perjantai 29. huhtikuuta 2011

Maailman paras tomaattikatkarapukeitto



Siippani, joka kutsuu itseään keittiöorjakseni, hääräsi jokunen päivä sitten keittiössä missiona lounaanvalmistus. Lopputuloksena oli hyväntuoksuinen keittiö ja kattilallinen höyryävää katkaraputomaattikeittoa. Pirullisena puolisona hän kauhaisi eteeni kipollisen tuota hyväntuoksuista soppaa ja antoi tehtäväkseni masterchefin finaali mielessään keksiä keiton ainesosat. Keittoon käytettyjä raaka-aineita oli kuulemma 22, tosin yhden hän loppujen lopuksi oli itsekin tainnut unohtaa tai kuvitella. Itse tipahdin jo neljännen ainesosan kohdalla, sillä piruvie menin ehdottamaan muistaakseni vermuttia tai hummerifondia. Sain kuitenkin jatkaa ja keksin lopulta kaikki raaka-aineet punaviinietikkaa ja basilikaa lukuun ottamatta. Ainekset ovat siis sattumanvaraisessa järjestyksessä, ja tarkoista määristä minulla ei ole hajuakaan. Mutta oli ehdottomasti parasta koskaan syömääni tomaattipohjaista keittoa – ja minä jos kuka olen intohimoinen tomskufani. Rakas siippani pyysi huomauttamaan, että saatoin muutaman kerran pyörähtää keittiössä vaklaamassa hänen keittotouhujaan, kuitenkin täysin tietämättömänä tulevasta perusasioiden testistä. 



Keitosta löytyi siis seuraavat raaka-aineet:
  • katkarapuja
  • chiliä
  • perunaa
  • shalottisipulia
  • valkosipulia
  • kermaa
  • paseerattua tomaattia
  • vettä
  • (hiivauutteinen) kasvisliemikuutio
  • mustapippuria
  • timjamia
  • voita
  • limemehua
  • silopersiljaa
  • hunajaa
  • suolaa
  • meiramia
  • chiliöljyä
  • kuivattuja laakerinlehtiä
  • punaviinietikkaa
  • basilikaa

Siippasellani on uusi muru, eli japanilainen santoku-veitsi Kai Shun, joka toi ainesosien arvaamiseen aivan uuden ulottuvuuden. Nimittäin sen verran pieniksi oli onnistunut silppuamaan kaiken, sillä silppuaminen oli kuulemma "vain niin siistii". Emme siis tarvinne tästedes enää blenderiä. 

torstai 28. huhtikuuta 2011

Fenkolikeitto ja ruislusikoita

Olen aikamoinen keittosieppo ja pidän hirmuisesti varsinkin erilaisista soseutetuista kasviskeitoista. Kasvispitoinen soppa vaikkapa alkuruokana arkenakin on helppo tapa lisätä kasvisten ja vihannesten syöntiä. Tämän keiton kaveriksi tein lusikanmallisia ruiskeksejä.

Pääruoaksi kahdelle, alkuruoaksi neljälle
  • sipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • öljyä kuullottamiseen
  • 3 isohkoa jauhoista perunaa
  • keskikokoinen fenkoli
  • 5 dl kasvislientä
  • 100 g tuorejuustoa
  • 1 dl kuohukermaa
  • tuoretta timjamia
  • mustapippuria myllystä
  • suolaa

  • 2-4 siivua ilmakuivattua kinkkua

Silppua sipulit ja kuullota niitä kattilassa öljytilkassa. Lisää timjamia. Kuori perunat ja pilko ne sekä fenkoli pieniksi. Kuullota hetki myös perunoita ja fenkolia ja lisää kuuma kasvisliemi. Keitä vartin verran kunnes perunat ovat kypsiä. Soseuta seos sauvasekoittimella tai blenderissä. Lisää tuorejuusto, pippuria ja tarvittaessa suolaa. Vatkaa kerma kevyeksi vaahdoksi ja lisää juuri ennen tarjoilua varovasti sekoittaen keiton joukkoon.

