keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Reilumpi ananaskeikauskakku

Nyt vietetään Reilun kaupan viikkoa. Viikko on hyvä muistutus, että päivittäin on mahdollisuus tehdä pieniä suuria valintoja. Reilun kaupan tuotteiden tuotannossa noudatetaan reiluja periaatteita; kehitysmaiden pienviljelijät saavat tuotteistaan kustannukset kattavan hinnan, suurempien tilojen työntekijät asialliset työolot, oikeuden liittyä ammattiyhdistyksiin ja vähintään lainmukaista palkkaa.  Lapsityövoiman hyväksikäyttö on kielletty ja tuotannossa noudatetaan tiukkoja ympäristökriteereitä. Aika tärkeitä asioita.

Suomalaisille tutuimpia Reilun kaupan tuotteista lienevät banaani ja kahvi. Yhteensä Reilun kaupan sertifikaatin saaneita tuotteita on kaupoissamme myynnissä  kuitenkin yli 1700. Eikä tuotevalikoima rajoitu vain elintarvikkeisiin, vaan  valikoimissa on myös esimerkiksi kosmetiikkaa ja puuvillatuotteita. Jokainen meistä suomalaisista osti Reilun kaupan tuotteita viime vuonna keskimäärin 17,30 eurolla – voisimme ostaa enemmänkin, sanoisin.

Reilun kaupan viikon kunniaksi leivoin vähän reilumman kakun. Reilun kaupan tuotteista kakkuun pääsivät:



REILUMPI ANANASKEIKAUSKAKKU:

Vuokaan:
  • 50 g voita 
  • 1 dl Reilun kaupan tummaa muscovado-ruokosokeria 
  • 1 (noin kilonpainoinen) Reilun kaupan tuore (ja kypsä!) ananas

Taikinaan:
  • 150 g voita 
  • 2 dl Reilun kaupan luomuruokosokeria 
  • 3 munaa 
  • 3 dl vehnäjauhoja 
  • 2 tl leivinjauhetta 
  • 1 dl kookoshiutaleita 
  • 2 tl vaniljasokeria 
  • 1,5 dl Reilun kaupan ananastäysmehua

Vuoraa kakkuvuoan pohja leivinpaperilla. Paloittele voi (50 g) vuokaan, laita vuoka uuniin, ja lämmitä uuni 180 asteeseen. Kun voi on sulanut, ripottele sen päälle muscovado-ruokosokeri ja anna sokerin sulaa uunissa. Kuori ja pilko ananas. Poista keskeltä puumainen sisus. Lisää ananaspalat uunivuokaan. Laita vuoka takaisin uuniin siksi aikaa kun teet taikinan.

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja ruokosokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen voimakkaasti sekoittaen. Sekoita loput kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan vuorotellen mehun kanssa varovasti sekoittaen. Kaada taikina vuokaan ananaspalojen päälle ja paista uunin alatasolla noin 45 minuuttia. (Kokeile kypsyys, jottei käy kuin omalle kakulleni, joka lässähti keskeltä, kun  ei ollut 40 minuutin jälkeen vielä aivan kypsä.)  Ota kypsä kakku pois uunista, anna hetki jäähtyä, ja kumoa tarjoilulautasta apuna käyttäen oikeinpäin. 



Kuorrutetut simpukat



Emme jaksaneet syödä kerralla kaikkia keittelemiämme simpukoita. Ylijääneistä sai seuraavana päivänä makoisan lounaspastan. Lisäksi apupoika kuorrutti osan simpukoista alkupaloiksi. Ainemäärät ovat varsin epämääräisiä, mutta sanottaneen että voita saa olla reippaasti. 

Näitä tarvitset:
  • keitettyjä sinisimpukoita
  • tomaatti 
  • valkosipulinkynsiä 
  • voita
  • yrttejä
  • korppujauhoja
  • pecorinojuustoa
  • karkeaa merisuolaa


Ripottele uuninkestävälle lautaselle reilusti merisuolaa ja asettele simpukanpuoliskot sen päälle. Suolan tarkoitus on ainoastaan pitää simpukankuoret paikallaan ja balanssissa.

