Sisällön tarjoaa Blogger.

Pitkäperjantain paahtovanukas


Pääsiäisenä tuli vietettyä runsaanpuoleisesti aikaa keittiössä ja ruokapöydässä. Pitkäperjantain pitkän kaavan illallisen nautimme Apupojan kanssa kaksin, lankalauantaina aloitimme parsakauden, sunnuntaina kilistelimme aterimia isovanhemmillani ja toisena pääsiäispäivänä saimme sekä brunssi– että illallisvieraita.
Perjantain illallinen sekä aloitettiin että päätettiin ranskalaisittain. Alkuruoaksi söimme valkosipulissa ja yrttivoissa paistettuja etanoita ja jälkiruoaksi paahtovanukasta eli crème brûléeta. Väliin mahtui karitsan paahtopaistia sekä vuohenjuustoperunoita. 
Paahtovanukas on jälkiruokasuosikkini, mutta en ollut tehnyt sitä koskaan aiemmin, sillä aina tähän asti Apupoika on ollut keittiömme vanukasvastaava. Paahtovanukkaasta on meillä kokeiltu montaa eri variaatiota. Bruleesta on löytynyt välillä niin limenkuorta, mustikoita kuin turkinpippurimurskaakin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että crème brûlée on ehdottomasti parhaimmillaan perinteisessä asussaan, ilman minkäänlaista tuunausta tai kommervenkkejä. 
Apupoika oli reissussa ennen pääsiäispyhiä, joten jouduin ottamaan vastuun pitkäperjantain jälkiruoasta. Olin säästänyt sitruunamacaroneista ylijääneet keltuaiset ja päättänyt tehdä paahtovanukasta. Hehkutin Apupojalle vanukasta syödessäni, kuinka äärimmäisen nopea ja helppo jälkiruoka crème brûlée oikein onkaan tehdä, mistä Apupoika tietysti oli aavistuksen harmistunut. Olin aina pitänyt lempijälkkärini tekoa vähintään rakettitieteenä, ja Apupoika oli ilmeisen mielellään nauttinut saamastaan vanukaskunniastaan, eikä ollut tietenkään korjannut vääriä käsityksiäni vanukkaanteon haastavuudesta.


Vanukkaat kannattaa tehdä hyvissä ajoin ennen tarjoamista, mielellään edellispäivänä.
PAAHTOVANUKAS (6 pienehköä annosta)
  • 2 dl kuohukermaa 
  • 1½ dl (täys)maitoa 
  • 1 vaniljatanko 
  • 3 keltuaista 
  • 40 g sokeria 
  • pinnalle ruokokidesokeria


1. Laita uuni kuumenemaan 150 asteeseen.
2. Mittaa kerma ja maito kattilaan. Halkaise vaniljatanko pitkittäin ja raaputa siemenet veitsellä kattilaan. Laita tanko myös kattilaan ja kuumenna kiehumispisteeseen samalla sekoitellen seosta.
3. Nosta kattila pois liedeltä seoksen kiehahdettua.
4- Vatkaa keltuaiset ja sokeri sähkövatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi.
5. Nouki vaniljatanko pois kattilasta. (Huuhtele ja kuivata tanko talouspaperin tai keittiöpyyhkeen päällä, sillä tangon voi käyttää hyvin vielä uudemman kerran.)
6. Kaada muna–sokeriseos varovasti kattilaan ja sekoita seos tasaiseksi.
7. Asettele pienet uuninkestävät vuoat (esimerkiksi kahvikupit, jos sinulla ei ole erityisiä matalareunaisia vanukasvuokia) isompaan uunivuokaan ja täytä uunivuoka kylmällä vedellä. Veden tulisi ulottua vähintään puoleen väliin pikkuvuokien reunoja.
8. Kaada vanukasseos pikkuvuokiin. Sekoita kattilassa olevaa seosta samalla kuin kaadat, jotta vaniljansiemenet eivät painu pohjalle. Nosta uunivuoka varovasti uuniin keskitasolle ritilän päälle. Paista  noin 55–65 minuuttia. (Voit nostaa yhden kipon vesihauteesta ja kallistaa kippoa. Jatka paistamista vielä hetki, mikäli vanukas ei vaikuta hyytyneen.
9. Nosta kypsyneet vanukkaan vesihauteesta, jäähdytä huoneenlämmössä. Peitä jäähtyneet vanukkaat kelmulla ja nosta jääkaappiin maustumaan vähintään kuudeksi tunniksi.
10. Ripottele vanukkaan päälle ruokokidesokeria ja sulata pinta rapsakaksi pienellä kaasupolttimella. Sokerin sulattaminen onnistuu kuulemani mukaan myös kuumassa uunissa grillivastuksen alla, mutta sitä emme ole koskaan kokeilleet. (Sitä paitsi kaasupoltin on aika pieni investointi siitä, että maailman parasta jälkkäriä saa jatkossa ravintoloiden lisäksi myös omassa keittiössä.)
Crème brûléen paahdettu sokeripinta vaikuttaa jakavan ihmisiä kahteen sakkiin. Toiset pitävät Ankerias Vipusen lailla pehmeästä pinnasta, minun mielestäni sokeripinnan pitää sen sijaan olla sen verran rapsakka, että sen saa naputeltua rikki, kuin Amélie konsanaan.

Olen ollut viime aikoina varsin ihastunut jälkiruokaviineihin. Ranskalaisen herkun kanssa nautimme italialaista viiniä (La Caliera Moscato d’Asti 2010), josta on kehkeytynyt yksi suosikkini. 