Laita kinkkusiivut leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista 200-asteisessa uunissa rapeiksi (n. 5-8 minuuttia). Nosta rapsakat siivut hetkeksi talouspaperin päälle kuivumaan ja murenna keittoannoksen päälle.

Ruislusikat (8 lusikkaa)
  • 70 g margariinia
  • ½ dl ruisleseitä
  • ½ dl ruisjauhoja
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • ½ tl leivinjauhetta
  • 1 tl rosmariinia
  • 1 rkl kylmää vettä 
  • parmesanjuustoa
  • sormisuolaa

Nypi rasva, leseet ja jauhot sekaisin. Lisää rosmariinia ja vesitilkka. Sekoita nopeasti ja muotoile jauhoa apuna käyttäen taikinasta lusikanmallisia keksejä. Ripottele päälle raastettua parmesanjuustoa ja sormisuolakiteitä. Paista 200-asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia.



tiistai 26. huhtikuuta 2011

Meksikolainen avokadotahna eli guacamole



Meksikolaistyyppiset naposteltavat sopisivat hyvin vaikkapa lähestyvän vappuaaton illanistujaisiin. Kilinkolinkeittiö tyrkkää guacamolea itsetehtyjen hampurilaisten tai quesadillojen väliin tai kahmaisee tortillachipsien kyytipojaksi punaisen salsan kanssa.

Avokadotahnan ohje löytyy useammasta blogista samaten kuin viisaita neuvoja kuinka kaupan valmiit guacamolepurkit kannattaa jättää hyllyyn. Halusin kuitenkin lisätä myös oman versioni tästä herkusta. Ohje on muinaisen vaihto-oppilasvuoteni tuliaisia Meksikosta ja tullut testattua monenmonta kertaa myös kotosuomessa. Meillä on yleensä muutama avokado kotona kypsymässä, sillä useinkaan ei voi luottaa siihen, että kaupassa on guacamolehädän iskiessä tarjolla kypsiä avokadoja. Kypsymistä voi nopeuttaa laittamalla muovipussiin omena avokadojen kaveriksi. Suosittelen ostamaan muutaman ylimääräisen hedelmän, sillä monesti avokadot ovat sisältä huonolaatuisia ja tummuneita. Guacamolesta muuten löytyy Meksikon lipun värit: vihreä (avokado ja korianteri), valkoinen (sipuli) ja punainen (tomaatti ja chili).

Näitä tarvitset:
  • 2 kypsää avokadoa (avokadon pitää hieman antaa myöten painettaessa sen kantaa peukalolla)
  • 2 tomaattia
  • pieni sipuli
  • tuoretta chiliä
  • 1-2 limeä
  • tuoretta korianteria
  • ripaus suolaa
  • (1 rkl tuorejuustoa tai ranskankermaa)

Halkaise avokadot ja lusikoi hedelmäliha kulhoon ja muussaa haarukalla (tai esim. perunasurvimella). Silppua sipuli ja halutessasi kuullota sitä hetki pannussa ja jäähdytä (tai laita siivilään ja kaada kiehuvankuumaa vettä päälle). Leikkaa tomaatti pieniksi paloiksi. Hifistelijä voi kaltata tomaatin ja poistaa siitä siemenet, mutta mielestäni tämä on turha toimenpide. Silppua chili pieneksi. Sekoita edellä mainitut muussatun avokadon kanssa ja purista joukkoon reilusti limemehua sekä tuoretta, silputtua korianteria sekä ripaus suolaa. Mikäli tarjoat avokadotahnan suolattujen tortillachipsien kanssa, ei suolaa tarvinne erikseen lisätä. Joukkoon voi hieman lisätä maustamatonta tuorejuustoa, ranskankermaa tai vaikkapa kermaviiliä. 

