Sisällön tarjoaa Blogger.

Terveisiä Neuvostoliitosta!



Ukrainalaisia teitä on huristeltu jo lähemmäs 3 000 kilometriä. Pomput ja tierikot pitävät huolen, ettei kuskin lisäksi kukaan kyytiläisistäkään varmasti torkahda. Keskituntinopeus ei ole noussut paljonkaan yli 70 kilometrin. Autopelissä ylitse muiden pärjäävät Volgat, Mosset ja Ladat. Tosin täällä myös Lexuksella voi helposti voittaa, varsinkin jos kisan kohteena ovat ohittavat autot.





Kyllä neuvostoarkkitehtuuri hivelee esteetikon silmää! Taajamissa autojen sijaan voi bongailla myös sympaattisia babushkoja. 


Olen nyt nähnyt likipitäen kolmentuhannen ajokilometrin verran ukrainalaisia peltomaisemia. Rypsiä, rapsia, maissia, vehnää ja mitä näitä nyt on. Sekä auringonkukkapeltoja! Niitä ei voita mikään. Huomenna matka jatkuu kohti Kiovaa ja sunnuntain peliä. Viimeisiä kisapäiviä viedään.






Psst... Seuraa Vatsasekaisin Kilinkolin –blogipäivityksiä myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

Valppain mielin muista sä aina


Autoilimme eilisen Varsova-pelin jälkeen takaisin Puolan pohjoisrannikolle. Keskikesän yö ei ole näillä leveyksillä lainkaan yhtä valoisa kuin koto-Suomessa. Varsinkaan yhdistettynä vesisateeseen ja sumuun. Pääsimme perille aamuneljältä, samaan aikaan aamusarastuksen kanssa.

Tarkoituksena oli jakaa viiden tunnin ajomatka useamman kuskin kesken, mutta takapenkiltä kuului vain tasainen tuhina. Toinen takapenkkiläisistä poti pesemättömistä puolalaisista mansikoista aiheutunutta vatsatautia ja toinen oli muuten vain kanttuvei.

Apupoika ajoi, ja minä yritin pitää kuskia hereillä, vaikka omassa hereillä pysymisessäni taisi olla suurempi työ.

Kesällä tulee muutenkin ajeltua enemmän ja pidempiä matkoja. Tässä muutama vinkki, miten me viime yön tunteina, omasta pilkkimisestäni huolimatta, lopulta pääsimme turvallisesti perille. Tarkoitus ei ole suinkaan kannustaa yöllä huristelemiseen tai liian pitkiin ajomatkoihin. Meillä on ensi viikolla edessä vielä hurjan monta ajokilometriä. Onko teillä muilla hyväksi havaittuja vinkkejä, miten selviytyä pitkistä ajoista? Nämä vinkit viime yöltä:

1. Vaikka kuinka väsyttäisi, ei kuski saa valvoa yksin. Etupenkkiläisen velvollisuus  on olla kuskin kanssa hereillä.

2. Lämpimässä autossa on helpompi torkahtaa – laita siis puhallus tai ilmastointi viileälle ja avaa silloin tällöin hieman ikkunaa. Raikas ulkoilma piristää. Piristysvaikutus on vain entistä ehompi, jos raikkaan ilman lisäksi saa vähän vesisadetta naamalle.

3. Yöradion lempeä musiikki ei edistä hereillä pysymistä. Eikä myöskään puolalainen musiikki. Parempi vaihtoehto on jutella kuskin kanssa. Autossa on hyvä hetki jutella ja juoruta. Etukäteen voi vaikka yrittää listata puheenaiheita, niin tyhmältä kuin se kuulostaakin. Kun on tarpeeksi kauan tehty tikusta asiaa, on aika ottaa järeämmät konstit käyttöön:

4. Arvaa ketä ajattelen –peli on toiminut pissahädänkarkottimena tupatentäydessä guatemalalaisbussissa ja sen avulla onnistuu pitämään keskustelua yllä niinäkin hetkinä, kun tekisi mieli nauttia  yön hiljaisuudesta. Pelissä toinen valitsee mieleensä henkilön, ja toisen pitää selvittää kysymyksien avulla, kenestä on kyse. Henkilön valinnut saa vastata kysymyksiin vain kyllä tai ei. Peli on tarpeeksi simppeli ajamisen oheen. Kuskin on kuitenkin tärkeintä keskittyä ensisijaisesti ajamiseen.

5. Perinteinen laiva on lastattu. Viime yönä laiva oli lastattu k-kirjaimella alkavilla eläimillä. Kummankin piti vuorotellen keksiä sopiva eläin, minkä ohessa ajomatkaa kului rattoisasti tunnin verran, vaikkei ehdottamiani kirkonrottaa tai korvamatoa hyväksytty.

6. Aamun sarastaessa tai päivänvalossa voi pelata autopeliä. Kumpikin valitsee yhden automerkin, ja jokaisesta vastaantulevasta valitun merkkisestä autosta saa pisteen. Viidestä pisteestä menee peli poikki. Ei kannata valita Lexusta, sillä ei ikinä voita. Autopeliä ei harmillisesti voi pelata pimeällä eikä moottoritiellä.

