perjantai 30. joulukuuta 2011

Joulun autoiluja


Vietimme hyvän tovin joulupäivinä autossa istuen. Välillä satoi vettä, välillä räntää ja välillä lunta. Paluumatkalla metsät ja tienpientareet olivat täynnä kaatuneita puita. En pysynyt laskuissa mukana, kuinka monta ABC-ketjun liikennemyymälää matkan varrella oli. Liian monta. Pysähdyimme Jalasjärvellä Juustoportin myymälässä, josta poistuimme masut täynnä maistiaisjuustoja. 







lauantai 24. joulukuuta 2011

Hyvää Joulua!


maanantai 19. joulukuuta 2011

Jouluinen viikunahillo



Keittelin hilloa kuivatuista viikunoista. Tarkoitukseni oli saada hilloon joulun makuja liottamalla hedelmät vaaleassa glögissä, mutta unohdin glögipurkin kauppaan, enkä pienessä kiireessä alkanut keitellä maustepohjaa kotona. Menin sieltä, missä ei aitaa ollut ollenkaan ja heitin hillokattilaan mausteeksi vain muutaman kanelitangon.

  • 400 g kuivattuja kivettömiä viikunoita
  • n. 4 dl vettä (tai vedellä laimennettua vaaleaa glögiä) + n. 2 dl hillonkeittovaiheessa
  • appelsiini (kuori raastettuna, mehu puristettuna) 
  • 165 g (eli puolikas paketti) hillo- ja marmeladisokeria
  • kanelitankoja (halutessasi muitakin joulumausteita, kuten tähtianiksia ja neilikoita)


Leikkaa viikunat saksilla pieniksi paloiksi. Jos hedelmien kannat ovat kovia, leikkaa ne irti ja jätä käyttämättä. Kiehauta vesi tai glögi ja kaada hedelmäsilpun päälle. Anna turvota yön yli tai kymmenisen tuntia.

Laita hedelmäsilppu kattilaan ja lisää pari desiä vettä, sokeri, raastettu appelsiininkuori, puristettu appelsiininmehu sekä kanelitanko (+ mahdolliset muut mausteet. Huomioi että neilikat voi olla vaikea kaivaa pois hillon seasta). Keittele hilloa kymmenisen minuuttia. Nouki mausteet hillon seasta ja soseuta hillo halutessasi sauvasekoittimella. Itse en ajellut hilloa täysin hienoksi, vaan jätin osan viikunanpaloista sattumiksi.

Purkita kuuma hillo kuumennettuihin purkkeihin. Kiehauta purkkien kannet ja sulje huolellisesti. Viikunahillo sopii mainiosti vaikkapa joulun juustotarjottimelle. 

Konjamiiniluumut


Meillä on viime päivinä tehtailtu syötäviä joululahjoja. Sukulaiset ja ystäväiset voivatkin sitten esittää pökertyneen yllättyneitä saadessaan kouraansa jonkin tonttupajamme tuotoksista.

Konjakkiluumuja olen tehnyt jo useana vuonna. Rehellisesti en edes tiedä tykkääkö näistä luumuista pesueessamme kukaan muu kuin minä. Ainakin apupoika pyöritteli silmiään ilmoittaessani, että nämä luumut kuuluu sitten syödä kinkun kanssa. En tiedä sitäkään, riittääkö tekeytymässä olevasta satsista kovin moneksi ruokalahjaksi, sillä purkin sisältö on jo kovasti huvennut käydessäni aina silloin tällöin tarkastamassa, josko luumujen maku olisi jo kohdallaan. 



Näitä tarvitset:

  • 500 g kivettömiä kuivattuja luumuja
  • 1,5 dl sokeria
  • 3 dl vettä
  • ½ dl konjakkia

Irrota tarrautuneet luumut toisistaan ja laita ne kannelliseen purkkiin. (Esimerkiksi litranvetoinen turkkilaisjogurttipurnukka on mainio tähän.) Kiehauta vesi ja sokeri kattilassa. Lisää konjakki kuuman nesteen sekaan ja kaada luumujen päälle. Anna purkin jäähtyä huoneenlämmössä, heiluttele ja siirrä jääkaappiin. Anna luumujen tekeytyä vähintään 3-4 päivää. Pidempikään aika ei ole pahitteeksi, mutta tuokin riittää. Sekoittele välillä. 


keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Karitsatäytteiset munakoisorullat



Teimme näitä rullia tapaspöytään, kun saimme muutaman kaverin kylään ja viinilasilliselle. Rullat on helppo tehdä, mutta valmistamiseen täytyy varata jonkin verran aikaa. Myös työvaiheita on useampi. Murensimme täytetaikinan joukkoon myös kourallisen kuivattuja suppilovahveroita, niitä kun tuntuu olevan purnukka poikineen.

Reseptin olen alun perin bongannut Hesarin ruokasivuilta ja muokannut siitä omanlaiseni. Sopivat mainiosti myös pikkusyötäväksi salaatin kanssa. 

