Sisällön tarjoaa Blogger.

Ei ole hyvä syödä yksin






Hyvää viikonloppua!


Psst... Seuraa Vatsasekaisin Kilinkolin –blogipäivityksiä myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

Feta–jauhelihavuoka




Marina Ekroosin uutukaisesta Silmänruokaa-keittokirjasta kokeiluuni pääsi ensimmäisenä feta-jauhelihavuoka. Nimestään huolimatta paistoksen pääosaa esittävät kasvikset. Mainiota hävikinestoruokaa, sillä vuokaan voi laittaa oikeastaan mitä vain jääkaapista tai keittiöstä löytyviä kasviksia ja vihanneksia.

Silmänruokaa










Luojan kiitos, en ole muotibloggaaja! En ymmärrä, miten ihmeessä itselaukaisimella pitäisi onnistua saamaan teräviä kuvia!

Sain arvosteltavaksi Marina Ekroosin tuoreen esikoiskeittokirjan Silmänruokaa. Marina Ekroos on helsinkiläinen valokuvaaja, joka kirjan esipuheen mukaan rentoutuu kokkaamalla. Valokuvat ovatkin kirjan juju. Reseptin valmistaminen on kuvattu vaihe vaiheelta samaan kuvaan. Kukin resepti onkin kirjassa tavallaan kahdesti – sekä kuvin että sanoin. Reseptit on jaoteltu kolmeen osioon: hummuksesta pikavoihin, blineistä lihapulliin sekä vispipuurosta hillomunkkeihin. Näiden reseptien lisäksi kirjassa on paljon, pääasiassa yksinkertaisia ja helposti kotikeittiön tarpeiden mukaan muokattavissa olevia ohjeita.

Resepteissä käytetään paljon suomalaisia perusraaka-aineita, tosin mukana on myös tuulahduksia maailmalta. Varsinkin meksikolaisreseptit ilahduttivat. Kuvat ovat todella kauniita ja mukaansatempaavia. Täynnä kivoja astioita ja yksityiskohtia.

Kuvittelen kirjan sopivan mainiosti valmistujaislahjaksi aikuistuvalle ja kenties piakkoin omaan keittiöön muuttavalle nuorelle, joka kaipaa kokkausideoiden lisäksi selkeitä ja simppeleitä ohjeita. Toisaalta kirja sopii myös vähemmän ruokaa laittaville tai heille, jotka rakastavat kiehtovia ruokakuvia.

Kokeilulistallani ovat ehdottomasti kirjan pelmenit sekä kuusenkerkkäsiirappi. Tähän mennessä olen ehtinyt testata kirjan ohjeista vain feta–jauhelihavuoan, josta on tulossa erillinen postaus piakkoin. 

Marina Ekroos, WSOY 2012

WSOY sponssasi kirjan. Sponssipallo sen sijaan Sponsored by Liemessä-blogi.


Psst... Seuraa Vatsasekaisin Kilinkolin –blogipäivityksiä myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

Nokkoslettukestit Рfetajuustolla h̦ystetyt nokkosletut


Kylmäketju katkesi, kun kauppaostoksemme unohtuivat aivan liian pitkäksi aikaa nököttämään ostoskassiin eteisen lattialle. Epäilin kassissa olleen maidon olevan jo jokseenkin juomakelvotonta sellaisenaan, mutta uskoin sen yhä käyvän kuumennettuna ruoanlaittoon.

Minttuinen inkiväärilimonaati



Niin onnellinen kuin taannoin olinkin uudesta meksikolaisesta limepuristimestani, jäi yhteiselomme varsin lyhyeksi. Tarkalleen ottaen neljän päivän mittaiseksi. Apupojalla oli vähän turhan raisut otteet yrittäessään puristaa limetistä viimeisetkin mehupisarat, ja puristimen varsi napsahti poikki. Jälkikäteen Apupoika pohti, että on tainnut joskus aiemmin rikkoa samalla lailla myös yhden valkosipulinpuristimen.

