Sisällön tarjoaa Blogger.

Joulun autoiluja


Vietimme hyvän tovin joulupäivinä autossa istuen. Välillä satoi vettä, välillä räntää ja välillä lunta. Paluumatkalla metsät ja tienpientareet olivat täynnä kaatuneita puita. En pysynyt laskuissa mukana, kuinka monta ABC-ketjun liikennemyymälää matkan varrella oli. Liian monta. Pysähdyimme Jalasjärvellä Juustoportin myymälässä, josta poistuimme masut täynnä maistiaisjuustoja. 







Hyvää Joulua!


Jouluinen viikunahillo



Keittelin hilloa kuivatuista viikunoista. Tarkoitukseni oli saada hilloon joulun makuja liottamalla hedelmät vaaleassa glögissä, mutta unohdin glögipurkin kauppaan, enkä pienessä kiireessä alkanut keitellä maustepohjaa kotona. Menin sieltä, missä ei aitaa ollut ollenkaan ja heitin hillokattilaan mausteeksi vain muutaman kanelitangon.

Konjamiiniluumut


Meillä on viime päivinä tehtailtu syötäviä joululahjoja. Sukulaiset ja ystäväiset voivatkin sitten esittää pökertyneen yllättyneitä saadessaan kouraansa jonkin tonttupajamme tuotoksista.

Konjakkiluumuja olen tehnyt jo useana vuonna. Rehellisesti en edes tiedä tykkääkö näistä luumuista pesueessamme kukaan muu kuin minä. Ainakin apupoika pyöritteli silmiään ilmoittaessani, että nämä luumut kuuluu sitten syödä kinkun kanssa. En tiedä sitäkään, riittääkö tekeytymässä olevasta satsista kovin moneksi ruokalahjaksi, sillä purkin sisältö on jo kovasti huvennut käydessäni aina silloin tällöin tarkastamassa, josko luumujen maku olisi jo kohdallaan. 

Karitsatäytteiset munakoisorullat



Teimme näitä rullia tapaspöytään, kun saimme muutaman kaverin kylään ja viinilasilliselle. Rullat on helppo tehdä, mutta valmistamiseen täytyy varata jonkin verran aikaa. Myös työvaiheita on useampi. Murensimme täytetaikinan joukkoon myös kourallisen kuivattuja suppilovahveroita, niitä kun tuntuu olevan purnukka poikineen.

Joulukuinen Lontoo 2/2



Lontoon matkakertomus jatkuu. Sunnuntaipäivän alkajaisiksi suuntasimme Camden towniin markkinoille. Aika moni muukin oli tehnyt niin, ja markkinoilla oli aikamoinen tungos.  Ostostenteon ohessa oli kuitenkin kiva seurata Regent-kanaalin sulutuksia ja perinteisten kanaaliveneiden sunnuntaiajeluita.

Joulukuinen Lontoo 1/2

Itsenäisyyspäivä mahdollisti pidennetyn viikonlopunvieton, ja suuntasimme apupojan ja ystäväpariskunnan kanssa Lontooseen. Oma panostuksemme reissun ennakkosuunnitteluun rajoittui jalkapallopelilippujen hankkimiseen, mutta onneksi seurueemme toinen puolisko oli kaupungista paremmin kärryillä. Saavuimme Lontooseen perjantai-iltana jokseenkin myöhään ja hotelliin kirjautumisen jälkeen suuntasimme saman tien iltapalalle läheiseen pubiin. Eikä mihin tahansa pubiin, vaan legendaariseen George Inn -kievariin, joka taistelee Lontoon vanhimman pubin tittelistä.


Aika moni muukin oli keksinyt viettää iltansa samaisessa pubissa, joten jouduimme hetkisen odottaa vapautuvaa pöytää. Tilasimme odotellessamme juomat. Itselläni oli ajatuksena korkata reissu kunnollisella brittisiiderillä, ja hämmennys oli varsin valtava saadessani eteeni Kopparbergin vaniljalla ja kanelilla maustetun talvisidukan. Olisi pitänyt pysytellä oluessa.



Ruokalista tuskin oli paljonkaan muuttunut Charles Dickensin tai Shakespearen visiiteistä samaisessa kievarissa. Osa porukastamme otti perinteiset Fish & Chipsit, itse tilasin annoksen British Beef & George Ale Pie´ta. Voitaikinakuoren alta löytyi mielettömän mureaa ja mehevää lihakastiketta. Ruoassa ei ollut valittamista ja paikka oli mukava siideriä lukuun ottamatta.