Korianteri ja lime ovat omasta mielestäni ehdottoman tärkeitä guacamolen valmistuksessa (tietenkin avokadon lisäksi), ilman niitä tahnassa ei maistu Meksiko. Olen kuullut tuoreen korianterin makua verrattavan astianpesuaineeseen. Omassa suussani korianteri ei maistu saippuavaahdolta, mutta korianterirajoitteinen voi korvata yrtin vaikkapa silopersiljalla. 

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Meksikolainen salsa roja



Raahasimme pari vuotta sitten Meksikon-reissultamme jättikokoisen kivimorttelin kotiin, ja se on käyttämättömänä lojunut kaapissamme koko tämän ajan. Olen saanut jonkin verran siipaltani palautetta tuosta heräteostoksesta, jota en jaksanut itse edes kantaa. Todentotta se oli heräteostos, sillä olimme lounastamassa tacoja kun vanha kyyryselkäinen nainen tuli myymään morttelia ravintoloitsijalle. Ravintolanpitäjä yritti karkottaa naisen tiehensä, mutta minä riensin väliin ja ostin morttelin. En edelleenkään ymmärrä, miten se nainen jaksoi morttelia kantaa.

Oikeasti syy morttelin käyttämättömyyteen johtuu siitä, että siitä irtoaa hienoa hiekkaa jauhaessa. Päätimme nyt kuitenkin kaivaa morttelin kaapista ja testata sitä. Kenties hiekkaa ei irtoa kun välissä on jotain pehmikettä, eikä pelkkä kivi hierrä kiveä vasten (näin ainakin haluan uskoa, eikä lopputuloksessa kylläkään narskunut hiekka hampaissa).

Tämä on aika perussalsa punaisista tomaateista. Salsan voi tehdä myös tehosekoittimessa tai silppuamalla ainesosat pieniksi.

Näitä tarvitset:
  • 4 kypsää tomaattia 
  • sipuli 
  • valkosipulinkynsi
  • 1-2 tuoretta chilipalkoa
  • lime
  • reilusti tuoretta korianteria 
  • ripaus suolaa


Jos teet salsan morttelissa, niin kalttaa tomaatit tekemällä ristiviillot ja upottamalla tomaatit hetkeksi kiehuvaan veteen, minkä jälkeen kuoret irtoavat nätisti. Omasta mielestäni kalttaaminen on varsin turhaa mikäli tomaatit pilkkoo pieniksi paloiksi. Silppua sipuli ja valkosipulinkynsi sekä chili ja mortteloi niitä hetkisen. Lisää tomaatit, limemehua ja reippaasti tuoretta korianteria. Jauha hetki morttelissa, mausta suolalla ja tarjoa vaikkapa tortillachipsien (meksikolaisittain totopos), quesadillojen tai vaikkapa paistetun kanan tai kalan kanssa. Oikeastaan salsa sopii melkein minkä tahansa kaveriksi, joten salsaa voi tehdä suuremman satsin kerralla jääkaappiin. 





perjantai 22. huhtikuuta 2011

Greipillä ja limellä maustettu vappusima


Kerrankin olen ajoissa! Vappuun on vielä reilu viikko aikaa ja sima on pulloissa. Myönnettäköön, että tein esimmäistä kertaa simaa. Emme ole mitenkään intohimoisia simanjuojia, mutta halusin kokeilla hieman erilaista variaatiota perinteisen fariinisokeripussin kyljen ohjeen sijaan. Törmäsin jossakin myös inkivääri- ja minttusiman ohjeisiin, mutta eiköhän tämä versio riittäne täksi vapuksi. Sitä paitsi vappupäivän piknikillä ajattelin keskittyä pääsääntöisesti samppanjanjuomiseen. Keittelemäni simasatsi on varsin pieni, määrä kannattaa tuplata jos haluaa enemmän vappujuomaa.
Näitä tarvitset:
  • 2,5 litraa vettä
  • 200 g fariinisokeria
  • 100 g taloussokeria
  • 1 greippi (mehua noin ½ dl)
  • 4 (luomu)limeä (mehua noin ½ dl)
  • vajaan herneen kokoinen nokare hiivaa
Pullotukseen:
  • rusinoita
  • sokeria