Monta rautaa tulessa


Tein taas viime viikolla puolivahingossa huutokauppaostoksia. Olen aikamoisessa Apupojan selittely– ja lepytyskierteessä. Juuri kun edelliset huutokauppahankintani olivat jo kutakuinkin unohtuneet, jouduin taas keksimään syitä ja selityksiä, miten muka taas pitäisi käydä noutamassa ostoksiani jostakin huutokauppakamarista. Apupoika uhkasi asettaa minut holhoukseen, jäädyttää pankki– ja luottokorttini ja alkavansa maksaa minulle viikkorahaa. Kuulemma 50 euroa viikossa saa riittää. Pyh, sanon minä!

Mutta palatkaamme hetkeksi edellisiin ostoksiini. Myllyjen lisäksi huusin samaisesta huutokaupasta myös laatikollisen valurautapannuja ja -patoja. Sen jälkeen kun siirryimme induktioaikakauteen, lopettivat viimeisetkin teflonpintaiset pannumme toimintansa, mikä ei harmita pätkääkään. Meillä on ollut siitä lähtien paistinpannukäytössä kolme erikokoista valurautaista pannua sekä Iittalan Tools-kasari. Valurauta rokkaa. Huutokauppaostokseni jälkeen meillä on kaksi Sarpaneva-pataa, yksi iso valurautapata ja hurjan monta pannua. Liian monta, jos kysytään Apupojalta. 

Valurautapannut kannattaa ehdottomasti hankkia käytettyinä. Pannuja löytää usein pilkkahintaan kirpputoreilta, kierrätyskeskuksista tai vanhaa tavaraa myyvistä liikkeistä. Ei kannata välittää, vaikka pannu olisi likainen tai ruostunut, tärkeää on useimmiten vain se, että pannun pohja on tasainen, eikä silläkään ole suurempaa merkitystä kaasulieden omistajille. Pannun pitää tietysti olla sikäli ehjä, ettei siinä saa olla halkeamia tai reikiä. Itse tykkään pannuista, joiden kahva on myös rautaa eikä puuta. Silloin niitä on helpompi huoltaa ja ne voi sujauttaa huoletta myös uuniin.

Lähdimme viikonlopuksi Apupojan ja valurautasäkin kanssa landelle. Tarkoituksenamme oli hehkuttaa valurautaostokseni, eli polttaa pannujen ja patojen pinnasta kaikki niihin vuosien varrella kertynyt töhnä pois. Hehkuttaminen on paikallaan, mikäli pannu on pahasti ruostunut tai likainen. Oikein käytettynä pannua ei tarvitse hehkuttaa ikinä. Asiansa tuntevia ohjeita hehkuttamiseen löytyy muun muassa täältä ja täältä. Mainiossa Isyyspakkaus-blogissa oli myös taannoin tarinaa valurautapannujen huoltamisesta. Emalipinnoitettuja valurauta-astioita ei tietystikään voi hehkuttaa. 


Aloitimme urakan sytyttämällä vanhaan, grillinä toimivaan, rautapataan kunnon nuotio. Saimme aikaan nätin hiilloksen poltettuamme noin tunnin verran puita padassa. Iskimme kaikki pannut ja padat samaan aikaan hiillokseen ja tajusimme aika nopeasti, ettei hommasta tule sillä tavoin mitään. Noukimme padat ja pannut rautakangen avulla pois padasta ja jätimme sinne muutaman pannun kerrallaan paistumaan. Puitakin sai lisätä aika paljon, jotta hiillos oli tarpeeksi kuuma, ja töhnäkerrokset alkoivat kuoriutua pannujen pinnasta. Pannujen hiillostaminen grillausritilän päällä ei myöskään toiminut, vaan pannut piti asettaa kirjaimellisesti tulisille hiilille.




Tiedä sitten, johtuiko valoisasta kevätillasta, mutta ainakaan omaan silmään pannut eivät hehkuneet punaisina. Luultavasti pannut eivät saavuttaneet ihan niin korkeaa lämpötilaa. Noukimme pannut kuitenkin pois hiilloksesta, kun silmämääräisesti kaikki töhnä oli palanut pinnasta pois ja harmaa rauta oli näkyvissä. Annoimme pannujen ja patojen jäähtyä rauhassa. Jäähtyneen pannun pinnasta tuhka ja töhnä irtosi paperilla pyyhkimällä. Usean pannun pohjasta löytyi ennen täysin töhnän peitossa olleita valmistus- ja kokomerkintöjä.