Lisäksi autoon on hyvä varata pikkunaposteltavaa, kuten pähkinöitä ja suklaata. Pitkiä matkoja on kuitenkin parempi ajaa hieman nälässä kuin masu tupaten täynnä. Hiilihapotettu vesi on tavallista vettä parempaa ajojuomaa, sillä kuplat piristävät. Kuskille suotakoon myös inhokkijuomani, pullo kofeiinipitoista kokista tai energiajuomaa.

Taukojen pitäminen on tietysti ensiarvoisen tärkeää. Pieni vilvoittelu ja hyppely ulkoilmassa saa veren kiertämään. Hyvät vitsit voisivat myös toimia piristyksenä. Valitettavasti omaan vitsikokoelmaani kuuluu tasan kolme vitsiä, joista kaksi lienee turhan mauttomia julkiseen jakoon. Kolmannessa kaksi blondia ajavat tandemilla. Toinen ajaa ojaan. 

Maukasta juhannusta ja ajelkaahan varovasti!

Psst... Seuraa Vatsasekaisin Kilinkolin –blogipäivityksiä myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!



Terveisiä Puolasta!
Pozdrowienia z Polski!


Nyt on EM-kisat avattu myös meidän osalta! Tankkauksen ennen eilisiltaista peliä hoidimme perinteisessä maitobaarissa. Hyvin jaksoi kannustaa. Kuvien perusteella lienee varsin selvää kumman joukkueen puolella olin. Meidän seuraava peli onkin sitten Varsovassa, jossa kohtaavat Tsekki ja Portugali. 








Psst... Seuraa Vatsasekaisin Kilinkolin –blogipäivityksiä myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

Kolottaako sokerihammasta?







Psst... Seuraa Vatsasekaisin Kilinkolin –blogipäivityksiä myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

Helsingin paras ukrainalainen


Vietin eilen hyvän tovin atk-tietokoneella istuen ja etsiskellen tietoa puolalaisesta ja ukrainalaisesta ruokakulttuurista,  kunnes yhtäkkiä nälkä vatsassa kurnien tajusin, että lähestulkoon vieressämme on varmasti Helsingin paras ukrainalainen ravintola. Hahaa! Ravintola Pelmenit tuli kovinkin tutuksi viime kesänä, jolloin remontoimme uutta kotiamme. Ravintolasta saa konstailematonta slaavilaista kotiruokaa, jonka avulla jaksoi vähän pidemmänkin päivän remppatyömaalla. Lisäksi ravintolaan saattoi poiketa, vaikka kampauksen seasta pilkisti sahanpurua ja farmareiden lahkeessa komeili maalinräiskeitä.


Siinä, missä ravintola oli ennen auki lähes joka päivä iltamyöhään, ovat aukioloajat muuttuneet, ja ravintolan ovet sulkeutuvat nykyään arkisin jo viideltä. Onneksi sentään perjantaista sunnuntaihin paikka on auki iltakymmeneen. Työn ulkopuolinen elämä sallittaneen myös ravintolayrittäjälle, mutta juurikin arki-illat olisivat otollisinta aikaa poiketa kaalikääryleelle tai höyryävälle borsts-keitolle. Perjantai-iltaisin ja viikonloppuisin on kiva kokkailla rauhassa kotona tai ulkoistaa syöminen astetta fiinimpään raflaan.


Joku voisi kuvailla Pelmeneiden sisustusta kotoisaksi. Minä olen onnellinen, ettei kodissani näytä alkuunkaan samalta. Valkosipuliletit, värikkäät kankaat ja posliinilautaset seinillä sekä vuosia vanhat joulukortit – hylkeennahkaa unohtamatta – tekevät paikan miljööstä kuitenkin mukavan leppoisan, ja ympäristöä on hauska tutkailla ruokia odotellessa. Yleensä ruoka-annoksia ei tosin tarvitse kauaa varttua. Ruokailu on muutenkin Pelmeneissä mukavan joutuisaa: ruokalista on kirjattu tiskin viereen liitutaululle, tilaus tehdään tiskillä ja lasku maksetaan ruokailun jälkeen. Viiniä tahi vodkaa ei paikasta saa, mutta olutvalikoima on ihan passeli.



Perjantai-iltana poiketessamme ravintolaan, oli paikka mukavan täysi ja ravintolasalissa kävi  monenkielinen puheensorina. Televisiosta raikaa yleensä venäjänkielinen draama, mutta eilen sieltä tuli avausottelun toinen puolisko, juuri kuten olimme suunnitelleetkin. Tilaan Pelmeneossä melkein järjestelmällisesti joko kalatäytteisiä ohukaisia tai kaalikääryleitä. Tällä kertaa meinasin tehdä poikkeuksen ja ottaa saslikia, mutta sen valmistaminen olisi kuulemma kestänyt reilut 20 minuuttia, joten päädyin vakkariohukaisiin, jotka tarjoillaan mainion punaisen tahnan ja smetanan kera. Apupojan suosikki on kasakan jauhelihapihvit. Ehkä ensi visiitillä pitää uskaltautua kokeilemaan jotakin  uutta, ettei nyt aivan tapoihimme kangistuta.


