perjantai 21. joulukuuta 2012

JUMALTEN JUOMAA TAVIKSILLE


Maya-kalenterin pisin kierto, baktun, päättyy tänään. Monet ovat povanneet tämän tarkoittavan maailmanloppua.

Mayaintiaanien kukoistuskausi loppui jo ennen espanjalaisten saapumista Keski-Amerikkaan vuonna 1525, mutta mayoja ja heidän jälkeläisiään elää edelleen varsinkin Meksikon eteläosissa ja Guatemalassa. Muinaiset mayat olivat erittäin taitavia taivaankannen tulkitsijoita ja heillä oli oma tarkka kalenterinsa. Mayakalenteri alkaa elokuun 13. päivästä vuodelta 3114 eaa. Kalenteri jakaantuu eri aikamääreisiin, joista pisin aikajakso baktun kestää 144 000 päivää. Järjestyksessään 13. baktun päättyy tänään, meidän kalenterimme mukaan joulukuun 21. päivänä. Luku 13 oli mayoille erityisen tärkeä, ja niin on myös tämä päivä. Muinaisten kirjoitusten perusteella ei ole kuitenkaan löydetty viestejä maailman loppumisesta tähän päivään. Nykypäivän mayat juhlivat tänään yhden baktunin loppumista. Huomisesta alkaakin lähes neljäsataa vuotta kestävä uusi baktun.

Etelä- ja Keski-Amerikan vanhoissa intiaanikansoissa on mielestäni jotakin hirmuisen mystistä ja mielenkiintoista. Kenties samaistuminen intiaaneihin johtuu siitä, että oma isoäitinikin on Maija. Vaikka maailmassa on lukemattomia koluamisen arvoisia paikkoja, haluaisin päästä vielä uudelleen guatemalalaisen viidakon siimeksessä lymyävään muinaiseen mayakaupunkiin, Tikaliin, ja sillä kerralla varaisin itselleni telttayöpymisen.

Ehkä ihastumiseni muinaisiin intiaaneihin johtuu osittain siitä, että mayat, ja myöhemmin atsteekit, olivat ensimmäisiä kaakaopapujen viljelijöitä. Samaan aikaan kun Suomessa elettiin 2500 vuotta sitten varhaista rautakautta eli ns. esiroomalaista aikaa, viljelivät mayat kaakaota.  Myös sana cacao on alunperin mayojen kieltä. Kaakaopavut toimivat intiaanikulttuureissa sekä valuuttana että jumalten juomana, raha siis kirjaimellisesti kasvoi puussa. Mayojen lain mukaan ainoastaan aatelisto sai suklaata juodakseen.  

Suklaajuoma ei siis suinkaan ollut mayojen keskuudessa tavisten juomaa, mikä tietysti hieman häiritsee varsin rankasti romantisoituja, intiaaniheimoihin liittyviä mielikuviani. Vaikka aikamatkailu muinaisuuteen kiinnostaisikin, en ehkä tohtisi ottaa sitä riskiä, että suklaata litkivän mayaprinsessan sijaan olisinkin hiekkakiveä puskeva orjatar. Täytyy siis tyytyä leikkimään inkkariprinsessaa kotosalla ja kippistää malja suklaajuomaa yhden aikakauden loppumiselle.

Perinteisessä maya-intiaanien jumalten juomassa on viidestä kuuteen ainesosaa: vettä, kaakaopapuja, hunajaa, vaniljaa, kanelia ja hyppysellinen chiliä. Reseptin salat vaihtelevat hieman alueittain, ja jossakin päin mayavaltakuntaa juomaan sekoitetaan myös maissijauhoja. Juoman voi tarjota joko kylmänä tai lämpimänä. Oikeaoppinen tapa valmistaa juoma, on kaataa nestettä usean kerran kupposesta toiseen, jolloin juoman pinnalle muodostuu mahdollisimman paljon vaahtoa. Epäjumalallisesti hoidin homman tehosekoittimessa ja lisäsin juoman sekaan jopa tilkan vaahdotettua maitoa.