Paljas rautapinta on tosi arka hapettumaan, ja pintaruostetta muodostui pannuihin melkein välittömästi. Olin käynyt ostamssa Hakaniemen hallista suolatonta silavaa pannujen ja patojen käsittelemistä varten. Pyyhin pannut ja padat kauttaaltaan silavalla, mutta ilta oli jo sen verran pitkällä, ettemme jaksaneet kuumentaa pannuja enää uudelleen, jolloin rasva olisi palanut pannuihin kiinni ja muodostanut tarttumattoman paistopinnan. 


Kotiin päästyämme tarkoitukseni oli rasvapolttaa pannut vielä uudelleen suolattomalla sianihralla, mutten jaksanut lähteä halliostoksille, joten sivelin pannut kauttaaltaan avokadoöljyllä, jonka arvelin kestävän kuumentamisen vaativan lämpötilan. Laitoin kolme öljyllä valeltua pannua kerrallaan ylösalaisin kylmään uuniin uuniritilän päälle ja uunin pohjalle pellin. Kuumensin uunin 250 asteeseen. Kun uuni oli saavuttanut 250 asteen lämmön, annoin pannujen olla siellä viitisentoista minuuttia, minkä jälkeen käänsin lämmön pois ja annoin uunin ja pannujen jäähtyä rauhassa. Toistin saman lopuille pannuille, padoille ja padankansille. Ja ai että, kuinka kauniita pannuja ja patoja meillä nyt onkaan!

En malta odottaa, että pääsen testaamaan uuden lettupannumme. Ehkäpä meillä pidetään lettukestit jo  tänään!

Valurauta on muutes kuulemani mukaan ainoa ihmisen teollisesti valmistama tuote, joka kestää ydinräjähdyksen. Aika hullua.

Psst... Seuraa Vatsasekaisin Kilinkolin –blogipäivityksiä myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

Korppujauhotouhuja



Silloin tällöin, tai oikeastaan aika usein, ruoanlaitto keittiössämme kestää varsin kauan. Välillä vain on niitä hetkiä, jolloin on pakko keskeyttää kokkaus ja kaivaa kamera esiin. Tänään kävi juurikin näin, kun olin ruuvannut korppujauhomasiinan kiinni keittiöjakkaraan ja kaivanut kaappista sinne jemmaamani kuivettuneen leipäkäntyn.

Korppujauhon tekeminen kuivettuneiden leipien jämistä lienee kaikista klassisin hävikinvälttämisniksi. Tämänpäiväinen korppujauho pääsi siikafileiden pintaan. Kalaruokiin sopii mainiosti vähän tummempien leipien rippeet. Erilaiset leivänkannikat kannattaa kuivattaa ilmavasti, jolloin ne kuivuvat, eivätkä homehdu, ja korppujauhoa voi jauhaa suuremman satsin kerrallaan.

Kuivat käntyt voi surrauttaa jauhoksi monitoimikoneessa tai jauhaa käsinveivattavalla lihamyllyllä. 






Psst... Seuraa Vatsasekaisin Kilinkolin –blogipäivityksiä myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

Kotitekoinen mysli


Hävikistä herkuksi –Facebook-sivuja seurannut lukija vinkkasi aivan loistavan vinkin. Hän oli tehnyt perusteellisen inventaarion kuiva–ainekaappinsa syövereihin ja loihtinut hiutaleiden, joulukarpaloiden, sun muiden pussukoiden jämistä mysliä.

Ankkaa lakeuksien tapaan

Yritämme pikkuhiljaa saada pakastinta tyhjäksi viime sadon marjoista ja herkuista. Varsin ahkerasti olemmekin koko talven syöneet pakastimen antimia. Vaikka pakastimemme on suhteellisen pieni, hämmentää minua suuresti, kuinka paljon se nielee sisäänsä tavaraa. Tälläkin hetkellä siellä köllöttelevät viimeisten marjarasioiden kanssa sulassa sovussa liuta liemipurkkeja, lehmän sisäfilee, muutama kaniininkoipi, rasiallinen etanoita ja jäätelökoneen kulho. Ja tässä vaiheessa vuotta pakastin alkaa olla jo puolityhjä.