Hienonna tomaatti ja valkosipulinkynsi. (Tomaatista voi jättää siemenet käyttämättä, jottei täytteestä tule vetistä.) Sekoita tomaatti, valkosipuli, yrtit ja korppujauho voin sekaan tahnaksi. Kuorruta simpukanpuoliskot tahnalla ja raasta päälle pecorinojuustoa. Paistoi simpukoita grillivastuksen alla 225-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia. 



maanantai 24. lokakuuta 2011

Sinisimpukat kilinkolin



Muistan joskus lukeneeni jostain, että ranskalaiset ja/tai belgialaiset syövät sinisimpukoita vain kuukausina, joiden nimessä on r-kirjain, eli syyskuusta huhtikuuhun (suomeksi ärriä taitaa olla vain ihanaisessa marraskuussa), sillä silloin merivesi on ollut tarpeeksi kylmää simpukoiden kasvamiseen. Monissa ravintoloissa täällä meilläkin vietetäänkin syksyisin simpukkaviikkoja.

Sinisimpukat ovat loistavaa seurusteluruokaa. Satsi simpukoita valmistuu suuremmallekin joukolle varsin helposti. Tästä ohjeesta riittää pääruoaksi kahdelle tai alkuruoaksi neljälle. Jos simpukoita ja lientä jää yli, saa tähteistä loihdittua loistavan pastakastikkeen seuraavana päivänä. Monessa ohjeessa simpukat keitetään yksinkertaisessa valkoviiniliemessä, minä kuitenkin tykkään, että joukossa on sattumia tuomassa lisämakua simpukoiden varsin yksinkertaiseen makumaailmaan. Tarjoa simpukat tuoreen maalaisleivän kera, hyvästä seurasta tinkimättä.

Kokemuksen kautta olen todennut, että simpukat on Helsingissä turvallisinta  ostaa Stockan Herkun tiskistä. Kalatiskin setä tai täti käy simpukat läpi, ja yleensä onnistuu poistamaan suurimman osan päivänsä jo päättäneistä yksilöistä. Silti niitäkin eksyy aina jokunen mukaan, joten simpukoiden putsaamisessa kannattaa olla huolellinen.

Näitä tarvitset:

  •  noin kilo sinisimpukoita (aikalailla verkkopussillinen)
  • muutama iso tai useampi pieni salottisipuli
  • 2-3 valkosipulinkynttä
  • noin 6 sentin pätkä tuoretta chiliä
  • 100 g savupekonia
  • loraus (chili)öljyä
  • hyppysellinen sahramia
  • runsaasti tuoretta timjamia
  • vermuttia
  • ½ pullollista valkoviiniä
  • 250 g (rasia) kirsikkatomaatteja
  • 1 dl kuohukermaa

Aloita puhdistamalla simpukat. Huuhtele juoksevan viileän veden alla ja rapsuttele ylimääräiset roskat pois. Heitä rikkinäiset pois, ja kopauta aukinaiset pöytää vasten. Heitä pois simpukat, jotka eivät sulkeudu. Silppua pekonit kylmälle paistokasarille tai -pannulle. Kasarin tulee olla kannellinen ja tarpeeksi iso, jotta myös simpukat mahtuvat sinne. Hienonna sipulit ja chili ja lisää ne, loraus (chili)öljyä sekä tuoreet yrtit ja mausteet pannulle. Kuullota sipuleita ja lisää loraus vermuttia. Anna kiehua hetken ja lisää valkoviini. Anna seoksen kiehua voimakkaasti ja lisää simpukat liemeen. Peitä kasari kannella muutamaksi minuutiksi. Kääntele simpukoita ja anna niiden kypsyä vielä tovi (yhteensä noin 5 minuuttia) kannen alla. Siirrä avautuneet simpukat reikäkauhalla  tarjoiluastiaan. Heitä pois simpukat, jotka eivät ole avautuneet. Lisää liemeen halkaistut kirsikkatomaatit sekä kuohukerma. Anna liemen hautua tovi kannen alla ja kaada se tarjoiluastiaan simpukoiden päälle.