George Inn
The George Inn Yard, 77 Borough High Street, Southwark, London SE1 1NH
Lähin metroasema: London Bridge/ Borough

Lauantaiaamu alkoi kateellisilla huokaisuilla Borough Marketilla, joka on yksi Lontoon suosituimmista pientuottajien toreista. Miksei hakaniemen torilta saa rusakkoa? Onneksi suppilovahverot sentään maksoivat 30 puntaa kilolta. 






Torin reunalla olevasta kahvikärrystä sai loistavat aamukahvit. Myös herkkuja oli tarjolla.





Muutaman pakollisen turistinähtävyyden jälkeen suuntasimme Tottenhamiin valmistautumaan iltapäivän jalkapallokoitokseen. En pystynyt täysin keskittyä kotijoukkueen kannattamiseen, sillä Boltonin maalissa hääräsi Jussi Jääskeläinen. Jässe pelasi kuitenkin hienon pelin ja pelasti joukkueensa suuremmalta nöyryytykseltä. Tottenham–Bolton 3–0.


Jää pois Seven Sistersin metroasemalla jos suuntana on White Hart Lane




Pelin jälkeen suuntasimme olusille The Nag’s Head -pubiin (tällä kertaa myös minä tajusin ottaa olutta). Ikää tälläkin pubilla taisi olla sen kolmisensataa vuotta. Pubissa on kännykänkäyttökielto, ja jos ei muuta, niin  ainakin  katto on mielenkiintoinen.





The Nag’s Head
53 Kinnerton St, Belgravia, Westminister, London SW1X
Lähin metroasema: Hyde Park Corner

Lopuksi päivä laitettiin pakettiin intialaisella illallisella. Very good.


Puolukkajäädyke ja höyryävä kinuskikattila


Ensimmäisellä luokalla koulussa koulukirjojen sivun alareunaan piti aina piirtää läksymerkki kotitehtävän merkiksi. Suurimmalla osalla läksymerkki oli suttuinen ruksi tai kukkanen, minulla höyryävä kinuskikattila. Isoisäni nimittäin taisi olla täsmälleen yhtä ihastunut kinuskiin kuin minä. Meillä oli kesäisin tapana keitellä yhdessä kinuskia, joka yleensä nautittiin vaniljajäätelön ja tuoreiden metsävadelmien kanssa. Kinuskista tuli niin suuri hitti, että ristimme jopa erään kattilan kinuskikattilaksi. Kyseinen kattila on isoäitini kahdeksanlitrainen juustokattila, eikä sillä oikeasti ole kinuskia kuuna päivänä keitelty. Edelleen kattila kuitenkin kulkee kinuskikattilan nimellä, ja on varmasti taas joulun alla kovassa käytössä.

Inkiväärikorput

Olen yrittänyt ottaa kirkasvalohoitoja, korvavalottanut joka päivä sekä raahannut kaupasta kassikaupalla appelsiineja ja puristanut niistä aamuisin lasillisen c-vitamiinia. Silti tämä syksyinen pimeys masentaa. Yöunet venyvät väistämättä 12-tuntisiksi, eikä tiedossa ole edes lohtureissua lämpöiseen. Niiden avulla olen sentään selvinnyt muutamasta edellisestä talvesta.

Helppo appelsiinikastike kalalle



Olen varsin huono keittokirjojen kanssa. Kirjoja löytyy vino pino, mutta harvemmin kokkaan tai leivon noudattaen orjallisesti ohjeita. Yksi suosikkiopuksistani on kuitenkin Lehmusoksan pariskunnan kirjoittama Urho Kekkosen pöydässä. Kirjasta löytyvä appelsiinikastikkeen ohje on alun perin keittiömestari Aarne Nissisen vuonna 1930 ilmestyneestä kirjasta Uutta ja maukasta, ohjeita nykyaikaisessa ruuanvalmistuksessa. Ohjeessa kastike tarjoillaan keitetyn kuhan kera, mutta se maistui hyvältä myös paistetun nieriän päällä.

APPELSIINIKASTIKE

  • 3 munanruskuaista 
  • 100 g pehmeää voita tai margariinia 
  • 1 dl appelsiinimehua
  • 2 tl sokeria 
  • 1 tl sitruunamehua (käytin limemehua)

Kaikki yllämainitut aineet vatkataan pienessä kasarissa hellalla, kunnes seos on saonnut. Kaadetaan heti kalojen päälle vadille. Kastike säilytetään kuumana asettamalla kasari kuumaan veteen. 

Ravintolapäivä 19.11.