Brittiläinen sitruunavanukas eli Lemon posset



Jääkaapissamme majaili kaksi vapuksi varattua, mutta käyttämäksi jäänyttä kermapurkkia, joiden parasta ennen –päiväykset oli ohitettu jo jokunen päivä sitten. En ole kovin tarkka noista päiväyksistä, yritän luottaa ennemminkin hajuaistiini. Näistä purnukoista toinen oli lykätty aivan jääkaapin perälle. Niin perälle, että purkki oli jäätynyt kiinni jääkaapin takaseinään ja myös purkin sisältö oli jäätynyt. Toisen purkin sisältö sen sijaan oli muuttunut jo hieman kokkareiseksi. Kummankaan purkin sisältä ei kuitenkaan leijaillut  kummallisia tai epämiellyttäviä hajuja, joten ajattelin, että kermat voi vielä käyttää mainiosti. Halusin kuitenkin kuumentaa kerman. Tiedä sitten, onko sillä kuumentamisellakaan loppupelissä merkitystä.
Muistelin, että alkuvuoden Glorian ruoka&viini –lehdessä oli ohje brittiläisestä sitruunavanukkaasta, jollaista myös Kaikki äitini reseptit –blogin Nanna oli tehnyt suurella menestyksellä.
Vanukkaaseen ei tule kuin kolmea raaka-ainetta: kermaa, sokeria ja sitruunamehua. Jonkinlaiseen kemialliseen reaktioon perustuen sitruuna hyydyttää kerman ihanan pehmeäksi vanukkaaksi. Järjettömän helppo, ja ennen kaikkea järjettömän hyvä jälkkäri, joka sopii mainiosti myös niille, jotka karttavat liivatetta. Täytyy varata jatkossakin kermapurnukoita vanhentumisvaaraan jääkaappiin.
LEMON POSSET (4-6 annosta, ohje Glorian ruoka&viini 2/2012)
  • 4 dl kuohukermaa 
  • 1 ½ dl sokeria 
  • 1 dl sitruunamehua (≈ puolentoista sitruunan mehu)
Purista sitruunoista mehu. Mittaa kerma ja sokeri pieneen kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä kolmisen minuuttia koko ajan sekoittaen. (Minulla seos porisi ihan kunnolla tuon kolme minuuttia.) Nosta kattila liedeltä ja sekoita sitruunamehu joukkoon. Maista ja lisää tarvittaessa sokeria tai mehua.  Kaada seos neljään (tai jos teet hitusen pienempiä annoksia, niin kuuteen) pieneen lasiin. Peitä lasit kelmulla ja nosta jääkaappiin hyytymään. Hyydytä vähintään kolme tuntia.
Tarjoilin vanukkaat Nannaa mukaillen vaniljasokerilla maustetun mango–passionhedelmäsalaatin kanssa. 
VINKKI: Hapahkosta kermasta voi mainiosti tehdä myös paahtovanukasta tai pannacottaa.

Hävikistä herkuksi  –tempauksessa ruokabloggaajat tarkkailevat toukokuun ajan omaa ruokahävikkiään ja loihtivat tähteistä, purkinpohjista ja jääkaapin perälle unohtuneista elintarvikkeista uusia herkkuja. Seuraa tempausta Facebookissa ja osallistu samalla kilpailuihin.

Heräteostoksia

Olin viime sunnuntaina paljolti julkisuutta saaneessa Helanderin erikoishuutokaupassa, jossa kaupattiin suomalaisen tv– ja elokuvahistorian tarpeistoa. En luojan kiitos hullaantunut huutamaan Miss Suomi –kruunajaistuolia tai laatikkotolkulla sairaalasorsia. Apupoika teki kuitenkin tietoisen valinnan jättäessään minut huutonumeroni kanssa huutokauppaan yksin.
Viitisen tuntia myöhemmin laitoin Apupojalle vienon viestin, jospa hän tulisi noutamaan minut ostoksineni. Joku helpommin suuttuvaa sorttia oleva miespuolinen olisi voinut saada hermoromahduksenpoikasen nähtyään ostokseni. Apupoika lähinnä hymähteli, että mitä ihmettä aion ostoksillani tehdä ja mihin ihmeeseen ne muka mahtuvat. En itsekkään tiedä. Ainakaan vielä.