torstai 20. lokakuuta 2011

Punajuuripullat




En ole aiemmin pitänyt lihapullataikinaa kovinkaan kuvauksellisena, mutta nyt nappasin siitä kuvia oikein urakalla. Teki mieli otsikoida nämä prinsessapulliksi, sen verran pinkkejä söpöläisiä olivat ennen uuniin menoa. Makukin oli kohdallaan. Napsin nämä mintunlehdillä höystetyn turkkilaisen jogurtin kanssa.

  • 400 g naudanjauhelihaa (tai miksei vaikka karitsan) 
  • 2 punajuurta 
  • sipuli 
  • valkosipulinkynsi 
  • tilkka öljyä sipulin kuullottamiseen 
  • 100 g fetajuustoa  (ihan semmoista oikeaa, lampaanmaidosta tehtyä)
  • 1 rkl turkkilaista (tai ruoanlaitto-) jogurttia
  • minttua, oreganoa, rosmariinia
  • mustapippuria


Kuori punajuuret ja höyrytä tai keitä kypsiksi. Jäähdytä, raasta tai aja hienoksi sopivalla laitteella. Silppua sipuli ja valkosipulinkynsi ja kuullota niitä hetki pannulla. Lisää kaikki ainekset jauhelihan joukkoon ja sekoita tasaiseksi massaksi. Pyörittele palloiksi ja paista 200-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. 

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Hirveä illalliseksi

Jos nyt joku kiva asia syksystä pitää keksiä, niin silloin saa laittaa padan porisemaan ja lähteä metsään tähystämään viimeisiä suppilovahveroita. Tai metsästämään jonkinlaista säilytyskalustetta makuuhuoneeseemme, jotta viimeiset kymmenkunta muuttolaatikkoa saisi jo lopulta purettua, kuten me lauantaina teimme. Tosin siinä onnistumatta, joten osa kodista muistuttaa edelleen Hoplopia. Ahkerasti kyllä olemme siivoilleet sen jälkeen kun bongasin muutaman turkiskuoriaisen toukaksi, pienen googlailun jälkeen, osoittautuneen vierailijan. Olisi pitänyt olla kaukaa viisas ja suihkia myrkyt nurkkiin jo ennen uusien lattialistojen asennusta. Myrkyttäjä tulee ilmeisesti ensi viikolla visiitille, joten jospa viimeistään silloin saisi tavarat järjestykseen.



Perjantaina Wotkinsilla  päätimme aloittaa patakauden syksyn osalta ja valitsimme lihoiksi hirven osso buccoja (eli potkaa) sekä naudan kulma- ja ulkopaistia. Jostakin nettilähteestä luin, että osso bucco on valmista, kun luuydin on sulanut kokonaan pataan.  Ja aikalailla kuusi tuntia siihen tarvittiinkin. Pataruoat ovat monessakin mielessä kivoja; hyvälaatuisen lihan kaveriksi pataan voi heittää lähestulkoon mitä juureksia tai vihanneksia tahansa, enkä muista kunnolla haudutetun padan koskaan pettäneen.  Valurautapata varaa lämpöäkin niin loistavasti, että lieden voi jättää ihan pienimmille asteille.  Kunhan vain pata on rautaa. (Keittelimme padan kyllä oikeasti vähän kuvien pataa isommassa versiossa.)