Pese greippi ja limet hyvin. Raasta greipin keltainen ja kahden limen vihreä kuoriosa. Yritä välttää kitkerän valkoisen kerroksen raastamista. Viipaloi kaksi limeä siivuiksi ja purista lopuista hedelmistä mehut. Laita kuoret, viipaleet ja sokeri kattilaan ja kiehauta litra vettä ja kaada vesi kuorien ja sokereiden päälle. Sekoita ja lisää loppu vesi. Liuota hiiva simatilkkaan ja sekoita se nesteeseen sen ollessa kädenlämpöistä, eli aikalailla veden lisäämisen jälkeen. Lisää sitrusmehu. Peitä kattila tai astia tiiviillä kannella ja anna käydä huoneenlämmössä vuorokausi ennen pullotusta.
Pese simapullot hyvin. (Ei liene haitaksi desinfioida pullot sata-asteisessa uunissa, anna kuitenkin pullojen jäähtyä ennen pullotusta.) Pane jokaisen pullon pohjalle muutama rusina ja teelusikallinen sokeria. Siivilöi sima pulloihin. Räjähdystapaturmien välttämiseksi pulloja ei kannata sulkea liian tiiviiksi. Pidä pulloja vielä päivä huoneenlämmössä ja siirrä sitten kylmään, jolloin sima on valmista muutamassa päivässä tai jos olet yhtä ajoissa kuin minä, niin siirrä pullot heti viileään, jolloin vappujuoma on valmista viikon kuluttua. 

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Nieriään jemmattua korvasienimuhennosta ja olutohrattoa


Ahmija-blogi haastoi huhtikuun ruokahaasteessa muut kokkaamaan oluesta. Tarkoituksena oli siis kurkkuunkaatamisen sijaan hulauttaa olutta tai maltaita ruoan sekaan. Pohdimme tovin haasteen toteuttamistapaa: jotakin tarpeeksi keväistä pitäisi keksiä. Olutruoista kun ensimmäisenä tulevat mieleeni raskaanpuoleiset ja syksyiset lihapadat.

Oman haasteannoksemme olueksi valikoitui englantilaisen Ridgeway-panimon tamminen ja savuinen Querkus-portteri, joka on sekoitus skottilaisia viskimaltaita sekä englantilaisia vaaleita ja paahdettuja maltaita. Olut on kypsytetty vanhoissa tammitynnyreissä, jotka tuovat makuun paahteisuutta, savuisuutta ja kahvista katkeruutta.

Hulautimme kyseistä olutta sekä ohrattoon että korvasienimuhennokseen. Olut ei ehkä tuonut kumpaankaan keväistä raikkautta, mutta maistui molemmissa mukavasti. Varsinkin seuraavana päivänä maut annoksen molemmissa komponenteissa olivat tasaantuneet ja harmonisoituneet. 

Korvasienikausi on aluillaan ja kyseisiä rumiluksia noussee piakkoin monille hakkuuaukeille ja metsäpoluille. Muistathan kuitenkin, että käsittelemättömänä korvasieni on erittäin myrkyllinen ja vaatii siis kunnollisen ryöppäämisen. Itse turvauduimme Sauvon säilöttyihin kokonaisiin korvasieniin. Niissäkin hiekka narskui mukavasti hampaissa.



Nieriään jemmattu korvasienimuhennos:

Neljän hengen annokseen tarvitset:
  • n. 450 g nieriää (tai vaikkapa merilohta)
  • voita (annosvuokien voitelemiseen)
  • suolaa
  • 4 annosvuokaa

  • 110 g ryöpättyjä korvasieniä
  • muutama kevätsipuli varsineen
  • nokare voita
  • tuoretta timjamia
  • 1 dl olutta
  • 2 dl kuohukermaa
  • 1 rkl vehnäjauhoja
  • mustapippuria
  • suolaa
  • reilusti tuoretta silopersiljaa

Fileoi kalasta ohuita siivuja. Suolaa siivut kevyesti. Voitele annosvuoat voilla ja täytä vuokien reunat kalasiivuilla. Siivut saavat roikkua reilusti reunojen yli, sillä tarkoitus on täyttää vuoka sienimuhennoksella ja peittää päällinen lopuilla kalasiivuilla. Jätä siis muutama siivu peittämistä varten.