Huusin nimittäin kaksi jumalattoman painavaa vanhaa sekatavarakaupan kahvimyllyä. Yritin punnita myllyjä, mutten jaksanut nostaa niitä vaa´alle. Kuvittelin, että toisen myllyistä voisi sijoittaa koristeeksi jääkaapin päälle, mutta tarkemmin ajateltuna epäilen, että jääkaappi rojahtaisi kasaan myllyn painosta. Siispä erittäin näppäriä koriste-esineitä, sanoisin.
Toinen myllyistä on Koneteollisuus Oy:n valmistama ja malli on KT–60. Näillä on  varmasti jauhettu kahvipavut yhdessä sun toisessa sekatavarakaupassa ympäri Suomen. Löysin kuitenkin internetistä harmillisen vähän tietoa kyseisistä kapistuksista. Koneteollisuus Oy on perustettu 1938, mutten saanut selville edes myllyn valmistusvuotta.
Toinen, myllyistä hieman näyttävämpi, on yhdysvaltalaista tekoa ja valmistettu Philadelphiassa. Siitäkään en löytänyt kummempaa tietoa internetin syövereistä, paitsi että joku kaupitteli vastaavaa myllyä 450 dollarilla. Hui! En tiedä onko lasinen papusäiliö eli hopperi alkuperäinen, mutta ainakin se on aika hieno. Myllyn korkeus hopperin kanssa on komeat 80 senttiä. 


Jenkkimyllyssä on Suomen oloihin väärät voltit, eikä kapistuksessa ole edes sähköjohtoa. Sen sijaan Koneteollisuuden myllyn saisi varmasti tuunattua käyttökuntoon. Yritimme Apupojan kanssa irrottaa myllyn jauhatusterät tarkempaa tarkastelua varten, mutta sisäinen insinööriytemme ei vielä puhjennut kukkaan. Täytyy vielä vähäsen pohtia, miten terät saa irti. 
Kotikäytössä myllyllä saisi varmaankin jauhettua suodatinpurut, mutta se olisi kyllä aika epätaloudellista, sillä myllyn sisälle jää aika paljon papuja. Ehkäpä myllyä voisi käyttää epäortodoksisesti viljamyllynä. 
Niin tai näin, ehdotuksia muista käyttötavoista (muita kuin sekatavarakaupan perustamiseen liittyviä) otetaan ilolla vastaan. 


Hävikistä herkuksi: Pitaleivät



Liemessä-blogin Jenni jemmasi avonaiset ja jääkaappiin unohtuneet elintarvikkeet sekä hieman nuukahtaneet vihannekset hävikkipitsaan. Minä päätin eilen hävikkiteema mielessäni olla käymättä kaupassa ennen ruoanlaittotouhuja ja leivoin pellillisen pitaleipiä. Täytteet kaivoin jääkaapin perältä. Pitaleipätaikinaan ei tarvitse juurikaan muuta kuin hiivanokareen ja vehnäjauhoja ja täytteisiin on helppo soveltaa aikaisemmin kokkailtuja jämiä – tai mitä jääkaapista sattuukaan löytymään. Täytteinä on kiva olla jotakin lämmintä ja jotakin kylmää. Lämpimiksi täytteiksi sopivat mainiosti paistetut vihannekset, kanan- tai lihanjämät ja kylmiksi täytteiksi vaikkapa kasvikset suikaloituina tai raasteena sekä erilaiset salaatit ja maukas kastike.
Kastike pitaleiville syntyi bulgarianjukurtista ja raejuuston jämistä. Silppusin täytteiksi loput vappupäivän routapaistista, kurkkua ja kirsikkatomaatteja, kynin ruocolapuskan sekä paistoin pannulla puna– ja valkosipulia sekä hieman nuukahtaneen, suikaleiksi leikatun puolikkaan kesäkurpitsan. Kaikki täytteet sopivat niin mainiosti pitaleivän sisään, ettei syödessä tullut mieleenkään, että lähes kaikki täytteet koostuivat jääkaapin nielaisemista tähteistä.
PITALEIVÄT (8 kpl)
  • ½ dl vettä
  • 25 g hiivaa
  • 1 rkl siirappia (tai hunajaa/sokeria)
  • ½ tl suolaa
  • 5 dl vehnäjauhoja 
  • 2 rkl oliiviöljyä
Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, siirappi sekä puolet vehnäjauhoista ja sekoita voimakkaasti. Lisää loput jauhot ja alusta taikina kimmoisaksi, mielellään yleiskoneella vaivaamalla. Lisää lopuksi oliiviöljy ja vaivaa öljy taikinan sekaan. 