KILINKOLIN-KEITTIÖN SYKSYNALOITUSPATA 
(Riittänee ainakin neljälle, itse söin tätä tänään jo kolmatta päivää)

  • n. 350 g hirven osso buccoa (eli potkaa)
  • n. 350 g naudan ulko- ja kulmapaistipaloja
  • 100 g (savu)pekonia
  • nokare voita
  • salottisipuleita (reilusti 6+)
  • valkosipulinkynsiä (reilusti 6+)
  • 1-2 keltasipulia
  • 2 porkkanaa
  • n. 7 dl lihalientä
  • reilusti yrttejä (useampi oksa rosmariinia, paljon timjamia, oreganoa, laakerinlehtiä…)
  • reilusti kokonaisia mustapippureita
  • suolaa
  • kourallinen kuivattuja suppilovahveroita
  • muutama sitruunalohko

Simppelisti sepustettuna silppua pekoni kylmälle pannulle, paista kypsäksi ja kumoa valurautapataan. Ruskista lihat pekonirasvassa ja voissa ja kumoa pataan. Kuumenna lihaliemi samalla pannulla ja kippaa sekin pataan. Huuhtele pannu vielä vedellä ja kaada neste lihojen sekaan. Lisää pataan reilusti kokonaisia sipuleita kuorittuina sekä kokonaisia valkosipulinkynsiä sekä muutama paloiteltu porkkana. Sekä yrtit ja mausteet.  Kuumenna pata kiehuvaksi, minkä jälkeen alenna lämpöä. Anna padan hiljalleen porista useampi tunti. Heitä loppuvaiheessa vielä kuivatut suppilovahverot ja muutama sitruunalohko hetkeksi sekaan. Suolaa lopuksi ja suurusta halutessasi. 



Itse söimme lihapadan keitetyn spelttiryynin kanssa. Liemi imeytyi mukavasti spelttiin, mutta halutessaan liemen voi toki suurustaa. Viinikin ansaitsee maininnan, sen verran nappivalinta oli, nimittäin eteläafrikkalainen Allesverloren Shiraz 2008. Viinistä viiniin ei tunnistanut kyseistä juomaa, joten lienemme tuoneet sen Etelä-Afrikan reissulta. Ruotsalainen Allt om mat -sivusto näyttää kuvailevan kyseistä viiniä löydöksi, ja ainakin wein.co.za myy ja toimittaa samaista viiniä Suomeen. Hintakaan ei näytä olevan päätähuimaava. Olemme täysin noviiseja viinien ostamisessa netistä, mutta voisihan tuota vaikka joskus kokeilla.

Muistan joskus erään kuvaamataidon opettajani kertoneen liottavansa aina viinipulloista etiketit ja liimaavansa ne pieneen muistikirjaan ja viereiselle sivulle kirjaavansa kommentit viinistä ja nautitusta illallisesta. Ei täysin huono idea, ja olen joskus miettinyt josko ryhtyä samaan. Ainakin toistaiseksi saanee blogi toimia muistikirjanani vastaaville pienille löydöille. 

maanantai 17. lokakuuta 2011

Wieniläisleikkeet ja rosmariiniperunat

Kävimme perjantaina Veijo Votkinin tehtaanmyymälässä Sörnäisissä. Tarkoituksena oli katsastaa valikoima ja napata viikonloppua varten jokunen mukava lihakimpale matkaan. Nettisivuillaan Veijo ylpeilee vanhanajan lihatiskillään, ja myönnettäneen, että ainakin vartin verran ihastelimme ja yritimme päättää mitä ottaa. Sen verran montaa sorttia oli tarjolla.  Pakasteena olisi ollut saatavilla monen sortin tipua, jotakin metsäkanalintua tekisi kovasti mieli vielä syksyn aikana kokeilla.

Lopulta päädyimme ostamaan vasikanpaistia, hirven osso buccoa, naudan kulmapaistia ja pekonia. (Animalia ei tainnut tarkoittaa eläinten viikolla ihan tätä, tosin se taisikin jo loppua ennen Wotkins-visiittiämme.) Wienistä paluun jälkeen olen himoinnut kunnon schnitzeliä, ja vasikanpaisti tiskissä melko lailla huusi päästä lautaselleni. Muut lihaherkut pääsivät lauantaina korkkaamaan syksyn patakauden.