Valmista sienimuhennos: poista timjaminoksista varret ja paista lehtiä voissa. Silppua sipulit ja lisää ne kuullottumaan pannulle. Huuhtele ja silppua korvasienet ja lisää ne sipuleiden sekaan. Hulauta joukkoon olutta, rouhi mustapippuria ja anna hautua. Lisää kermaa ja suurusta vehnäjauholla. Hauduta vielä tovi ja lopuksi silppua joukkoon runsaasti silopersiljaa ja lisää tarvittaessa suolaa.

Täytä kalafileillä vuoratut vuoat sienimuhennoksella ja peitä kipot lopuilla kalasiivuilla. Paista 225-asteisessa uunissa 10-12 minuuttia.  Anna vetäytyä hetki. Pyöräytä veitsellä vuoan reunat, jotta kalajemma  saa kumottua vuoasta helpommin.

Olutohratto:

  • 2 salottisipulia
  • 2-3 valkosipulinkynttä
  • loraus oliiviöljyä
  • tuoretta timjamia ja meiramia
  • 3,5 dl ohrahelmiä
  • 2,5 dl olutta
  • 1 litra kuumaa kasvislientä
  • suolaa ja mustapippuria myllystä
  • 30 g voita
  • 30 g parmesanjuustoa
  • silopersiljaa


Lorauta kattilan pohjalle reilusti oliiviöljyä. Silppua sipulit ja kuullota niitä sekä yrttejä öljyssä. Lisää ohrahelmet ja kuullota uusi tovi varsin kovalla lämmöllä. Hulauta joukkoon puolisentoista desiä olutta ja sekoittele kunnes neste on imeytynyt ja toista sama loppuoluella. Vähennä levyn lämpöä ja lisäile kuumaa kasvislientä kauhallinen kerrallaan edellisen imeydyttyä ohrahelmiin. Mausta suolalla ja pippurilla ja sekoittele kunnes ohratto on lähes kypsää. Käännä virta pois levystä, lisää vielä tilkka kasvislientä, hienonnettu parmesanjuusto ja voi. Sekoita ja anna hautua kannen alla muutama minuutti. Silppua ohraton päälle runsaasti tuoretta silopersiljaa. 


tiistai 19. huhtikuuta 2011

Aamumysli pannulla



Vaniljaisen aamiaisjogurtin kaveriksi tein mysliä. Vapaapäivän pieniä iloja. Samalla ohjeella voi tehdä isomman myslisatsin uunissa ja säilöä purkkiin, mutta keittiön täyttävä tuoksu saa hyvälle tuulelle. Ainesosia voi soveltaa sen mukaan, mitä kaapista löytyy. Tästä määrästä riittää kahdelle. 
Näitä tarvitset:
  • 1 ½  dl hiutaleita, leseitä ja rouheita 
  •  ½ dl erilaisia siemeniä (kurpitsan, auringonkukan, seesamin, pellavan yms.)
  • 1 rkl kuivattuja kookoslastuja (tai -hiutaleita)
  • 1 rkl rouhittuja ja kokonaisia pähkinöitä
  •  1 tl fariinisokeria
  •  2 rkl (juoksevaa) hunajaa
  •  2 rkl vettä
  •  2-3 rkl kuivattuja hedelmiä (karpaloita, mansikoita, omenoita, rusinoita)

Rouhi pähkinät ja paahda niitä siemenien kanssa kuivalla pannulla. Lisää hiutaleet, leseet ja rouheet sekä hunaja, fariinisokeri ja tilkka vettä. Pyörittele hetki ja lisää kuivatut hedelmät. Anna jäähtyä. Jos käytät jääkuivattuja mansikkalastuja (jotka ovat aivan loistavia), lisää ne vasta jäähtyneeseen seokseen. 