MAYAKAAKAO (2 annosta)

  • 1 dl rouhittuja kaakaopapuja* 
  • 2 dl vettä 
  • 50 g tummaa suklaata
  • hyppysellinen chilihiutaleita tai kuivattua chiliä 
  • puolikkaan vaniljatangon siemenet 
  • ripaus kanelia 
  • loraus hunajaa 
  • (maitoa)


Liota kaakaopapuja puolisen tuntia lämpimässä vedessä. Kaada kaakaopavut ja vesi tehosekoittimeen ja aja seos tasaiseksi. 

Kaada seos kattilaan ja kuumenna. Lisää suklaa sekä mausteet ja sekoita tasaiseksi. 

Vaahdota halutessasi tilkka maitoa ja kaada se suklaajuoman pinnalle. Koristele kanelilla.

*Kaakaopavut voi korvata myös kokonaan tummalla suklaalla. Kuumenna  neste (vesi/maito) kattilassa. Lisää sekaan rouhittu suklaa sekä mausteet ja sekoita tasaiseksi.

***

Maya-intiaaneihin kannattaa käydä tutustumassa myös Didrichsenin taidemuseon Maya III -näyttelyssä, jossa on myös upeita, valokuvaaja Jon Kaplanin kuvia nykypäivän guatemalalaisista mayalapsista.

Didrichsenin taidemuseo järjestää tänään myös kalenterivalvojaiset. Lisätietoa museon nettisivuilla


maanantai 17. joulukuuta 2012

SEITSEMÄN YÖTÄ JA
KAHDEKSAN VINKKIÄ JOULUUN


Punalakkiset tontut kurkkivat ikkunoista ja tarkkailevat käyttäytymistämme. En ole ihan varma, olenko ollut tarpeeksi kiltti, joten ajattelin varoiksi ostaa itselleni muutaman paketin.

Vielä on mukavasti aikaa jouluun. Olen yllättänyt itseni olemalla kerrankin ajoissa lahjahankintojen suhteen. 

Listasin kuitenkin oman kotimme ja keittiömme suosikkitavaroita vinkkilistaksi siltä varoin, että jollakin on vielä lahjat hankkimatta. Kaikki listan tavarat ja asiat löytyvät meiltä, joten tätä ei ole tarkoitettu omaksi haihattelukirjeekseni Korvatunturin suuntaan. Taidan tyytyä lähettämään joulupukille muutaman telepaattisen ajatuksen mukavasta ja herkullisesta joulusta. 



1. Valurautapata. Valurautapata on meillä kovassa käytössä. Täydellisenä talvipäivänä heitetään lihat pataan, pata uuniin, pukeudutaan Michelin-ukkeleiksi ja lähdetään ulos reippailemaan. Kolmilitrainen Sarpaneva-pata on sekä kaunis että näppärän kokoinen pienempääkin huusholliin. Sisällä olevan emalipinnan ansiosta se on myös helppo puhdistaa.

2. Veitsi. Hyvä ja terävä veitsi on kokin paras kamu. Meillä on japanilaisia Kai Shun -veitsiä, jotka ovat sattumalta myös joulukuussa Stockan kanta-asiakastarjouksessa. Kai Shunit eivät ole veitsistä edullisimpia, mutta rakkaudella käsiteltyinä toivoni mukaan ikuisia. Ei ehkä se romanttisin, mutta varmasti joulun terävin lahjaidea.

3. Sampanjapullo. Pullo kuplivaa on aina hyvä lahja. Yksi lemppareistani on Taittinger Brut Prestige Rosé (Alkon tuotenumero 00816).

4. Rummikub-peli. Peli sopii mainiosti joulupyhien yhdessäoloon. Tätä peliä on pelattu meillä syksyn aikana lähes päivittäin. Sanomattakin selvää, että minä olen tässä täysin ylivoimainen.

5. Valurautapannu. Raudanluja lahjaidea on valurautapannu. Pannu on myös ekologinen lahja, mikäli sen hankkii käytettynä kirpparilta tai kierrätyskeskuksesta. Ruostuneesta ja huonokuntoisestakin pannusta saa kuin uuden näiden vinkkien avulla. Sillä poikkeuksella, että vanhat pannut ovat huimasti uusia parempia.