Schnitzeleiden kaveriksi oli itsestään selvää paistaa pannulla rosmariiniperunoita. Ihan kuin keväällä Grinzingissä, joka on yksi Wienin keskustan ulkopuolella sijaitsevista viinitupakaupunginosista. Heurigen eli viinitupa on viljelijän ylläpitämä kuppila, josta saa viinin, yleensä Grüner Veltlinerin, kaveriksi myös purtavaa. Kaapista löytyi sopivasti myös pullo itävaltaista veltlineriä, vaikkakin apupoika jälkikäteen muisteli ostaneensa kyseisen pullon simpukoiden keitinliemeksi.

Wienissä leikkeet kylläkin olivat lautasen kokoisia...

WIENER SCHNITZELIT JA PAISTETUT ROSMARIINIPERUNAT
  • Vasikanpaistia tai -filettä (n. 100-150 g ruokailijaa kohden)
  • mustapippuria, suolaa 
  • 2 kananmunaa 
  • vehnäjauhoja 
  • korppujauhoja 
  • 1-2 dl öljyä voita 
  • sitruuna
  • kiinteitä perunoita
  • tuoretta rosmariinia
  • muutama valkosipulinkynsi
  • voita
  • suolaa

Leikkaa liha parin sentin paksuisiksi siivuiksi ja nuiji palat ohuiksi, joko nyrkillä tai lihanuijalla hakaten. Suolaa ja pippuroi lihat. Riko munat syvälle lautaselle ja vatkaa rakenne rikki haarukalla. Kaada toiselle lautaselle vehnäjauhoja ja kolmannelle korppujauhoja. Kuumenna (mielellään pinnoitetussa) paistinpannussa reippaasti öljyä (mieluiten vaikka neutraalin makuista rypsiöljyä, kylmäpuristettu voi olla vähän turhan voimakkaan makuista) ja nokare voita.  Pyöritä lihat ensin vehnäjauhoissa, sitten munassa ja lopuksi korppujauhoissa. Paista kuumassa rasvassa muutama minuutti molemmin puolin ja nosta hetkeksi talouspaperin päälle. Höystä leike sitruunalohkolla.


Kuori ja paloittele  perunat. Höyrytä tai keitä perunoita hetki. Kuumenna voita pannussa, lisää muutama valkosipulinkynsi joko kokonaisena tai siivutettuna sekä reilusti tuoretta rosmariinia. Paista perunat kypsiksi. Lisää lopuksi suolaa. 


Chef Wotkin´s tehtaanmyymälä
Vanha Talvitie 8
Avoinna: ma-pe 7-18, la 7-15

Grinzing
Ratikka 38 Schottentorin U-Bahn -asemalta. Ratikkamatka 22 min. 

perjantai 14. lokakuuta 2011

Kallion Oma Maa


Hihkaisin pari viikkoa sitten innostuksesta, kun huomasin lähestulkoon naapurissamme erään liiketilan ikkunoihin ilmestyneen tekstin, joka ilmoitti  paikalle pian avattavasta  lähiluomukaupasta. Valitsin useampana päivänä kotiintuloreitin niin, että onnistuin kulkemaan putiikin ohi samalla kuikuillen uteliaana sisälle. Kovasti sisällä maalailtiin seiniä ja asennettiin hyllyjä tuppeensahatusta lankusta.


Tänään uskaltauduin sisälle asti ja aikalailla petyin. Olin odottanut jotakin Anton&Antonin tai Juuren puodin tapaista. Tai että olisivat keksineet jotakin paljon kivempaa. Ensivaikutelman mukaan kaupasta ei löytynyt kuin seinällinen Lassilan tilan viljatuotteita (sinänsä kivoja, ja ostinkin muutaman pussukan), koristekurpitsoja (pitääkö niiden olla luomua, kun eihän niitä edes syödä?),  muutama leipäpussi, kahvipapuja (joiden paahtopäivät olivat hamassa menneisyydessä) ja joitakin sipuleita ja chilejä (no chileistä plussaa, jos olivat kauppiaan omasta puskasta).  Mutta niin trendikkäitä kuin lähiruokapuodit ovatkin, tuntui kyseisestä putiikista puuttuvan kokonaan se trendikäs sielu. Olisi edes ollut rehellisesti epätrendikäs.