Vaniljainen aamiaisjogurtti



Joku stand up -koomikko joskus muinoin väänsi vitsiä maustamattomasta jogurtista. Ihmetteli miten on mahdollista, että maustamattoman jogurttipurnukan hinta on kaksin- ellei kolminkertainen verrattuna sokerilla ja marjaesansseilla maustettuihin. Hän pohdiskelikin, että jospa torilla kaataisi maustamatonta jogurttia mansikoiden ja muiden marjojen päälle, niin alentaisiko se automaattisesti marjojen hintaa.

Jos kuluttaa yhtä suurella innolla maustamatonta jogurttia kuin minä, voi sen tehdä itsekin. Jogurtista tuli aika rakeista, mutta varsin maistuvaa. Vanilja maustoi jogurttia mukavasti. 

Näitä tarvitset:
  • 1 litra kevyt- tai täysmaitoa
  • purkillinen bulgarianjugurttia (tai desi turkkilaista/kreikkalaista jogurttia)
  • vaniljatanko
  • (1-2 rkl maitojauhetta)
Halkaise vaniljatanko ja rapsuta siemenet maidon joukkoon paksupohjaiseen kattilaan, laita myös tanko kattilaan. Kiehauta maito ja jäähdytä noin 45-asteiseksi (Lihapaistomittari on tässä oiva väline, jos mittari on hukassa, onnistuu lämpötilan arvioiminen näppituntumallakin). Ongi vaniljatanko kattilasta ja vispaa jogurtti ja mahdollinen maitojauhe maidon joukkoon. Maitojauhe tekee jogurtista hieman paksumpaa. Jaa jogurtti puhtaisiin ja steriileihin lasipurkkeihin (itse kääräisin purnukat sanomalehteen ja pidin niitä tovin 100-asteisessa uunissa). Anna purnukoiden seistä lämpimässä paikassa ja siirrä ne uuniin lämpötilan laskettua 50 asteeseen. Anna jogurtin tekeytyä nelisen tuntia 50 asteessa. Itse laitoin purnukat uuniin ilman kantta ja puolivälissä kietaisin leivinpaperinpalan purkinsuulle. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi ja siirrä jogurttitönikät jääkaappiin. Jogurtti säilyy jääkaapissa noin viikon, ellei tule syödyksi ennen sitä.

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Jauheliha-linssisoppa



Eipä ole mitään gourmetruokaa, mutta tämä helppo ja nopea tomaattinen jauhelihalinssikeitto oli varsin maukasta, eikä vaatinut kauppareissua – siis kelpolounas. Reseptiä on helppo muunnella omaan makuun sopivaksi, jauhelihakin on helppo korvata soijarouheella (tai jättää kokonaan pois), jolloin keitosta saa kasvisversion. Ja kaikki ainesosat on helppo löytää lähikaupasta jos jotakin kotoa uupuu. Punaiset linssit kypsyvät vihreitä ja ruskeita rivakammin, joten niitä ei tarvitse liottaa. (Liota linssipaketin ohjeen mukaan, jos käytät muita kuin punaisia tai haluat nopeuttaa keittoaikaa.)
Tavallaan hassua, että linssit tunnutaan leimattavan pelkäksi kasvispöperöksi. Harvemmin törmää resepteihin, joissa linssejä käytetään vaikkapa kalan tai lihan kaverina. Vai olenko aivan väärässä?