6. Joulukahvi. Pussillinen pienpaahtimossa käsityönä paahdettua kahvia on sekä tuoksuva että maistuva joululahja. Joulukahvia saa muun muassa Kahvila Sävystä, Helsingin Kahvipaahtimolta sekä Good Life Coffee -kahvilasta. 

7. Keittokirja. Kuluvana vuonna ilmestyneistä keittokirjoista suosikkejani ovat olleet muun muassa Silmänruokaa ja Muru. Sain juuri käsiini myös Parasta Maatiaisruokaa -kirjan, joka vaikuttaa olevan hirmuisen mielenkiintoinen paketti sekä tietoa että reseptejä. Täydellinen kaveri joulun välipäiviksi minun ja täyteenahdetun vatsani seuraksi sohvannurkkaan.

8. Ruokalahja. Lahja voi olla myös jotakin syötävää, kuten purkillinen viikunahilloa tai lupaus valmistaa joulupäivällisen jälkiruoka.



lauantai 15. joulukuuta 2012

VYÖNLÖYSÄÄJÄN
PÄHKINÄ-SUKLAAKAKKU


Tämä pähkinä-suklaakakku lienee synonyymi huonolle omalletunnolle. Ainakin, mikäli sortuu syömään puolet kakusta itse. Mutta eihän jouluna lasketa kaloreita.

Jos reseptissä lukee neljänneskilo pähkinöitä, neljänneskilo voita ja melkein saman verran tummaa suklaata, ei lopputulos voi olla kovinkaan huono. 


Nappasin tämän pähkinä-suklaakakun ohjeen mainiosta Isyyspakkaus-blogista. Blogi on sekoitus perhe-elämää, remontti- ja sisustustouhuja sekä herkullisia ruokaohjeita. Seurasin oman remonttimme aikana bloggari-Tommin aiempaa, putkiremonttiin keskittyvää blogia ja jäin heti koukkuun. Samoin on käynyt Isyyspakkauksen kanssa. Suosittelen!

Ja suosittelen kokeiltavaksi myös tätä, alun perin Kotivinkistä peräisin olevaa pähkinä-suklaakakkua. Mikään vyönkiristäjän kakku ei ole kyseessä, mutta eihän jouluna lasketa kaloreita, saatikka kiristetä vyötä, joten tämä kakku sopii mitä mainioimmin myös joulupöytään.

Jälkikäteen jäin miettimään, miltä kakku olisi maistunut, jos pähkinät olisi kevyesti paahtanut uunissa ennen jauhamista. Kokeilkaa joku, sillä minun täytyy vielä viikon verran säästellä tilaa muillekin herkuille.

Tarjoilimme kakun lisänä tomusokerilla kevyesti maustettua turkkilaista jukurttia sekä soseutettua mansikkaa. Lisukkeet toimivat kivana raikastavana ja joulunvärisenä lisänä kakulle.




PÄHKINÄ-SUKLAAKAKKU À LA ISYYSPAKKAUS
  • 125 g manteleita 
  • 125 g hasselpähkinöitä (myös 150 g manteleita ja 100 g hasselpähkinöitä toimi hyvin) 
  • 200 g tummaa suklaata 
  • 250 g huoneenlämpöistä voita
  • 4 munaa (valkuaiset ja keltuaiset eroteltuina) 
  • 2 ½ dl sokeria 
  • (tomusokeria koristeluun)

Kylkiäisiksi:
  • pakastemansikoita
  • paksua turkkilaista jukurttia
  • tomusokeria

Vuoraa irtopohjaisen kakkuvuoan pohja leivinpaperilla ja leikkaa vuoan reunoille leivinpaperisuikaleet.

Jauha pähkinät hienoksi jauheeksi monitoimikoneessa. (Itse jauhoin pähkinät blenderissä, joka osoittautui vähän huonohkoksi laitteeksi kyseiseen puuhaan. Mikäli et omista sopivaa laitetta, voit käyttää myös valmiita pähkinä- ja mantelijauheita, vaikka kakun maku saattaakin siitä hieman kärsiä.)

Leikkaa suklaa veitsellä karkeaksi rouheeksi ja lisää rouhe jauhettujen pähkinöiden sekaan monitoimikoneeseen. Lisää myös voi ja aja seos tasaiseksi massaksi.