Idea sinänsä on hyvä. Tuotteet ovat pääsääntöisesti tuusulalaisen Oma Maa -osuuskaupan viljelijöiltä ilman ylimääräisiä välikäsiä. Mutta kuitenkin kauppa tuntui olevan muutaman tuotteen liike; valikoimasta olisi vaikea, ellei mahdotonta, loihtia kolmen ruokalajin illallinen. Pakastimestakin löytyi vain kasvispihvejä.

Lupaan poiketa liikkeeseen uudemman kerran, jospa tämä oli vain kangertelua alkumetreillä.

Kaarlenkatu 15

Raitiovaunut 1, 3, 8 ja 9 pysähtyvät lähellä

avoinna:
ma-pe 11-19 
la 12-16



torstai 13. lokakuuta 2011

DIY-sienikuivuri



Jonkinlaisen hyötykasvikuivurin hankkiminen on ollut harkinnassa jo pidemmän aikaa. Ongelmana on vain tilanpuute, epäilys, että kuivuri jäisi vain kaapinpohjalle käyttämättä sekä useiden googlailujen saldo: kaikissa kotikuivureissa tuntuu olevan jotain vikaa tai niiden kuivauslämpötila on liian korkea. Ilmeisesti paras ratkaisu olisi rakentaa auton sisäilmapuhaltimesta, kanaverkosta ja vanerista jonkinlainen hökötys. Noh, sellainen kaunistus ei oikein sovi sisustukseen keskelle olohuonettamme, eikä toisaalta taida sekään mahtua keittiönkaappiimme jemmaan.

Saalis sienimetsällä oli viime viikonloppunakin kuitenkin niin suuri ja pakastin jo aivan tupaten täysi, joten päätin ryhtyä kuivaushommiin. Ajattelin ensin kuivata sienet uunissa, luukku rakosella, mutta uuden uunimme alin lämpötila on 90 astetta, eli aivan liian korkea kuivauspuuhiin.  Ja saunaa ei meiltä tietenkään löydy, joten ainoa, mitä keksin oli kuivattaa sienet huoneenlämmössä lämpöpattereiden päällä.



Patterin päällä on ensin kerros sanomalehteä, sitten talouspaperia ja kerros sieniä. Halkaisin sienistä suurimmat. Lämpimän patterin päällä sienet kuivuivat rutikuiviksi kahdessa vuorokaudessa. En ole tosin vielä pohtinut, millä putsata kuivuessaan patterin väleihin tippuneet yksilöt.

Koko sienisaalis ei pattereiden päälle mahtunut. Myös Bertoian timanttituoli muuntui harson alla oivaksi kuivuriksi. Surkean pieniksi ne sienet kuivuttuaan käpristyvät. 



Pssst, nyt sitä taas saa…

...nimittäin pikkujoulukauden kuuminta glögiä. Ei kannata olla mattimyöhäläinen, sillä pullot myydään perinteisesti varsin nopeasti Alkosta loppuun. Kyse on tietysti Blossan vuosikertaglögistä, joka saa tänä vuonna makunsa elsalvadorilaisista Arabica-kahvipavuista.  Aika hauska, ja ennen kaikkea trendikäs, ajatus yhdistää kahvi ja glögi. Aiempina vuosina Blossan pulloista on löytynyt vivahteita ainakin mustikasta, klementiinistä ja sahramista. Myös pullon muotoilu vaihtuu vuosittain, tämän vuoden disainista vastaa suunnittelutoimisto Jensen Pamp McCann. Saa nähdä, houkutteleeko viikonlopuksi luvattu viima korkkaamaan jo ensimmäisen pullon. 


keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Satoa purkissa: omena-aroniahillo



Pienen googlailun perusteella marja-aronia vaikuttaa aikamoiselta supermarjalta: antioksidantteja on  mustikkaan verrattuna viisinkertainen määrä ja myös muun muassa erilaisia kivennäis- ja hivenaineita löytyy marjasta roppakaupalla. Meillä päin marja-aronian herkuista nauttivat lähinnä tilhet ja muut siipiveikot, mutta varsinkin Itä-Euroopan maissa aroniaa käytetään paljon.