Näitä tarvitset:
  • munakoiso (1 iso tai 2 pienempää)
  • karkeaa merisuolaa itkettämiseen
  • öljyä paistamiseen
  • 300 g karitsanjauhelihaa 
  • (kourallinen kuivattuja suppilovahveroita)
  •   sipuli
  •  2 valkosipulinkynttä
  • 20 g parmesan- tai pecorinojuustoa
  • 2 tl tomaattipyreetä tuubista
  • 1 tl dijon-sinappia
  • mustapippuria myllystä
  • 1 rkl ranskankermaa tai smetanaa
  • tuoretta oreganoa, timjamia tai meiramia

Aloita munakoison itkettämisellä. Huuhtele munakoiso ja leikkaa se pitkittäin mahdollisimman ohuiksi, noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi. Rouhi myllystä runsaasti karkeaa suolaa siivujen molemmille puolille. Suolaa saa laittaa runsaasti, jotta ylimääräisen veden saa poistettua ja munakoiso ei ime paistettaessa kaikkea rasvaa itseensä. Itkettäminen poistaa myös munakoison hieman karvasta makua.



Valmista jauhelihatäyte munakoison itkettyessä. Silppua sipuli ja hienonna valkosipuli ja kuullota niitä paistinpannulla. Murenna halutessasi sienet pannulle ja lisää tilkka vettä. Hienonna tai raasta parmesanjuusto jauhelihan joukkoon. Lisää taikinan sekaan mausteet, sinappi, tomaattipyree ja ranskankerma. Sekoita massa ja lisää kuullotetut sipulit.


Kun munakoisot ovat itkettyneet tarpeeksi (n. 45 minuutin ajan), huuhtele niistä  huolellisesti suola pois ja kuivaa munakoisosiivut talouspaperilla tai keittiöpyyhkeellä. Paista siivuja öljyssä kuumalla paistinpannulla sen verran, että siivut saavat hieman väriä. Siirrä siivut talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva imeytyy paperiin.


Pyörittele jauhelihataikinasta pieniä tankoja ja rullaa munakoisosiivu tiukasti taikinan päälle. Laita saumakohta alaspäin leivinpaperilla päällystetylle uunipellille tai käytä halutessasi cocktailtikkuja, jotta rullat pysyvät kuosissa. Paista 200-asteisessa uunissa uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. 

Joulukuinen Lontoo 2/2



Lontoon matkakertomus jatkuu. Sunnuntaipäivän alkajaisiksi suuntasimme Camden towniin markkinoille. Aika moni muukin oli tehnyt niin, ja markkinoilla oli aikamoinen tungos.  Ostostenteon ohessa oli kuitenkin kiva seurata Regent-kanaalin sulutuksia ja perinteisten kanaaliveneiden sunnuntaiajeluita.



Erilaiset huumaavan hyväntuoksuiset etniset ruokakojut olisivat olleet ehkä markkinoiden parasta antia, mutta olimme vielä kylläisiä runsaan hotelliaamiaisen jäljiltä, joten päätimme suunnata lounastamaan Brick Lanelle.


Olimme vuosi sitten reissussa Bangladeshissa, ja olen siitä lähtien fanittanut kyseistä maata. Myös Brick Lanelle oli päästävä luettuani Monica Alin Lontoon bengaliyhteisöstä kertovan kirjan Brick Lane. Ennen kyseiseltä kadunpätkältä sai kuulemma ehdottomasti Lontoon parhaimmat bengalisapuskat, nyttemmin meininki on muuttunut, enkä tainnut edes nähdä yhtäkään bengalia koko alueella. Ovat kuulemma muuttaneet  Whitechapeliin.

Hurautimme metrolla Liverpool St -asemalle ja aluksi kolusimme läheiset Spitafieldsin markkinat sekä vanhassa Old Trumanin panimorakennuksessa toimivat kojut. Varsinkin jälkimmäiset markkinat vaikuttivat design- ja vintage-rakastajan paratiisilta. Etnisistä kojuista sai masun täyteen viidellä punnalla.



Markkinahumun jälkeen apupojan kahvihammasta alkoi kolottaa, ja suuntasimme Sohoon australialaisuusseelantilaiseen Milk Bariin. Pavut olivat Square Milen, koneet La Marzoccon ja lopputulos loistava latteartia myöten, vaikka en millään ymmärrä kaakaojauhehömpötyksiä kahvini päällä (kanelista puhumattakaan).



Päivän lopuksi illastimme Sohossa ranskalaistyyppisessä Côte Brasserie -ravintolassa. Vasta jälkikäteen hoksasin Côten olevan ketju, jolla on ravintoloita vähäsen pitkin ja poikin Lontoota. Ruoka oli kuitenkin varsin maistuvaa ja hintataso kohtuullinen (esimerkiksi Duck confit -annokseni maksoi 12 puntaa).


Seuraavan aamun nappasimme aamukahvit hotellimme lähellä, Borough Marketin kulmalla sijaitsevasta Monmouth-kahvilasta. 