Vaahdota kulhossa keltuaiset sekä 2 desilitraa sokeria vaahdoksi.

Vaahdota erillisessä kulhossa valkuaiset sekä puoli desilitraa sokeria kovaksi vaahdoksi.

Yhdistä pähkinätahna ja keltuaisseos ja sekoita varovasti taikinaan myös vaahdotetut valkuaiset.

Kaada ja levitä taikina kakkuvuokaan. 

Paista uunin keskitasolla 150-asteisessa uunissa 90 minuuttia.

Siirrä jäähtynyt kakku jääkaappiin ja anna kakun mehevöityä yön yli.

Koristele kakku halutessasi tomusokerilla. Tarjoa kakku mansikkasoseen sekä tomusokerilla maustetun turkkilaisen jukurtin kanssa.


VINKKI: Mikäli tomusokerikoristelu ei onnistu kertalaakista, ei tomusokeria kannata yrittää saada kakun päältä hiustenkuivaajalla, puhaltelemalla tai imuroimalla. Pieni suti toimii huomattavasti paremmin. 


tiistai 11. joulukuuta 2012

IHAN KAHVILLA OSA 3: KAHVILASSA


Ihan kahvilla -juttusarjan aiemmissa osissa käsiteltiin kahvinvalmistusvälineistöä. Kolmannessa osiossa selviää, mihin kahvikissan tulisi kiinnittää huomiota asioidessaan kahvilassa.

Ihan kahvilla -juttusarjan aiemmissa osioissa esittelimme espressokoneemme sekä espressonvalmistukseen tarvittavaa välineistöä. Kaikilta ei kuitenkaan löydy – eikä tarvitsekaan löytyä – espressovempainta kotoa. Silloin erikoiskahvit voi keskittyä nauttimaan kahvilassa. Kahviloita on kuitenkin monensorttisia, eikä kaikissa suhtauduta kahvinvalmistukseen ihan samalla pieteetillä.

Hyvän espresson tai espressopohjaisen kahvin valmistus vaatii usean asian tekemistä oikein. Osan niistä kahvilavieras voi havainnoida itse ja loput maistaa kupissa. Monista kahviloista löytyvät kalliit kahvikoneet ja hyvät myllyt, joita ei kuitenkaan harmillisen usein osata käyttää kunnolla. Peräänkuulutankin kahviloita kouluttamaan baristansa ja pitämään huolta arvokkaista laitteistaan.


Mikäli kahvilassa halajaa hyvää kahvia, kannattaa kiinnittää huomio seuraaviin asioihin. Jos listan kohdat eivät toteudu, suosittelen tilamaan suodatinkahvia tai teetä.

  • Kahvat ovat kiinni espressokoneessa. Vaikka kylmän kahvin sanotaankin kaunistavan, kuuluu espresson olla kuumaa. Pieni määrä kahvia viilenee hetkessä, joten kahvan täytyy olla valmiiksi kuuma.

  • Kahvin paahtoaste. Jos myllyssä olevat pavut kiiltelevät pinnalla olevasta öljystä, on paahto liian tumma. Samoin, jos tunnet palaneen tuoksun baristan jauhaessa kahvia. Laatukahvia paahdetaan näin tummaksi hyvin harvoin. Italialaiset pavut ovat yleensä hyvin  tummapaahtoisia, ja monet kahviharrastajat kutsuvatkin niitä haukkumanimellä burned in Italy. 

  •  Kahvipavut jauhetaan vain tarpeeseen. Jos myllyssä on annostelija, ei siinä saa olla jauhettua kahvia, vaan annostelijaan jauhettu kahvi laitetaan heti filtteriin eli kahvaan. Jauhettu kahvi menettää arominsa hyvin nopeasti.

  • Tamppaus. Filtteriin annosteltu kahvijauhe tasoitetaan käsin ja tiivistetään eli tampataan erillisellä tampperilla (ks. Ihan kahvilla osa 2). 

