maanantai 26. maaliskuuta 2012

Ruokakrantun päiväkirja: paistettu maksa


En ole ajatellut olevani ruoan suhteen kovinkaan kranttu. Mitä nyt pienenä esikoululaisena pyörittelin itku kurkussa porkkana- ja lanttukuutioita lautasella vielä puoli tuntia sen jälkeen, kun kaikki kaverit olivat kirmanneet pihalle. Ja mitä nyt keksin ehkä kahdeksanvuotiaana olevani allerginen tomaatille, sillä en voinut sietää niitä. Ja niin, se yksi kerta Ranskan Arlesissa, kun lounastimme Van Goghin yökahvila-maalauksen ravintolaa vastapäätä, ja pienen kielellisen kompastuksen tuloksena seurueellemme tilattiin kahdeksan annosta munuaisia. Itkuhan siinä tuli, ja lopulta kitinäni vaiennettiin hampurilaisella. Se oli niitä harvoja kertoja, kun pääsin lapsuudessani McDonaldsiin. Söin tuplapekonihampurilaisen.

Kävimme jokin aika sitten Apupojan kanssa ostoksilla Kluuvin Eat&Joy maatilatorilla. Hipelöimme pakastealtaassa köllötelleitä poronkieliä, mutta lopulta mukaamme tarttui vajaan kilon painoinen kimpale poronvasanmaksaa. Maksa on aina kuulunut inhokkiruokieni kärkikastiin, mutta järkeilin jäinen möhkäle kädessäni, että onnellisena lapissa kirmanneen poronvasan maksan täytyy olla juuri niin hyvää, kuin mitä maksafanit aina vannovat hyvän maksan olevan. Ja maatilatorin kassatätikin kehui kyseisen maksan olevan hurjan hyvää – kissansa mielestä.

Lauantaina kaivoimme Apupojan kanssa yhteistuumin maksapaketin pakastimesta sulamaan. Minäkin olin aavistuksen innoissani: ehkä ne kouluaikojen ällöttävät maksakastikemössöt painuvat pienestä mielestäni lopultakin unholaan, ja opin pitämään hyvästä maksapihvistä.

Leikkasin maksakimpaleen noin puolentoista sentin paksuisiksi siivuiksi, painelin maksapalat suolalla ja mustapippurilla maustetuissa vehnäjauhoissa ja paistoin ne runsaassa voissa kuumalla pannulla parin minuutin ajan molemmilta puolilta. Apupoika tarkisti kypsyyden, se oli hänen mielestään juuri sopiva. Sitten se tapahtui: Apupoika tarjosi pienen kypsyydentestauspalan minulle. Maksapala ehti olla suussani noin sadasosasekunnin viidenneksen. Tässä ajassa ehdin myös saada oksennusrefleksin, jonka jälkeen sylkäisin maksapalan tiskipöydälle ja aloin huuhdella suutani vedellä. Onneksi jääkapissa oli edellispäivältä jääneitä haukipihvejä.

22 kommenttia:

  1. Minä ymmärrän. Minä niin kovin ymmärrän. Se on jännittävää, miten isoja lihanpaloja on oppinut kokonaisena nielemään, kun lapsuudessa maksa kuului vakioruokiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä mikä siinä maksassa niin tökkii, tai siis yksinkertaisesti vain se maku! Enkä käsitä, että miten jotkut voivat maksasta tykätä. :)

      Meillä ei kyllä omaksi onnekseni ollut kotona maksaruokia. Mutta pienenä söin juurikin kypsennetyt vihannekset tuolla nielaisutekniikalla – nopea nielaisu ja vettä tai maitoa päälle.

      Poista
  2. Sitä minä en ymmärrä, että miksi en voi kommentoida tähän omalla WP-tililläni. Hmm.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossakin toisessa blogissa joku valitti ihan samaa. Ärsyttävää.

      Poista
  3. Sinä kuitenkin yritit ja siitä jo pisteet! Reipas tyttö! :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin juu, mutta ei meistä kyllä tule kavereita, ainakaan tässä elämässä. Hetken jo ehdin kuvitella, että maksakammo oli vain joku lapsuuden ennakkoluulo, mutta en kyllä kertakaikkisesti tykkää maksasta.

      Poista
  4. Juu, reippaudesta 10 pistettä :)

    Lapsuuden maksapihvit ovat minulla muistissa ja vannotin, etten koskaan tarjoa niitä omille lapsilleni. En ole tarjonnut, mutta käsittämätöntä, nyt minun tekee mieli kokeilla. Pari kertaa olen jo maksapakettiin tarttunut ja aika pian aion kokeiluni toteuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jauhemaksapihvit olivat Apupojan lempiruokaa pienenä, joten olen alustavasti lupaillut tehdä niitä joskus... Enää en kyllä tiedä pystynkö.