18 kommenttia

  1. Minäkin olen rapsakan kannattaja. Sain juuri joululahjaksi "tohottimen" eli tämäkin ehdottomasti tekolistalla.

    Meillä syötiin muuten pääsiäisenä ihanaa sitruuna-marenkipiirastasi. Maut olivat jo kohdallaan, mutta en saanut vielä rakennetta ihan priimaksi. Mutta aion saada, oli nimittäin niin hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kutsun "tohotinta" yleensä tuttavallisesti liekinheittimeksi.

      Mikä rakenteessa meni vikaan? Pohja, töhnä vai marenki?

      Poista
  2. Töhnästä tuli turhankin tanakkaa, minkä seurauksena se halkeili uunissa. Minä luulen, että vedin sen yli ja maissitärkkelystä olisi kannattanut laittaa korkeintaan se kolme rkl. Mutta otan uuden yrityksen, koska maut olivat jo siellä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, totta turiset. Mä kirjoitin tuon määrän suoraan vanhalta muistilapulta ohjeeseen, mutta nyt kun tein pääsiäiseksi uuden erän torttua, niin taisin laittaa vain kaksi ruokalusikallista sitä tärkkelystä, ja nekään eivät tainneet olla mitenkään kukkuraisia. Pengerkadun Heidi oli tehnyt torttua ja laittanut sitruunatahnan sekaan myös limoncelloa, ei varmaan ollenkaan huono idea.

      Poista
  3. Vitsit miten kaunis värimaailma kuvissasi, jäin vain tuijottamaan tuota ekaa, ja suussa maistuu bryleen maku, namiii :) Mikäs hetelmä tuo söpö oranssi on?
    -Nti Papu-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nyt on jotenkin jo niin ihanan valoisaa, että kuvaaminen on taas pitkän talven jälkeen mielekästä. Nuo hedelmät ovat kumkvatteja, sellaisia peukalonpään kokoisia sitrushedelmiä. Ostin niitä hetken mielijohteesta ja ajattelin tehdä marmeladia, mutta ainakaan vielä eivät ole päässeet purkkiin asti.

      Poista
  4. Nam nam nam. Paahtovanukas on munkin ykkössuosikkeja. Tosin sen ainoan kerran kun söin vanukasta yhdessä ravintolassa, se oli nimellä espanjalainen paahtovanukas. Eroaakohan se jollain tavalla tästä crème brûléesta? Sehän on ranskalainen ja tämä minun syömäni espanjalainen? Hyvää se silti oli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin espanjassa syödään crema catalanaa, joka taitaa muuten olla samanlainen kuin ranskalainen serkkunsa, mutta siihen tulee lisäksi appelsiininkuorta tai -mehua ja muistaakseni kanelia myös. Ja sitten on crema caramel, jossa sokeri sulaa vanukkaan pohjalle ja sitten valmis vanukas kipataan ylösalaisin. Jostain syystä taitavat etelänmailla tykätä näistä vanukkaista, Meksikossakin syödään monenlaisia vanukkaita. :)

      Poista
  5. Rapsakalla mennään. Etanat ja brulee on aika lähellä mun maun mukaista klassisen täydellistä menutä. Pääsiäinen on melkein paras ruokapyhä. Jotenkin vapaampi kuinjoulu, teillä ainakin kuulosti terkulliselta. Mutta haluan kyllä huomauttaa, että bruleessäkinvoi aika helposti epännistua...(noen MINÄ, mutta JOKU.... ;D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, jouluna ei jotenkin osaa eikä voi paljonkaan joustaa niistä perinteisistä sorteista. Pääsiäisenä voi ottaa vähäsen rennommin ja tuoda vähäsen uusia tuulia ruokapöytään. Tein ihan älyttömän hyvää routapaistia lampaasta, ja lopusta lihasta taidan tehdä huomenna pitaleipiä ohjeellasi.

      Nooh, mun brulee-onnistumisprosentti tähän mennessä on täys sata! Varmaan yks kompastuskivi on laittaa keltuaiset liian kuumaan seokseen, jolloin ne kypsyy jo kattilassa eikä vasta uunissa.

      Poista
  6. Innostun bruleesta aina, olipa se sitten itse tehtyä tai muiden bogeista luettua :) On se niin ihanaa! Olen rapsakan pinnan kannattaja, ja myös sitä mieltä, että tohotin kannattaa hommata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin hassua, että vaikka ainekset ovat tosi simppelit, ei lopputulokseen kyllästy kai koskaan. Oletko Kotiharmi onnistunut tekememään onnistuneita tuunauksia bruleesta?

      Poista
  7. Minä symppaan apupoikaa, koska olen yhden ainoan kerran tehnyt itse bruleeta, ja se ei päättynyt kovin hyvin se. Että mulle siis vaikeaa! :)

    Ehkä mä näillä sun ohjeilla rohkenen uusintaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä siinä oikein meni pieleen? Apupojan bruleet ovat kyllä olleet mitä mainioimpia. :)

      Poista
    2. No vissiin meni pieleen se, että ohje oli matalille vuuille ja minulla olikin sellaisia syvempiä. Paistoin ja paistoin, mutta ne eivät vain hyytyneet. Tarjoilin sitten vaniljaista sakeaa kermaa rapealla sokerikuorella jälkkäriksi. Maku oli kyllä ihan kohdillaan! ;)

      Poista
  8. Onko nuo Ego-kupit sitä keskimmäistä kokoa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ovat keskikokoa. Nuo egot ovat ylipäätään aika käteviä, espressokuppeja käytän espressojen lisäksi voi- tai levitekippoina ja isoja taas silloin tällöin keitto- tai jugurttikippoina. :)

      Poista
    2. Meillä on ainoastaan isoja Egoja ;) ja niitä käytetään myös silloin tällöin keitto- tai jogurttikippoina :) Muut koot on olleet ostoslistalla tovin, mutta en ole raaskinut hankkia, joskos sitten vaikka häälahjalistalle laittaisi ;)

      Poista