen valmistusaika on viitisentoista minuuttia, jos sitäkään.

 Munakas:
  • 6 munaa 
  • 5 dl maitoa 
  • 1 dl vehnäjauhoja
  •  ½ tl suolaa 
  • mustapippuria myllystä 
  • 150 g sulatettua pakastepinaattia

Täyte:
  • 1 punasipuli 
  • 1 rkl punaviinietikkaa 
  • 1 pkt (200 g) maustamatonta tuorejuustoa 
  • loraus kermaa, lusikallinen smetanaa tai vastaavaa 
  • mustapippuria myllystä 
  • 150 g kylmäsavustettua lohta 
  • reilusti tuoretta tilliä 
  • 1 lime

Vatkaa munat, maito ja jauhot kevyesti sekaisin. Lisää pinaatti ja mausteet. Kaada leivinpaperin päälle uunipellille. Paista 200-asteisessa uunissa 30 minuuttia. Kumoa kypsä munakas toiselle leivinpaperille ja anna jäähtyä.

Hienonna täytettä varten punasipuli pieneksi silpuksi. Ripottele päälle punaviinietikka. Hienonna kala ja tilli. Notkista tuorejuusto kermatilkalla. Purista limestä mehut. Sekoita kaikki täyteainekset keskenään.

Levitä täyteseos jäähtyneen munakkaan päälle ja rullaa leivinpaperia apuna käyttäen tiukaksi kääreeksi. Kääri rulla leivinpaperiin ja nosta jääkaappiin tekeytymään. Leikkaa rulla siivuiksi ennen tarjoilua.

Meillä on yleensä aika hyvin tuoreita yrttejä kotona (osa enemmän ja osa vähän vähemmän hengissä). Jostain syystä tillipuskat tuntuvat kuitenkin kuolevan kotioloissa ennätysvauhtia.  Niinpä minulla on tapana silputa kaupan tillipuska kerralla ja pakastaa loput, jos en kaikkea tarvitse samalla kerralla. En ole huomannut tillin edes kärsivän pakastuksesta, ja rasiasta on helppo lusikoida valmiiksi silputtua tilliä vaikkapa kalakeiton päälle. 





Psst. Vatsasekaisin Kilinkolin nyt myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Vispipuuro

Nyt on loistava aika hyödyntää pakastimeen varastoitua viime vuoden satoa. Marjoista saa myös sitä kaivattua vitamiinilisää, jota ainakin minä huomaan tarvitsevani talven keskellä. Ja nythän se talvi taisi vasta alkaa. Ulkona paukkuva pakkanen kannattaa hyödyntää ja sulattaa samalla oma pakastin:  pakastimen sisältö säilyy sulattamisen ajan, vaikkei pakkasta muutamaa astetta enempää olisikaan. Laita pakasteet tiiviiseen kasaan vaikkapa pahvilaatikkoon, kääri niiden ympärille sanomalehteä ja aseta päällimmäiseksi villainen huopa ja kärrää koko komeus pihalle. Niin, tai käytä kylmälaukkua.

Vispipuuron eli vatkatun marjapuuron voi oikeastaan tehdä mistä marjoista tahansa. Puolukka on kuitenkin se klassisin.




VISPIPUURO PUOLUKASTA
  • 1 litra vettä 
  • 1 ½ dl (speltti)mannasuurimoita 
  • 4 dl puolukoita 
  • 1 dl sokeria 
  • ripaus suolaa 
  • vaniljatanko (tai 1 tl  vaniljasokeria)
Halkaise vaniljatanko pitkittäissuunnassa ja raaputa siemenet kiehuvaan veteen. Lisää veteen puolukat, sokeri sekä vaniljatanko.  Anna seoksen kiehua viitisen minuuttia ja poista tanko. Vispilöi sekaan mannasuurimot ja keitä puuroa viisi minuuttia samalla sekoitellen. 