Peitä taikinakulho keittiöpyyhkeellä ja kohota taikina kaksinkertaiseksi lämpimässä ja vedottomassa paikassa. 

Jaa taikina kahdeksaan osaan, pyörittele taikinanokareet palloiksi ja taputtele tai kaulitse ne halkaisijaltaan noin kymmensenttisiksi leipäsiksi. Nosta leivät leivinpaperille ja kohota puolisen tuntia keittiöpyyhkeen alla.

Kuumenna uuni ja uunipelti 250 asteeseen. Siirrä kohonneet leivät kuumalle uunipellille ja paista leipiä 6-8 minuuttia kunnes leivän sisälle on muodostunut ilmatasku ja leivät ovat saaneet hieman väriä. 

KASTIKE PITALEIVILLE
  • 2 dl kermaviiliä tai maustamatonta jukurttia (raejuuston jämät sopivat mainiosti sekaan)
  • ripaus suolaa 
  • ripaus sokeria 
  • vajaa tl (dijon)sinappia 
  • rouhaisu mustapippuria 
  • puristus limemehua 
  • lisäksi oman maun mukaan (tai mitä kaapeista löytyykään): 
    • tuoreita yrttejä (esim. basilikaa, persiljaa, minttua, ruohosipulia tai silputtua kevätsipulin vartta) 
    • 1-2 valkosipulinkynttä silputtuna
    • 1 rkl kapriksia
Sekoita kastikkeen ainekset, maista ja mausta haluamillasi (kotoa, ikkunalaudalta tai kasvimaalta löytyvillä) yrteillä ja anna kastikkeen maustua jääkaapissa mielellään vähintään puoli tuntia.
Kastike sopii pitaleipien lisäksi mainioksi kastikkeeksi niin lihalle, kalalle kuin salaatillekin. 
KESÄKURPITSA–SIPULIHÖYSTE
  • pieni kesäkurpitsa 
  • 1 valkosipulinkynsi 
  • 1 punasipuli 
  • oliiviöljyä 
  • pippuria 
  • suolaa
Leikkaa kesäkurpitsa ja punasipuli puolikuun muotoisiksi siivuiksi. Silppua valkosipuli. Kuumenna öljyä (valurauta)pannussa ja kuullota sipulit. Lisää kesäkurpitsa ja paista sen verran, että kasvikset saavat väriä, mutta jäävät silti rapsakoiksi. Mausta.
__
Laita täytteet tarjolle omiin kulhoihinsa, jolloin jokainen syöjä saa täyttää oman leipänsä mieleisekseen. Leikkaa paistettu pitaleipä veitsellä taskuksi, täytä ja herkuttele!



Sokeria suupielissä




Päätin vappuaaton pienessä kiireessä alkaa tehdä munkkitaikinaa. Muistelin äitini tehneen joskus mielettömän hyviä vappumunkkeja, joiden salaisuus piili taikinaan lisätyssä perunamuusissa. Apupoika oli kuitenkin ehtinyt tehdä samaisena aamuna jääkaapissa majailleista muusinjämistä perunarieskoja, joten päädyin tekemään munkit peruspullataikinasta. 

Lunttaan pullataikinan ohjeen aina jauhopussin kyljestä, sillä se on aina niin mukavasti esillä leivontahetkellä. 

VAPPUMUNKKIRINKELIT (32 kpl)
  • 2 ½   dl maitoa
  • 25 g hiivaa
  • ½ tl suolaa
  • 2 tl kaardemummaa
  • ¾ dl sokeria
  • 1 kananmuna
  • n. 7 dl vehnäjauhoja
  • 75 g voita

  • paistamiseen 1 litra rypsiöljyä
  • päälle sokeria

Sekoita kädenlämpöiseen maitoon hiiva, suola, kaardemumma, sokeri ja kananmuna. Sekoita tasaiseksi.  Lisää puolet vehnäjauhoista ja sekoita taikinaa voimakkaasti. Lisää loput vehnäjauhot vähän kerrallaan samalla alustaen taikinaa joko käsin tai yleiskoneella. Lisää pehmeä rasva ja alusta kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. 