Aronian marja on aika karvas, eikä pelkiltään maistu kovinkaan hyvältä ainakaan omassa suussani. Marja on kuitenkin omenan oivallinen ystävä ja toimii hyvin hillossa. Keittelin siis c-vitamiinit purkkiin.
  • 4 litraa omenalohkoja
  • 1 litra marja-aronian marjoja
  • 1 dl vettä
  • 500 g hillosokeria
Kääräse hillopurkit sanomalehteen ja laita ne sata-asteiseen uuniin. Kiehauta kattilassa tilkka vettä, ja anna purkkien kansien porista hetki kuumassa vedessä. 

Lohko omenat ja perkaa marjat. Lado omput ja marjat kattilaan ja lisää vesi. Kiehauta ja anna porista, kunnes omenat ovat pehmeitä. Soseuta sauvasekoittimella, lisää hillosokeri ja anna kiehahtaa. Purkita kuumiin purkkeihin ja sulje kannet huolellisesti. Säilytä jäähtyneet purkit viileässä. 



tiistai 4. lokakuuta 2011

Sipoonkorven suppilovahverot spelttirisotossa


Vai onko speltistä tehty risotto speltitto? Joka tapauksessa riisin voi korvata risotossa myös vaikkapa speltillä. Ihan yhtä samettista risotosta ei aikaan saa, mutta hieman rustiikkisempi risotto sopii hyvin metsäsienten kanssa.


Vietimme perjantaina mukavan parituntisen aurinkoisessa Sipoonkorvessa. Myönnettäköön, että edellisestä kunnollisesta sienireissusta on jokseenkin vuosikymmen aikaa, ja silloinkin isoäitini näytti ja hyväksytti suunnilleen jokaisen sienikoriin kelpaavan sienen kädestä pitäen. Itseluottamusta tulvillaan olin kuitenkin täysin vakuuttunut tunnistavani sentään suppilovahveron. Apupoika ei ollut aivan yhtä luottavainen, mutta onneksi pääsi kännykällään sienifoorumeille myös korvesta käsin.  Muille yhtä luonnosta erkaantuneille sienestäjille vinkiksi seuraava, ilmeisesti joskus jostakin sienioppaasta poimittu ohje, ja apupojan mielestä jo kauan sitten loppuunkulutettu vitsi:

sääntö numero yksi sienimetsällä: opettele tunnistamaan myrkkysienet,
sääntö numero kaksi sienimetsällä: poimi vain sieniä, jotka tunnet.







Sipoonkorpi oli kärpässieniä tulvillaan, ja bongasimme myös kyyn. Iik!





SPELTTIRISOTTO NELJÄLLE
  • 2 salottisipulia
  • 2-3 valkosipulinkynttä
  • loraus oliiviöljyä
  • tuoretta timjamia
  • 3,5 dl spelttihelmiä
  • loraus vermuttia 
  • 1 litra kuumaa kasvislientä
  • suolaa ja mustapippuria myllystä
  • 30 g voita
  • 30 g parmesan- (tai pecorino-) juustoa
  • silopersiljaa
  • 1-2 litraa suppilovahveroita
  • voita
  • suolaa, pippuria, timjamia
Paista putsattuja suppilovahveroita timjamisilpun kanssa hetki voissa. Suolaa ja pippuroi. 


Lorauta kattilan pohjalle reilusti oliiviöljyä. Silppua sipulit ja kuullota niitä sekä yrttejä öljyssä. Lisää spelttihelmet ja jatka kuullottamista vielä hetki. Hulauta joukkoon vermuttia ja sekoittele kunnes neste on imeytynyt. Vähennä levyn lämpöä ja lisäile kuumaa kasvislientä kauhallinen kerrallaan spelttiä samalla sekoitellen. Mausta suolalla ja pippurilla ja sekoittele kunnes risotto on lähes kypsää. Lisää sienet. Käännä virta pois levystä, lisää vielä tilkka kasvislientä, hienonnettu parmesanjuusto ja voi. Sekoita ja anna hautua kannen alla muutama minuutti. Silppua lopuksi risoton päälle runsaasti tuoretta silopersiljaa. 