  • Uuttoveden lämpötila. Barista päästää gruposta (eli siitä, missä kahva on kiinni) vettä ennen kahvijauheella täytetyn kahvan kiinnittämistä espressokoneeseen ja käynnistää uuton heti kiinnitettyään kahvan koneeseen. Veden päästäminen on tehtävä, koska putkissa oleva vesi ei ole oikean lämpöistä. Tämä ei ole kuitenkaan välttämättä tarpeellista valmistettaessa kahvia vipukoneella. Oikea uuttolämpötila on pavusta ja paahdosta riippuen noin 88–96 astetta, ja lämpötilan olisi pysyttävä mahdollisimman vakaana koko uuton ajan. (Viime vuosina on tosin muodostunut myös koulukunta, joka vannoo laskevan uuttolämpötilan nimeen.)

  • Kupit ovat lämpenemässä koneen päällä. Ks. ensimmäinen kohta. Erityisesti espressokuppien tulee olla lämpimiä, koska niihin tulee pieni määrä valmista juomaa, jonka kylmä kuppi viilentäisi nopeasti.

  • Uuttoaika. Uutto kestää noin 25–30 sekuntia, ja espresson pintaan muodostuu vaaleampi crema eli vaahto.

  • Maidonvaahdotus. Maidonvaahdotuksen jälkeen vaahdotus-pilli pyyhitään välittömästi ja pillistä päästetään höyryä. (Kahvijuoman makuun tämä ei välttämättä vaikuta, mutta erottaa joka tapauksessa jyvät akanoista. Hyvä barista pitää koneestaan huolta, ja lisäksi likainen maitopilli näyttää ällöttävältä.) 

  • Maidon lämpötila. Jos juoma sisältää maitoa (esim. cappuccino), se ei saa olla liian kuumaa, vaan sen tulee olla juotavissa heti ilman, että maito polttaa kieltä.

  • Maidon rakenne. Maitovaahdon rakenteen tulee olla tasainen ja pienikuplainen (ns. mikrovaahtoa). Jos barista onnistuu tekemään latte artin, eli kuvion kahvin pintaan, on maito oikeanlaista.

  • Papujen tuoreus. Kahvi vanhenee myös papuna. Paahdettu kahvipapu on parhaimmillaan noin viikon kuluttua paahdosta, minkä jälkeen papu alkaa menettää aromeitaan. Vanhoista pavuista on mahdoton valmistaa kunnollista espressoa. Vanhoissa pavuissa on myös tunkkainen haju, jonka voi haistaa kupissa. 



Ihan kahvilla -juttusarjassa kahvi-intoilija yrittää levittää 
kahvin ilosanomaa, jotta lukijat eivät olisi ihan kahvilla.


Juttusarjan aiemmin ilmestyneet osat:


keskiviikko 5. joulukuuta 2012

TERVEHDYS TONTTUPAJALTA


Tonttupajalla käy kuhina. Puikot kilisevät ja paperiin kääritään lämmikettä kylmän talven varalle.


Ensimmäiset joululahjat saivat kääreet ympärilleen. Sisältä löytyy jotakin villaista ja lämmintä. Vielä on työsarkaa edessä, jotta kaikki rakkaat säästyvät kylmän talven tuiskuilta.

Söpöt lahjapaketit ovat yksi heikkouksistani. En malttanut olla tälläkään kertaa tuunaamatta pakettien käärimiseen käyttämääni ruskeaa pakkauspaperia. Tein perunasta leimasimen ja painelin jouluisia kuvioita paperiin. Kuka väitti, ettei ruoalla muka saisi leikkiä?

LAHJAPAPERIN KORISTELU
  • yksiväristä pakkaus- tai lahjapaperia 
  • isohkoja perunoita 
  • pieniä piparimuotteja 
  • juuresveitsi 
  • akryylivärejä 
  • sivellin 
  • pahvinpala 
  • sanomalehteä suojaksi

Suojaa lattia- tai pöytäpinta sanomalehdellä.

Leikkaa perunoista pituussuunnassa ohuehko siivu pois. Paina piparimuotti perunaan ja leikkaa juuresveitsellä perunatärkkelys pois muotin ympäriltä. Kuivaa perunan pinta.

Purista (halpaa kiinalaista) akryyliväriä pahvinpalalle. Sivele väriä perunakuvion pintaan ja paina kuvioita paperille.