Peitä taikina keittiöpyyhkeellä ja anna kohota kaksinkertaiseksi lämpimässä, vedottomassa paikassa. 

Kaada taikina jauhoitetulle alustalle ja jaa se kahtia. Jaa kumpikin osa vielä puoliksi ja leikkaa osat kahdeksaksi taikinamöykyksi. Pyörittele palloiksi ja tee pallon keskelle sormella reikä. Venytä reikää pitämällä taikinapalloa ilmassa ja samalla pyörittämällä etusormia reiässä. Asettele munkit leivinpaperin päälle, peitä ne leivinliinalla ja anna kohota puolisen tuntia. 

Lämmitä rypsiöljy laakeassa kattilassa tai valurautapadassa 180-asteiseksi. Käytä apuna digitaalista paistomittaria. Itse kiinnitin mittarin kattilan reunaan puisella pyykkipojalla, jolloin se pysyi paikallaan koko paistamisen ajan. (Tosin kattilasta riippuen öljyn lämpötila saattaa vaihdella kattilan reunoilla.) 

Ota paistopisteen lähelle kaksi syvähköä lautasta ennen paistamisen aloittamista. Laita toiselle lautaselle useampi arkki talouspaperia ja toiselle noin desilitran verran hienoa sokeria. 

Testaa paistoaika ensin yhdellä munkilla. Nosta munkki varovasti kuumaan öljyyn. Kypsennä munkkia noin 40 sekuntia per puoli. Käännä esimerkiksi haarukalla ja nosta kypsä munkki pois öljystä reikäkauhalla tai lastalla. Valuta munkkia hetki talouspaperin päällä ja pyörittele vielä lämmin munkki sokerissa. 

Halkaise testimunkki ja maista. Munkki on sisältä kypsä jos taikina ei ole tahmaista. Paista loput munkit samalla lailla, mikäli testimunkki oli halutunlainen. Kattilan laakeudesta riippuen munkkeja voi paistaa kerralla 4-5. Vähennä kypsennysaikaa jos munkin pinta tummuu liikaa. Digitaalinen piippaava ajastin on kätevä apu paistamisessa, silloin voit paistamisen ohessa myös sokeroida munkkeja helposti. Öljyn kanssa tulee kuitenkin olla varovainen, joten on suositeltavaa rekrytoida apuvoimia munkkien sokeroimiseen. 

VINKKI: Koko satsista ei ole pakko leipoa munkkeja. Osasta voi toki tehdä tavallisia pullia. Munkit voi myös pakastaa, mutta silloin ne kannattaa sokeroida vasta pakastimesta ottamisen ja sulattamisen jälkeen. Paistamiseen käytetyn öljyn voi käyttää vielä kerran tai pari kertaa uudelleen. Pullota öljy ja säilytä jääkaapissa. 



Pakkasin lakitukseen sampanjapullon kaveriksi rasiallisen vastapaistettuja munkkeja. Hyvin tekivät kauppansa. 


Hävikistä herkuksi


Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) julkaisi jokin aika sitten tutkimuksen, jonka mukaan kotimaisen elintarvikeketjun ruokahävikki on kotitalouksien osalta vuodessa lähes 130 miljoonaa kiloa, mikä tekee kutakuinkin 25 kiloa jokaista suomalaista kohden. Se on valtava määrä ruokaa, eikä sen pois heittämistä voi perustella järkisyin. Oman lompakon lisäksi pois heitetty ruoka kuormittaa myös ympäristöä. 
Hävikistä herkuksi on ruokabloggaajien yhteinen tempaus, jolla haluamme näyttää toukokuun ajan, miten tähteistä, jääkaapin perukoille unohtuneista tai viimeisiä elinhetkiään viettävistä – kuitenkin yhä täysin käyttökelpoisista – elintarvikkeista saa loihdittua herkullista syötävää. Tempauksella on myös omat Facebook–sivut, joille päivittyvät kaikkien mukana olevien blogien aihetta koskevat kirjoitukset. Kannattaa käydä tykkäämässä! Facebook–sivuilta näet myös, mitkä kaikki blogit ovat mukana tempauksessa. 
Pysyhän kuulolla ja lähde itsekin mukaan ruokahävikin pienennystalkoisiin!