lauantai 1. lokakuuta 2011

KAHVI JA AVEC + ESPRESSO PROFONDO

Pauligin Makuparit-kilpailu starttasi käyntiin tositeolla – Kilinkolinkeittiö pyöräytti kahvin kaveriksi konjakkitäytteisiä konvehteja. Käy kurkkaamassa ruokabloggaajien tuotokset. Mikäli itse haluaisit päättää illallisen kahviin ja konjamiinikonvehtiin, äänestä minun reseptiäni (linkki!) samalla voit voittaa viikonlopun Hotel Kämpissä ja herkuttelua Chez Dominiquessa.



Illalliset päättyvät usein tylsähkösti kahviin ja pieneen alkoholihömpsyyn. Vatsasekaisin Kilinkolin -blogi jemmasi avecin mustaherukalla höystetyn suklaakonvehdin sisään ja tarjoaa kyytipojaksi erittäin tummaksi paahdetuista Pauligin Profondo-pavuista valmistetun macchiaton, jossa espresson seassa on pienenpieni tilkka maitovaahtoa.

Tumma suklaa on perinteisesti espresson oivallinen ystävä, ja pieni tujaus mustaherukkaa sopii loistavasti yhteen Pauligin uutuuspavun kanssa.


Näitä tarvitset: (satsista tulee noin 12 konvehtia)

  •  100 g tummaa suklaata (kaakaon osuus mielellään vähintään 70 %)
  • 1 tl mustaherukkajauhetta (kuivattua mustaherukkaa jauhettuna, saa suurimmista vähittäismyyntiliikkeistä)
  • 1 rkl kuohukermaa
  • 1 dl konjakkia tai vaikkapa (kahvi)likööriä (halutessasi voit sekoittaa puolet alkoholia ja puolet kylmää espressoa)
  •   koristeeksi kahvipapuja ja mustaherukkajauhetta

Konvehtien tekoon voit käyttää vaikka silikonisia jääpalamuotteja tai pieniä paperisia konvehtivuokia.

Parhaan tuloksen saavuttamiseksi temperoi* suklaa. Mikäli tarjoat konvehdit samana tai seuraavana päivänä, voit oikaista temperoinnin suhteen, sulata siis suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Sekoita sulan suklaan joukkoon kermatilkka ja mustaherukkajauhe. Lusikoi suklaa pakastepussiin ja leikkaa pieni reikä nurkkaan. Pursota vuokien pohjalle ja reunoille suklaata. Siirrä vuoat hetkeksi pakastimeen tai jääkaappiin kovettumaan. Pursota leivinpaperin päälle pieniä, suunnilleen kolikonkokoisia laattoja konvehtien pohjiksi.  Täytä kovettuneet suklaakupit haluamallasi alkoholilla, tai alkoholin ja kahvin seoksella, ja pursota reunoille vielä kerros suklaata. Lisää kovettunut pohjanappi. Varmistukseksi voit pursottaa vielä lisää suklaata, jottei neste vuoda pois konvehdin sisältä. Anna pohjan jähmettyä viileässä ja koristele konvehti kahvipavulla ja mustaherukkajauheella.

Macchiatoa varten valmista espresso Pauligin Profondo-pavuista. Vaahdota maito ja kaada espresson sekaan pieni tilkka maitoa. Kahvin tulee mahtua pieneen espressokuppiin.

*Temperointi tuo suklaan aromit paremmin esiin ja suklaan pinnasta tulee rapsakka ja kiiltävä. Temperoitu suklaa on myös helpompi irrottaa vuoasta. Temperoinnissa suklaa käytetään kolmessa eri lämpötilassa, jotka tummalla suklaalla ovat 48-50, 27-28 ja 31-32 astetta. Temperointi on helpointa tehdä vesihauteessa digitaalista paistolämpömittaria apuna käyttäen. 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...