Anna maalin kuivua hyvin ennen paketointia. 



tiistai 27. marraskuuta 2012

SUPERILLA SUU MAKEAKSI


Postisetä toi paketillisen CocoVin superruokia. Ohjeistuksena oli kehitellä niistä välipala- tai jälkiruokaherkku.



Suhtaudun pienellä varauksella superfoodeihin. Minulle superia ovat kotimainen kylmäpuristettu rypsiöljy sekä metsämarjat. CocoVin tuotepaketissa oli kuitenkin minuunkin uppoavia herkkuja, joita ei Suomen kamaralla kasva,  kuten Maya-intiaanien jumalten ruoaksi tituleeraamia rouhittuja kaakaopapuja. Ja myönnettäneen, että ihonhoidon lomassa olen muutaman kerran käynyt kookosöljypurnukalla nappaamassa lusikallisen öljyä vartalovoiteeksi.

Kehittelin muffinireseptin, jossa maistuvat kookos, suklaa sekä banaani. Kokeiluni perusteella kylmäpuristettu neitsytkookosöljy soveltuu mitä mainioimmin ihonkosteutuksen lisäksi myös leivontaan. Kaakaonibsit, eli rouhitut kaakaopavut, antavat muffineille kivasti pientä purutuntumaa. Olen aika ihastunut niihinkin, kuten myös näihin muffineihin, jotka osoittautuivat todella maistuviksi. 



SUKLAISET BANAANI-KOOKOSMUFFINIT (12 kpl)

  • 1 dl kylmäpuristettua kookosöljyä*
  • 2 dl tummaa muscovado- tai fariinisokeria 
  • 2 munaa 
  • 2 kypsää banaania
  • 5 dl vehnäjauhoja 
  • 2 tl leivinjauhetta 
  • ½ tl Kalaharin suolaa* (tai esim. hieman pienemmäksi rouhittua sormisuolaa) 
  • 1 dl kaakaonibsejä* 
  • 1 dl kookoshiutaleita

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Vuoraa muffinipelti paperivuoilla.

Sekoita sokeria lukuun ottamatta kuivat aineet (vehnäjauhot, leivinjauhe, suola, rouhitut kaakaopavut sekä kookoshiutaleet) keskenään.

Vatkaa kookosrasva ja sokeri sähkövatkaimella vaahdoksi. Lisää sekaan munat yksi kerrallaan, vähennä samalla vatkausnopeutta.

Muussaa banaanit haarukalla mössöksi ja lisää ne taikinan sekaan. Lisää myös jauhoseos ja sekoita taikina tasaiseksi lusikalla.

Jaa taikina muffinivuokiin. Paista 180-asteisessa uunissa 20-25 minuuttia.

*CocoVi sponssasi reseptissä tähdellä merkityt tuotteet.

maanantai 26. marraskuuta 2012

KURPITSAHUMMUS


Käytin yhden kokonaisen aamupäivän mausteisesta kurpitsakeitosta haaveilemiseen. Iltapäivällä oli pakko marssia kurpitsaostoksille, ja seuraavana päivänä ostin muutaman kurpitsan lisää.



Olen vähän myöhäisherännäinen kurpitsojen suhteen. Olen kyllä vuosien saatossa törmännyt moneen kurpitsaa ylistävään ohjeeseen, mutta syytän ainakin osittain kurpitsapikkelssiteollisuutta ja etikkapohattoja siitä, etteivät ihastuttavat oranssimaltoiset kurpitsat ole aiemmin päätyneet ostoskoriini. Kurpitsat ovat kuitenkin valtavan monikäyttöisiä. Uunissa paahtamalla niiden hienostunut makeus pääsee parhaiten oikeuteensa.

Suurimmassa hurahduksessani paahdoin uunissa kerralla ison satsin kurpitsapaloja ja jemmasin ne soseena pakastimeen. Soseesta onkin syntynyt soppien lisäksi yhtä sun toista, kuten aamiaispannukakkuja ja kurpitsahummusta.