Ravintola Pelmenit
Kustaankatu 7, (Harju/ Helsinki)
Avoinna ma-to 11-17, pe-su 11-22

Jalkapallontäyteinen kesäkuu


Pyöräilystä innostunut Campasimpukka kokkailee mainiossa blogissaan eri puolilla maailmaa ajettavien pyöräilykisojen teemoihin sopivia sapuskoja. Minä en ymmärrä pyöräilystä hölkäsen pöläystä, vaikka Apupoikaa onkin tänä keväänä purrut pieni pyöräilykärpänen, ja sen seurauksena tälläkin hetkellä makuuhuonettamme koristaa hänen kaksipyöräinen uusi aarteensa.

Pyöräilyn sijaan olen saanut jalkapallokasvatuksen. Ollessani pieni tytöntyllerö, isäni onnistui houkuttelemaan minut ja sisareni jalkapallopeleihin lupaamalla molemmille lakupatukan jokaisesta Reippaan maalista. Kerrankin kannustin Rovaniemellä vesisateessa kotijoukkueeni musta–oranssi lippu liehuen. Taisi olla Litmasen viimeinen kausi Reippaassa. Sen jälkeen lakupatukoidenkin määrä taisi vähetä. Rovaniemen jälkeen potkupalloa on tullut nähtyä monella stadionilla monessa eri maassa ja maanosassa. Jalkapallon perässä on reissattu niin Suomen karsintaotteluun Moldovan Chisinauhun kuin eri arvokisoihinkin. 



Kesäsuunnitelmissamme on viettää viikko Puolassa ja toinen viikko Ukrainassa potkupalloa seuraten. Reissuun lähdemme vasta reilun viikon päästä, joten sitä ennen on vielä hyvin aikaa paneutua, Campasimpukalta vohkitun idean hengessä, kisaisäntämaiden keittiöiden antimiin kotioloissa. Kävin jo visiitillä lähikirjastossamme, mutta keittokirjahyllyllä ei silmääni osunut varteenotettavia teoksia, joten täytynee turvautua Googlen apuun. Vai löytyisikö ruudun siltä puolen vinkkejä ukrainalaisen tai puolalaisen keittiön herkuista?



Edessä on mielenkiintoinen ja jalkapallontäyteinen kolmeviikkoinen. Saa nähdä, kestääkö Espanjan jalkapalloherruus ja onko Donetsk todellakin niin kaukana, kuin mitä kartat antavat ymmärtää. 

Kuvat ovat parin vuoden takaisista maailmanmestaruusskaboista. Toivottavasti vuvuzelat eivät tule vakiinnuttamaan paikkaansa eurooppalaisten stadioneiden lehtereillä. Sen verran ärsyttäviä ovat.

Täten julistan jalkapallohuuman virallisesti alkaneeksi! Avausmatsin (Puola–Kreikka) lähetys alkaa tänään TV1-kanavalla kello 18.20.

Psst... Seuraa Vatsasekaisin Kilinkolin –blogipäivityksiä myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!


Simppeli kalaliemi




Suurin osa taannoin saamistamme tuliaislahnoista päätyi kuuman kylvyn kautta pakasterasiaan odottelemaan auvoisempia aikoja soppaliemenä tai risoton maustajana. Apupoika käsitteli valmiiksi suolestetut lahnat varsin suurpiirteisesti: suurimmista kaloista tappeli fileet irti, pienemmät hän huuhteli ja heitti sellaisenaan kattilaan.

Kanaa kashmirlaisittain


Pienenä koululaisena, niinä päivinä kun koulu alkoi vasta kymmeneltä, oli minulla tapana mennä isovanhempieni luo aamupalalle. Kouluni oli siinä ihan vieressä, ja aamiaiset isovanhemmilla luksustasoa. Eräänä tällaisena kiireettömänä kouluaamuna isoisäni katsoi saapuessani aamuteeveetä. Televisiossa toimittaja Erkki Toivanen raportoi ulkomaankuulumisiaan ja siinä samassa kokkasi Intian ja Pakistanin rajaseuduilta tuomallaan reseptillä Kashmirinkanaa. Isoisäni, joka on varsinainen kulinaristi, kokeili Toivasen kanareseptiä, ja pian ruoasta kehkeytyi yksi hänen bravuureistaan.

Apupojan lahnapyörykät




Viime viikonloppuna tuli keväisten lupausten lunastamisen aika. Sunnuntaiset brunssivieraamme toivat nimittäin mukanaan ämpärillisen lahnoja. Lahna on saanut roskakalan leiman, eikä sitä tunnuta oikein arvostettavan, ja myönnettäneen, että itsellänikin edellisestä lahnapäivällisestä lienee hurahtanut melkein parikymmentä vuotta. Apupoika keitti perkeistä useamman kattilallisen maistuvaa kalalientä ja pyöräytti lihat pyöryköiksi.