(4 annosta)
Näitä tarvitset:
  • 300 g naudan (luomu)jauhelihaa
  • (chili)öljyä paistamiseen
  •  iso keltasipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  •  n. 6 sentin pala tuoretta punaista chiliä (sovella määrää chilin voimakkuuden mukaan)
  • puolikas paprika
  • porkkana
  • pala valkokaalia
  •  lime
  •  dl punaisia linssejä (itse käytin vihreitä ja liotin niitä puolisen tuntia ennen lisäämistä)
  •  2 dl kasvislientä (tai tilkka kasvisfondia + vettä)
  •  2 dl vettä
  •  200 g paseerattua tomaattia
  •  mustapippuria myllystä
  •  tuoretta korianteria
  •  turkkilaista jogurttia tai smetanaa

Ruskista jauheliha chiliöljyssä kattilassa. Silppua sipulit, chili ja paprika ja lisää kattilaan. Raasta porkkana, silppua kaali ja lisää ne pataan porisemaan. Lisää linssit, kasvisliemi  sekä sopivasti vettä sipuleiden pehmennyttyä sekä paseerattu tomaatti. Raasta joukkoon limenkuorta ja purista sitruksesta tilkka mehua.  Anna keiton porista kymmenisen minuuttia kunnes linssit ovat pehmenneet. Silppua valmiin keiton päälle runsaasti tuoretta korianteria ja lusikallinen smetanaa tai turkkilaista jogurttia.



maanantai 11. huhtikuuta 2011

Artisokkaa ja sitruunavoisulaa


Olen niin monesti ihastellut artisokkakaunokaisia, että päätin napata yhden mukaani torireissulta. En ollut aiemmin valmistanut mitään tuoreesta artisokasta, joten jouduin tekemään pienimuotoista tutkimusta eri valmistusvaihtoehdoista (tarpeeksi yksinkertaisista tilapäiskeittiöni huomioon ottaen) ja päädyin keittämään kukinnon ja syömään sen sitruunaisen voisulan kanssa. Tämä on siis ilmeisen perinteinen tapa valmistaa latva-artisokka ja sopii näpertäjälle tai vaikkapa rapujuhlien rapurajoitteiselle juhlijalle. Noh, ei ollut ehkä paras vaihtoehto lounaaksi, mutta oli kyllä niin maistuvaa, että ehdottomasti rohkenen kokeilla artisokkia uudemmankin kerran.

En aluksi ollut ihan varma raaskiako heittää kaunokaista pataan porisemaan, mutta kenties tämä kaunistaa myös syöjäänsä.


Annos yhdelle:     
  •  reilu litra vettä
  • 1 rkl suolaa
  • valkosipulinkynsi
  • sitruuna
  • rosmariininoksa
  • 1 rkl voita
  • parmesanjuustoa

Useimmissa artisokkaohjeissa kehotetaan irrottamaan varsi kiertämällä ja varren alta mahdollisesti paljastuvat karvaiset osat pitäisi nyppiä pois. Kiersin ja väänsin, mutta en onnistunut saamaan vartta poikki. Lopulta käytin veistä.  Huuhtelin kukinnon ja leikkasin saksilla lehtien kärjet. Kiehautin reilun litran vettä, sekaan laitoin reilusti suolaa, kokonaisen valkosipulinkynnen, rosmariininoksan, muutaman sitruunaviipaleen, puolikkaan sitruunan mehun ja artisokan.  Artisokkaa suositellaan keitettäväksi kukinto alaspäin, mutta minulla se pyörähteli kattilassa milloin mihinkin suuntaan. Keittoaika on 30-60 minuuttia kunnes kukinto on avautunut ja lehdet ovat pehmeitä: keitin kolmisen varttia ja se oli ehkä hieman liikaa, kukinto hajosi nimitäin nostettaessa lautaselle.

Sulatin voin ja raastoin joukkoon sitruunankuorta ja parmesanjuustoa. Taisin puristaa vähän sitruunamehuakin joukkoon. Dippailin lehtiä voiseokseen ja söin ne yksi kerrallaan. Tai siis lehden tyvi kastetaan voiseokseen ja hampailla vedetään pehmeä osa lehden sisältä. Lehtien alta löytyy sydän, josta poistetaan kitkerä parta (?) ja syödään viimeiseksi lopun voin kanssa. Oli kyllä älyttömän hyvää.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...