Viime lauantaina vietettiin jo kolmannen kerran ravintolapäivää. Kovin oli tarkoitus ulkoistaa lounastus johonkin lauantaiseen pop up -ravintolaan, mutta aamupäivä oli meillä jokseenkin hidastempoinen, emmekä lopulta päässeet ajoissa liikkeelle. Pienen Kalliossa suoritetun kävelykierroksen perusteella riitti lauantaisille ravintoloille kuitenkin asiakkaita. Lopulta testasimme ainoastaan Helsinginkadun ja Fleminginkadun kulman lippakioskiin perustetun Pottukiskan.



Kioskista sai uuniperunoita eri täytteillä, seurueemme testasi pekoni–sipuli ja chili con carne  -täytteiset potaatit. Eivät olleet lainkaan hullumpia. Näin jälkikäteen vain vähäsen harmittaa, että ei tullut kokeiltua listalla ollutta makeaa perunaa. Sitruuna–inkiväärimehu potaattien kyytipoikana maistui oikein mainiolta, sen tekemistä voisi itsekin kokeilla.

Listalla ollut gaspacho sai aikaan ihmetystä useammalta jonossa seisoskelleelta. Varpaat ja sormet kohmeessa ei tuntunut oikein tekevän mieli kylmää keittoa.



Olen ollut varsin ihastunut Helsingin vanhoihin, 1940- ja 50-luvuilla rakennettuihin lippakioskeihin, ja oli mukava huomata, että useampikin kioskeista oli saanut uuden ravintoloitsijan lauantaiksi. Yllätyin, kuinka kivaksi Helsinginkadun lippakioski oli remontoitu. Saisivat olla useamminkin auki näin talvisesonkina. Mikko Rimmisen Pussikaljaromaanin tapahtumat muuten lähtevät liikkeelle samaiselta kioskilta.

Saa nähdä, avaako ravintola Vatsasekaisin Kilinkolin ovensa seuraavana ravintolapäivänä. 

Palsternakka kohtaa uuden mantereen – Vaahterasiirappinen palsternakkakakku


Chez Jasu haastoi minut Uuden Mustan järjestämään juureshaasteeseen, jossa ajatuksena on tuoda tuttuihin juureksiin uusia makuja maailmalta. Marraskuun aikana eri blogeissa on kokkailtu uudella twistillä jo punajuuresta sekä lantusta.

Marraskuinen menu



Saamme illalla kivoja vieraita kylään. Kirjoitin illan ruokalistan eteisen seinään. Ensin piti putsata vanhat ristinollat seinästä. Kiirettä pukkaa. Täytyy lähteä metsästämään simpukoita. Vai kalastetaanko niitä? 

Vihreitä kahvipapuja

Saimme Afrikasta tuliaisina etiopialaisia raakapapuja ja tarkoituksenamme on testata kahvipapujen paahtamista kotioloissa. Kahvihifistelyfoorumeilta löytyy paljon tietoa eri kotipaahtomenetelmistä: papuja voi esimerkiksi paahtaa uunissa, valurautapannulla, kuumailmapuhaltimella tai popcornkoneella. Taidamme ottaa hetkeksi paristot pois palohälyttimistä ja kokeilla ensimmäisenä uunimenetelmää. Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta touhusta?


Tacot, jotka veivät kielen mennessään…


Selailin jokin aika sitten meksikolaisia ruokablogeja ja vesi herahti välittömästi kielelleni nähdessäni reseptin tacoista, joissa täytteenä oli keitettyä kieltä. Suunnitelmissani oli ollut jo pidemmän aikaa testata kielenkeittotouhuja, sillä muistelen kaikkien keitettyä kieltä syöneiden kehuneen sen maasta taivaisiin. Nämä tacot ovat helppo tapa kokeilla kielenkeittoa, jos ei epäilytä syödä itse jo jonkun toisen suussa ollutta.

Reilumpi ananaskeikauskakku

Nyt vietetään Reilun kaupan viikkoa. Viikko on hyvä muistutus, että päivittäin on mahdollisuus tehdä pieniä suuria valintoja. Reilun kaupan tuotteiden tuotannossa noudatetaan reiluja periaatteita; kehitysmaiden pienviljelijät saavat tuotteistaan kustannukset kattavan hinnan, suurempien tilojen työntekijät asialliset työolot, oikeuden liittyä ammattiyhdistyksiin ja vähintään lainmukaista palkkaa.  Lapsityövoiman hyväksikäyttö on kielletty ja tuotannossa noudatetaan tiukkoja ympäristökriteereitä. Aika tärkeitä asioita.

Suomalaisille tutuimpia Reilun kaupan tuotteista lienevät banaani ja kahvi. Yhteensä Reilun kaupan sertifikaatin saaneita tuotteita on kaupoissamme myynnissä  kuitenkin yli 1700. Eikä tuotevalikoima rajoitu vain elintarvikkeisiin, vaan  valikoimissa on myös esimerkiksi kosmetiikkaa ja puuvillatuotteita. Jokainen meistä suomalaisista osti Reilun kaupan tuotteita viime vuonna keskimäärin 17,30 eurolla – voisimme ostaa enemmänkin, sanoisin.