KURPITSAHUMMUS (Kurpitsalevite) 
  • 2 dl kurpitsasosetta (ohje alla) 
  • 1 rkl tahinia 
  • 2 rkl sitruunamehua 
  • 1 valkosipulinkynsi 
  • oliiviöljyä 
  • ½ tl juustokuminaa 
  • suolaa 
  • (mietoa savupaprikajauhetta ja lehtipersiljaa koristeluun)

Valmista ensin kurpitsasose (ohje alla). Sekoita jäähtyneen soseen sekaan tahini, sitruunamehu, hienoksi silputtu valkosipulinkynsi, jauhettu juustokumina, loraus oliiviöljyä sekä ripaus suolaa.

Levitä tahna vadille ja koristele hummuslevite savupaprikajauheella, lehtipersiljalla sekä öljytilkalla.

Tarjoa tuoreen leivän kaveriksi. Maistuu hyvältä myös näkkileivällä.


KURPITSASOSE
  • myski- eli butternut-kurpitsa (tai samalla vaivalla useampi) 
  • muskottipähkinää tai muskotinkukkaa 
  • oliiviöljyä

Halkaise kurpitsa pituussuunnassa kahtia. Koverra siemenet ja siemenrihmasto pois. Leikkaa kurpitsa lohkoiksi. Halutessasi voit myös kuoria kurpitsan, mutta se on hieman työläämpää.

Asettele kurpitsalohkot uunipellille, raasta (tai ripottele) päälle muskottipähkinää tai murskattua muskotinkukkaa ja pirskottele oliiviöljyä.

Paahda 220-asteisessa uunissa 40 minuuttia.

Irrota hieman jäähtyneistä kurpitsalohkoista hedelmäliha lusikalla kaivertamalla. Soseuta haarukalla.


VINKKI: Kurpitsaa voi paahtaa samalla kerralla isommankin satsin. Soseen voi myös pakastaa. Maustamalla paahdetut kurpitsat neutraalisti, voi sosetta käyttää sekä makeaan että suolaiseen ruoanlaittoon. 


keskiviikko 21. marraskuuta 2012

MERIMIEHEN PIKKUJOULUHÖMPSY


Pikkujoulukauden aperitiivi tai iltahömpsy on tehty tummasta rommista, glögistä keitetystä siirapista sekä raikkaasta kuplavedestä.



Sain kutsun osallistua kuplavesilaitteistaan tutun AQVIAn Facebook-sivuilla järjestettävään reseptikuvakisaan. Kisa pyörähti käyntiin jo marraskuun alussa, mutta hitaana hämäläisenä sain toteutettua pikkujouluhömpsyni vasta nyt. Kilpailuun voi osallistua kuka tahansa, ja osallistumisaikaakin on vielä viikko jäljellä. Eniten ääniä saaneen reseptin rustaaja voittaa omaksi AQVIA Exclusive -hiilihapotuslaitteen.

Sain samalla testikäyttöön tuon samaisen hiilihappovempeleen, ja näin parin viikon kokemuksella meistä on tullut aika hyvät kamut. En taida malttaa luopua koko laitteesta testijakson jälkeen, joten käypäs antamassa äänesi Facebookissa Merimiehen pikkujouluhömpsylleni, jotta yhteiselomme saa jatkua.

Hömpsystä tuli oikein makoisa ja sopivasti jouluinen. Puolikkaana annos sopi mukavasti lämmittämään arki-iltaa. Joulukuussa taidan tehdä saman hömpsyn punaisesta glögistä. 

MERIMIEHEN PIKKUJOULUHÖMPSY
  • 2 cl sitruunamehua 
  • 3 cl glögisiirappia (ohje alla) 
  • 4 cl tummaa rommia 
  • kuplavettä (noin 2 dl) 
  • (jäitä)

  • koristeluun sitruunalohkoja ja kanelitankoja

 GLÖGISIIRAPPI
  • 2 dl vaaleaa glögiä (esimerkiksi Valion vaaleaa glögiä) 
  • 2 dl sokeria

Valmista ensin glögisiirappi. Mittaa glögi ja sokeri kattilaan. Kuumenna seosta miedolla lämmöllä samalla sekoittaen kunnes sokeri liukenee nesteeseen. Nosta kattila liedeltä ja jäähdytä siirappi. Siirappi säilyy hyvin pullotettuna jääkaapissa.