      Raportoihan sitten, onko oma maku muuttunut.

      Poista
  5. Poron maksa, vaikka hyvää onkon maksa-fanin mielestä, on aika vahvan makuista. Minä aloittaisin maksa-foobikon käännyttämisen juottovasikan maksasta, se taitaa olla miedoin noista isojen eläinten maksoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilisen maksaepisodin jälkeen maksafobiani vain kasvoi, joten epäilen, että seuraavaa kertaa saa odottaa aika kauan. Mutta täytyy laittaa muistiin tuo vinkkisi juottovasikan maksasta. Kiitos!

      Poista
  6. Hyvä yritys kuitenkin!
    En minäkään koulun maksakastikkeesta pitänyt,(ylipitkä haudutus on ikävä temppu maksan valmistuksessa) muuten olen kyllä aina syönyt maksaruokia. Viimeksi paistoin karitsan maksaa, joka oli herkullista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apupoika juuri keitteli maksakastiketta lopuista maksasiivuista. En muista, että aiemmin meillä olisi harjoitettu kahden pääruoan taktiikkaa, mutta tänään molemmat teki omat sapuskansa. Pelkkä maksakastikkeen hajukin alkoi tehdä pahaa. :)

      Poista
  7. Kiva että kissa sentään tykkää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Näinköhän kissa vetää miltei kilon kerralla. Nimittäin Apupojalla on sarkaa vielä muutamaksi päiväksi meidän maksakimpaleen kanssa.

      Poista
  8. Minä en itse ymmärrä, miksi maksalaatikko ja jauhemaksapihvit voi maistua hyvälle, mutta kokonaisena paistettu maksa ei. Ehkä olen saanut aina vain huonosti valmistettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sittenkin rohkenen lunastaa Apupojalle tekemäni lupauksen jauhemaksapihvien kokeilemisesta, ne kun olivat kuulemma lapsuuden lempiruokaa. Maksalaatikkofanikaan en ole kyllä koskaan ollut.

      Poista
  9. Voi ressukka.

    (Tähän on kyllä lisättävä, että rakastan kaikella lailla laitettua maksaa paitsi laatikossa, mutta kerran olen tilannut poronmaksaa ravintolassa ja se jäi syömättä. Oli liian tujua, niinkuin sauvajyvänenkin tuossa kertoi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm eli pitäisiköhän sitten kuitenkin kokeilla vielä juottovasikan maksaa? Tosin taannoin teimme jänispataa ja kastikkeeseen soseutettiin broilerinmaksaa. Joku maksakimpale sekaan kuitenkin jäi ja eksyi suuhuni, ja sekin oli ihan tosi yök yök. Ja Chez Dominiquessakin jäi ankanmaksat syömättä, että ehkä se on vain niin, että minä ja maksa eivät oikein sovi yhteen.

      Poista
  10. Oivoi, ymmärrän sua niiin hyvin... Mies rakastaa maksaa, minä en kestä (paitsi ehkä kaupan maksalaatikossa, ilman rusinoita). Yritän kuitenkin olla suht kaikkiruokainen joten maistoin miehen pyynnöstä ravintolassa tämän lautaselta "ihanaa" paistettua maksaa, mielestäni ennakkoluulottomana. Kävi juurikin kuten sulle, onneksi sain suht huomaamatta syljettyä palan lautasliinaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä makuaistimme ovat vain niin kehittyneitä, ettemme pysty prosessoimaan tällaisia makuja. :) Mutta tulin kyllä siihen tulokseen, että kyse ei sinänsä ollut nirsoilusta, en vain pystynyt syödä edes sitä pientä haarukallista.

      Poista
  11. Voih, maksa on ihanaa! Ja kaiholla kyllä muistelen äidin valmistamia munuaisiakin... Minä taas en ole pahemmin maksaruokia valmistanut, koska toinen puoliskoni on ruokakranttu tämänkin ruoka-aineen suhteen. Mutta jos vaan vielä pystyt antamaan mahdollisuuden maksalle niin käy ihmeessä maistamassa ravintola Kuun maksaa. Taivaallista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitan ravintola vinkin Kuun maksa-annoksesta korvantaakse, mutta epäilen, etten ihan toviin tohdi ottaa uutta erää maksan kanssa. Kommenteista päätellen maksa jakaa ihmiset aikalailla sen vihaajiin ja rakastajiin.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...