Jäähdytä puuro ja vatkaa se kuohkeaksi sähkövatkaimella. Uusi keittiöapulaisemme suoriutui vatkausporkkanastaan loistavasti. Jos korvaat vaniljatangon -sokerilla, lisää se vasta jäähtyneeseen puuroon ennen vatkaamista. 

Nauti vispipuuro kylmänä maidon ja sokerin kanssa. Silputtu rosmariinikaan ei ollut huono vaihtoehto. 



Psst. Vatsasekaisin Kilinkolin nyt myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

maanantai 16. tammikuuta 2012

Pythagoraan lause pastaksi


Aikaisemmin olin sitä mieltä, että keittokirjassa täytyy olla kuvia. Pirskahtelevia tomaatteja ja täydellisesti paistettuja karitsankareita. Kuvia, jotka saavat kuolan valumaan ja laukaisevat nälän ja himon, vaikka juuri olisi tullut syötyä. Mikään keittokirjojen maailmassa ei ollut tylsempää kuin ohjeet ilman kuvia.

Maailmani on muuttunut.

Uusi keittokirjasuosikkini on nimittäin täysin mustavalkoinen.









Opus matkasi meille Book Depositorysta jo kutakuinkin vuosi sitten, mutta viimeaikaisen pastailun innoittamana ihastuin kirjaan taas uudelleen.  


Psst. Vatsasekaisin Kilinkolin nyt myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

lauantai 14. tammikuuta 2012

Parempi pyy padassa, kuin kymmenen…



…naapurin padassa? …kauppiaan tiskissä? …oksalla?

Piti ihan tarkastaa, että mitä se pivo oikein tarkoittaa. Paitsi tietysti olutta tšekiksi.

Meillä kokattiin eilen illalliseksi peltopyitä. Kuunaan en ollut kyseisen pikkulinnun, tai oikein muunkaan riistalinnun, valmistukseen tutustunut. Apupoika sen sijaan on aikamoinen riistalintukisälli. Legendat kertovat, kuinka hänen lapsuudenkodissaan pataan ovat päässeet niin auton etusäleikköön nokastaan tarttuneet kuin olohuoneen ikkunaankin lentäneet  fasaanit.

Lintuillallista enteili myös alkuviikolla näkemäni uni, jossa fasaani oli lentänyt avoimesta ikkunasta sisälle asuntoomme. Jahtasin lintua pitkin poikin kotiamme yrittäen saada sen rautalapiolla hengiltä ja pataan.

Ensin kuitenkin yritin tutusta Googlen tarjoamiin peltopyyresepteihin ihan vain todetakseni, etten löytänyt mieleistäni. Suurimmassa osassa ohjeita neuvottiin leikkaamaan  linnuilta rintalihat pois ja paistamaan rangat ja lihat erikseen. Omassa epäselkeässä visiossani linnut iskettiin kokonaisina pataan porisemaan. Lopulta löysimme Keittotaito-sivustolta peltopyyreseptin, jota muokkasimme hiukan.

Meidän peltopyyparat löytyivät Chef Wotkinsin pakastimesta, joten ensin sulatimme niitä yön yli jääkaapissa. Sulat linnut pyyhimme paperilla kuiviksi, jonka jälkeen apupoika teki näppärästi viillon peltopyyn rintanahkaan ja veti nahan linnun perän alle (tai jotakin sinne päin, lintujen anatomia kun ei ole niitä vahvimpia osa-alueitani,  katso kuvat 1–4).

Tämän jälkeen laitoimme lintujen päälle rosmariinia, ja apupoika kietoi lihan päälle pitkittäin kahtia leikattuja savupekonisuikaleita ja palautti perän alla odottelevan nahan alkuperäisiin asemiin. Eli rosmariini ja savupekoni jäivät nätisti linnun nahan alle. Täytimme linnut shalottisipuli–savupekonisilpulla ja limelohkolla (kuvat 5-6).