Mittaa lasiin sitruunamehu, jäähtynyt glögisiirappi ja rommi. Sekoita. Lisää halutessasi lasiin jäitä ja täytä lasi voimakkaasti hiilihapotetulla kuplavedellä.

Koristele lasi sitruunalohkolla ja kanelitangolla.


perjantai 16. marraskuuta 2012

SIENI–SIPULIFOCACCIA


Focaccia - tuo littana leipä, jota jo muinaiset roomalaiset mutustelivat.

Focaccia on italialaistyyppinen littana leipä, joka yksinkertaisimmillaan päällystetään oliiviöljyllä ja karkealla suolalla. Leivän päällysteissä kuitenkin vain taivas on rajana. Perinteisten yrttien ja oliivien lisäksi on bloggaajakollegoideni pöydissä nähty muun muassa mansikoilla ja viikunoilla ryyditettyjä leipäsiä. Jonkinlainen maltti kuorrutteiden määrässä on kuitenkin hyvä säilyttää, jotta lopputuotos muistuttaa ennemmin leipää kuin pitsaa.

Focaccia sopii mainiosti niin soppakulhon tai salaatin kylkeen kuin illanistujaisiinkin. Miksei myös brunssipöytään tai piknikkoriin.

Tästä satsista saa uunipellin kokoisen tuhdin leivän, tai mikäli haluat hieman ohuempaa focacciaa, voit taputella taikinan kahdelle uunipellille hieman pienemmiksi leiviksi.


FOCACCIA
  • 4 dl vettä 
  • 50 g hiivaa 
  • 1 rkl hunajaa 
  • 7½ dl vehnäjauhoja 
  • 1 tl suolaa 
  • ½ dl oliiviöljyä

+oliiviöljyä 

PÄÄLLYSTEET
  • nokare voita 
  • 1 iso punasipuli (tai kaksi pientä) 
  • 1 valkosipulinkynsi 
  • 1 rkl hunajaa 
  • 2 rkl punaviinietikkaa 
  • 1 rkl tuoretta timjamia 

  • isohko kourallinen kuivattuja suppilovahveroita (tai vajaa litra tuoreita sieniä) 
  • suolaa 
  • mustapippuria
  • nokare voita

  • sormisuolaa

Sekoita hiiva veden joukkoon. (Vesi voi olla kädenlämpöä viileämpää, jottei hiiva kohoa turhan nopeasti.) Lisää hunaja ja puolet vehnäjauhoista. Sekoita.

Lisää loput jauhot ja oliiviöljy. Vaivaa taikinaa yleiskoneella kymmenen minuuttia (tai käsin hieman pidempi aika). Lisää suola ja jatka taikinan vaivaamista vielä muutama minuutti. Taikinan tulee jäädä tahmaiseksi.

Peitä kulho leivinliinalla ja anna taikinan kohota 30 minuuttia.

Laita sienet likoamaan lämpimään veteen. Pyöräytä myllystä sienten päälle suolaa ja pippuria.

Kuori ja leikkaa sipulit puolikuun muotoisiksi ohuiksi sirpeiksi. Silppua valkosipulinkynsi. Sulata voinokare pannulla, lisää pannulle sipulisirpit, valkosipulisilppu, timjami, hunaja ja punaviinietikka. Kypsennä miedolla lämmöllä 30-40 minuuttia tai kunnes sipulit ovat pehmeitä ja makeita.

Suojaa uunipelti leivinpaperilla ja roiski paperille öljyä. Kumoa taikina leivinpaperille (tai jaa taikina halutessasi kahteen osaan) ja roiski öljyä myös taikinan päälle. Taputtele ja levitä taikina öljyisin käsin uunipellille.

Peitä uunipelti kelmulla (jottei leivinliinasta tarvitse raaputella tarttunutta taikinaa) ja anna taikinan kohota puolisen tuntia.

Purista sienistä ylimääräinen neste pois ja paista niitä hetki voissa kuumalla pannulla.

Ripottele kohonneen focaccian päälle sieniä ja sipulia. Voit painella täytteitä osittain taikinan sisään. Viimeistele leipä sormisuolalla. Paista 220-asteisessa uunissa 25 minuuttia. 


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...