Monmouthilla on Lontoossa kolme kahvilaa ja oma paahtimo. Edellisenä lauantaina asiakasjono kiemurteli usean kymmenen metrin mittaisena kahvilan ulkopuolella. Cappuccinoni ei ollut kuitenkaan mikään päätähuimaava makuelämys.


Päivän kulutimme kierrellen museoita ja illaksi meillä oli liput musikaaliin. Liput ostettiin vasta edellisiltana puoleen hintaan, joten musikaalin suhteen ei jäänyt paljoa valinnanvaraa. Queenista kertova musikaali ei mahdollisesti ollut se kaupungin paras tai mielenkiintoisin, paitsi tietysti niiden katsomossa istuneiden ja musiikin tahdissa hytkyneiden euforiantäyteisten Queen-fanien mielestä.


Viimeisenä reissupäivänä suuntasimme Lontoon modernin taiteen museoon, joka on perustettu entiseen voimalaan. Paikan arkkitehtuuri oli mielestäni päätähuimaavan hieno. 




Museokierroksen jälkeen, ennen lentokenttäjunaan hyppäämistä, suuntasimme hiilihydraattitankkaukselle läheiseen The Swan -ravintolaan. Oman annokseni osalta ruoka oli ehdottomasti reissun heikoin ruokalenkki: Fish & Chips -annokseni oli kertakaikkisesti järkyttävän kamala. Ja olipa vieläpä reissun annoksista kaikkein kallein, joten parempi olla muistelematta sitä sen tarkemmin. 


Reissu oli kuitenkin erittäin onnistunut, seura hyvää ja kaupunki kiva. Enkä meinannut jäädä kuin kerran bussin alle. 


perjantai 9. joulukuuta 2011

Joulukuinen Lontoo 1/2

Itsenäisyyspäivä mahdollisti pidennetyn viikonlopunvieton, ja suuntasimme apupojan ja ystäväpariskunnan kanssa Lontooseen. Oma panostuksemme reissun ennakkosuunnitteluun rajoittui jalkapallopelilippujen hankkimiseen, mutta onneksi seurueemme toinen puolisko oli kaupungista paremmin kärryillä. Saavuimme Lontooseen perjantai-iltana jokseenkin myöhään ja hotelliin kirjautumisen jälkeen suuntasimme saman tien iltapalalle läheiseen pubiin. Eikä mihin tahansa pubiin, vaan legendaariseen George Inn -kievariin, joka taistelee Lontoon vanhimman pubin tittelistä.


Aika moni muukin oli keksinyt viettää iltansa samaisessa pubissa, joten jouduimme hetkisen odottaa vapautuvaa pöytää. Tilasimme odotellessamme juomat. Itselläni oli ajatuksena korkata reissu kunnollisella brittisiiderillä, ja hämmennys oli varsin valtava saadessani eteeni Kopparbergin vaniljalla ja kanelilla maustetun talvisidukan. Olisi pitänyt pysytellä oluessa.



Ruokalista tuskin oli paljonkaan muuttunut Charles Dickensin tai Shakespearen visiiteistä samaisessa kievarissa. Osa porukastamme otti perinteiset Fish & Chipsit, itse tilasin annoksen British Beef & George Ale Pie´ta. Voitaikinakuoren alta löytyi mielettömän mureaa ja mehevää lihakastiketta. Ruoassa ei ollut valittamista ja paikka oli mukava siideriä lukuun ottamatta.

George Inn
The George Inn Yard, 77 Borough High Street, Southwark, London SE1 1NH
Lähin metroasema: London Bridge/ Borough

Lauantaiaamu alkoi kateellisilla huokaisuilla Borough Marketilla, joka on yksi Lontoon suosituimmista pientuottajien toreista. Miksei hakaniemen torilta saa rusakkoa? Onneksi suppilovahverot sentään maksoivat 30 puntaa kilolta. 






Torin reunalla olevasta kahvikärrystä sai loistavat aamukahvit. Myös herkkuja oli tarjolla.





Muutaman pakollisen turistinähtävyyden jälkeen suuntasimme Tottenhamiin valmistautumaan iltapäivän jalkapallokoitokseen. En pystynyt täysin keskittyä kotijoukkueen kannattamiseen, sillä Boltonin maalissa hääräsi Jussi Jääskeläinen. Jässe pelasi kuitenkin hienon pelin ja pelasti joukkueensa suuremmalta nöyryytykseltä. Tottenham–Bolton 3–0.


Jää pois Seven Sistersin metroasemalla jos suuntana on White Hart Lane




Pelin jälkeen suuntasimme olusille The Nag’s Head -pubiin (tällä kertaa myös minä tajusin ottaa olutta). Ikää tälläkin pubilla taisi olla sen kolmisensataa vuotta. Pubissa on kännykänkäyttökielto, ja jos ei muuta, niin  ainakin  katto on mielenkiintoinen.





The Nag’s Head
53 Kinnerton St, Belgravia, Westminister, London SW1X
Lähin metroasema: Hyde Park Corner

Lopuksi päivä laitettiin pakettiin intialaisella illallisella. Very good.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...