Paistoimme lintujen pinnan valurautapannulla voi–öljy -seoksessa, minkä jälkeen linnut nostettiin valurautapataan. Lisäsimme pannulle voita, jonka sulettua lisättiin vehnäjauhoja, joiden kevyesti rusketuttua kipattiin sekaan kasvislientä (kanaliemen puuttuessa), tilkka konjakkia, soijakastiketta, pippuria ja tuoretta timjamia. Kaadoimme liemen lintujen päälle pataan ja annoimme niiden hautua miedolla lämmöllä kolmisen varttia.

Linnut saivat vetäytyä hetken, jonka aikana siivilöin liemestä kastiketta varten pari desiä nestettä valurautapannulle. Sihtasin pannulle ruokalusikallisen vehnäjauhoja sekä desin verran kuohukermaa ja annoin sen kiehua hetken.  

Leikkasimme linnut kahtia ja söimme ne puikulaperunamuusin ja kastikkeen kanssa. Kastike oli ihan loistavaa, lintu mureaa ja mehevää. Ruokaseurana toistemme lisäksi oli pullollinen pinot noir -punaviiniä (Montes 2009). Apupoika tokaisi syödessämme, että kokonaisen linnun illastaminen ei sitten todellakaan ole mitään ensitreffisapuskaa. Ilmeisesti viitaten sillä sekä minun sottaisiin kasvoihini että tarkkuutta vaativaan haulien- ja lihanpalojen etsimiseen luukasan seasta. Onneksi yhteistä taivalta on jo sen verran takana, ettei illallisen aikana tarvitse pelkästään tuijotella toista silmiin.

Loppujen lopuksi peltopyystä riitti hyvin syötävää. Riistalintuja syödessä tulee kuitenkin olla varovainen, sillä lihan seasta saattaa löytyä hauleja.

Eli näitä tarvitset (annos kahdelle):
  • 2 peltopyytä
  • 50 g savupekonia
  • tuoretta rosmariinia
  • 1 shalottisipuli
  • puolikas limetti
  • loraus öljyä ja nokare voita paistamiseen
Liemeen:
  • 1 rkl voita
  • 2 rkl vehnäjauhoja
  • 4 dl kana- tai kasvislientä
  • loraus konjakkia
  • loraus soijakastiketta
  • mustapippuria myllystä
  • tuoretta timjamia

Kastikkeeseen:
  • 1 rkl vehnäjauhoja
  • 1 dl kuohukermaa

perjantai 13. tammikuuta 2012

Kipparikallen lempparikeitto




Pakastettu pinaattikeittovalmiste on yksi niistä harvoista eineksistä, joka silloin tällöin eksyy ostoskoriini. Kun kiljuva nälkä iskee niin, että vatsa tuntuu hankaavan selkärankaa, on kiva saada ruokalautanen eteen muutamassa minuutissa.

Eräs iltapäivä mieli teki pinaattikeittoa, mutta nälkä ei ollut ihan niin raastava, että olisi ollut pakko turvautua valmiskeittoon. Lähikaupan vihannesosaston pinaatit viettivät selvästi viimeisiä elonhetkiään saattohoidon loppupäässä, joten ostin suosiolla niiden sijasta muutaman pussin pakastepinaattia.

KOTIKUTOINEN PINAATTIKEITTO NELJÄLLE

  • 1-2 sipulia 
  • 1 valkosipulinkynsi 
  • loraus öljyä
  • loraus omenaviinietikkaa 
  • 1 rkl voita 
  • ½ dl vehnäjauhoja 
  • litra (täys)maitoa 
  • 300 g pakastepinaattia 
  • nokare tuorejuustoa (jos jääkaapista sattuu löytymään, itse laitoin brie-juustoa) 
  • suolaa
  • keitettyjä kananmunia

Silppua sipuli ja valkosipulinkynsi ja ruskista ne paistinpannulla öljyssä. Lisää loraus omenaviinietikkaa ja anna hautua kypsiksi.

Kuumenna voi kattilassa ja lisää vehnäjauhot ja sekoittele, mutta älä anna jauhojen ruskistua. Lisää maito ja kuumenna seos kiehumispisteeseen koko ajan sekoitellen. Lisää sipulit, sulatettu pinaatti sekä juustonokare ja anna hautua kymmenisen minuuttia. Mausta suolalla ja tarjoa keitettyjen kananmunanpuolikkaiden kanssa. 

Nopeaa, edullista ja helppoa. Arjen pikaruokaa.


Pssst. Vatsasekaisin Kilinkolin -blogi löytyy nyt myös Facebookista. Käy tykkäämässä!

maanantai 9. tammikuuta 2012

Uunilohi




Lauantainen uunilohemme, ainakaan oheisen kuvan perusteella, tuskin pärjäisi miss sapuska -tittelistä kilpailtaessa, mutta  uunilohien raskaassa sarjassa siitä kyllä olisi pajatsontyhjentäjäksi. Ja koska uunilohi oli vuoden 2011 kymmenenneksi googlatuin resepti, niin pitäähän semmoinen tähänkin reseptiarkistoon saada.

Olisin halunnut mennä tarkastamaan syksyllä hyväksi havaitun suppilovahverokätköni kuultuani jostain, että sienipoloja oli monin paikoin vielä joulupyhien jälkeenkin metsissä. Mutta eiköhän nämä viime päivinä iskeneet pakkaset ole taltuttaneet ne sienistä sitkeimmätkin. Syksyisiä suppilovahveroita on kyllä vielä jäljellä vaikka kuinka, vaikkakin niitä on ahkerasti käytetty yhteen kuin toiseenkin soppaan ja sapuskaan.

SUPPILOVAHVEROILLA JA SIPULILLA HÖYSTETTY UUNILOHI 
Annos neljälle

  • lohifilee (n. 800 g)
  • 1-2 limettiä
  • 1-2 tl suolahippuja
  • 1 rkl (juoksevaa) hunajaa

  • yksi iso (tai muutama pienempi) keltasipuli 
  • 1-2 valkosipulinkynttä
  • tilkka öljyä 
  • ½ dl punaviinietikkaa
  • 1 tl hunajaa
  • mustapippuria myllystä
  • 1 rkl tuoreita timjaminlehtiä
  • noin kourallinen kuivattuja suppilovahveroita + 1 ½  dl vettä liotukseen (tai tuoreita tai pakastettuja sieniä)

  • 1 prk (120 g) smetanaa


1. Fileoi (tai revi) halutessasi kalasta nahka pois ja nypi ruodot. Aseta filee uuninkestävään vuokaan.

2. Purista kalan pinnalle reilusti limemehua, valuta päälle hunajaa ja ripottele suolaa. Suolaa saa olla reilummanpuoleisesti, sillä mikään ei kenties ole mauttomampaa kuin suolaton kala. Anna kalan levätä huoneenlämmössä kunnes valmistat päällysteet. (Ei kannata hämmentyä, vaikka kalan pinta vaalenee ja raakakypsyy, suola ja lime vain tekevät tehtävänsä.)

3. Laita suppilovahverot likoamaan veteen. Rouhi joukkoon mustapippuria.

4. Leikkaa sipulit viipaleiksi ja hienonna valkosipuli.

5. Kypsennä sipuleita ensin hetki oliiviöljytilkassa, lisää sen jälkeen punaviinietikka, hunaja, mustapippuria sekä timjami. Hauduta sipuleita vartista puoleen tuntiin kunnes ne ovat pehmeitä ja makeita.

6. Kuumenna uuni 230-asteiseksi.

7. Lisää suppilovahverot sipuleiden sekaan pannulle ja anna niiden paistua hetki.

8. Anna sipuli-suppisseoksen jäähtyä hetki ja sekoita smetana sen joukkoon

9. Kippaa sipuli-suppis-smetanaseos lohifileen päälle.

10. Paista uunin ylätasolla  noin 15 minuuttia.

11. Tarjoa vaikkapa puikulaperunoiden ja salaatin kanssa, kuten meillä. 




Psst. Vatsasekaisin Kilinkolin nyt myös Facebookissa


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...