Reilun kaupan viikon kunniaksi leivoin vähän reilumman kakun. Reilun kaupan tuotteista kakkuun pääsivät:



REILUMPI ANANASKEIKAUSKAKKU:

Vuokaan:
  • 50 g voita 
  • 1 dl Reilun kaupan tummaa muscovado-ruokosokeria 
  • 1 (noin kilonpainoinen) Reilun kaupan tuore (ja kypsä!) ananas

Taikinaan:
  • 150 g voita 
  • 2 dl Reilun kaupan luomuruokosokeria 
  • 3 munaa 
  • 3 dl vehnäjauhoja 
  • 2 tl leivinjauhetta 
  • 1 dl kookoshiutaleita 
  • 2 tl vaniljasokeria 
  • 1,5 dl Reilun kaupan ananastäysmehua

Vuoraa kakkuvuoan pohja leivinpaperilla. Paloittele voi (50 g) vuokaan, laita vuoka uuniin, ja lämmitä uuni 180 asteeseen. Kun voi on sulanut, ripottele sen päälle muscovado-ruokosokeri ja anna sokerin sulaa uunissa. Kuori ja pilko ananas. Poista keskeltä puumainen sisus. Lisää ananaspalat uunivuokaan. Laita vuoka takaisin uuniin siksi aikaa kun teet taikinan.

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja ruokosokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen voimakkaasti sekoittaen. Sekoita loput kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan vuorotellen mehun kanssa varovasti sekoittaen. Kaada taikina vuokaan ananaspalojen päälle ja paista uunin alatasolla noin 45 minuuttia. (Kokeile kypsyys, jottei käy kuin omalle kakulleni, joka lässähti keskeltä, kun  ei ollut 40 minuutin jälkeen vielä aivan kypsä.)  Ota kypsä kakku pois uunista, anna hetki jäähtyä, ja kumoa tarjoilulautasta apuna käyttäen oikeinpäin. 



Kuorrutetut simpukat



Emme jaksaneet syödä kerralla kaikkia keittelemiämme simpukoita. Ylijääneistä sai seuraavana päivänä makoisan lounaspastan. Lisäksi apupoika kuorrutti osan simpukoista alkupaloiksi. Ainemäärät ovat varsin epämääräisiä, mutta sanottaneen että voita saa olla reippaasti. 

Näitä tarvitset:
  • keitettyjä sinisimpukoita
  • tomaatti 
  • valkosipulinkynsiä 
  • voita
  • yrttejä
  • korppujauhoja
  • pecorinojuustoa
  • karkeaa merisuolaa


Ripottele uuninkestävälle lautaselle reilusti merisuolaa ja asettele simpukanpuoliskot sen päälle. Suolan tarkoitus on ainoastaan pitää simpukankuoret paikallaan ja balanssissa.

Hienonna tomaatti ja valkosipulinkynsi. (Tomaatista voi jättää siemenet käyttämättä, jottei täytteestä tule vetistä.) Sekoita tomaatti, valkosipuli, yrtit ja korppujauho voin sekaan tahnaksi. Kuorruta simpukanpuoliskot tahnalla ja raasta päälle pecorinojuustoa. Paistoi simpukoita grillivastuksen alla 225-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia. 



Sinisimpukat kilinkolin



Muistan joskus lukeneeni jostain, että ranskalaiset ja/tai belgialaiset syövät sinisimpukoita vain kuukausina, joiden nimessä on r-kirjain, eli syyskuusta huhtikuuhun (suomeksi ärriä taitaa olla vain ihanaisessa marraskuussa), sillä silloin merivesi on ollut tarpeeksi kylmää simpukoiden kasvamiseen. Monissa ravintoloissa täällä meilläkin vietetäänkin syksyisin simpukkaviikkoja.

Sinisimpukat ovat loistavaa seurusteluruokaa. Satsi simpukoita valmistuu suuremmallekin joukolle varsin helposti. Tästä ohjeesta riittää pääruoaksi kahdelle tai alkuruoaksi neljälle. Jos simpukoita ja lientä jää yli, saa tähteistä loihdittua loistavan pastakastikkeen seuraavana päivänä. Monessa ohjeessa simpukat keitetään yksinkertaisessa valkoviiniliemessä, minä kuitenkin tykkään, että joukossa on sattumia tuomassa lisämakua simpukoiden varsin yksinkertaiseen makumaailmaan. Tarjoa simpukat tuoreen maalaisleivän kera, hyvästä seurasta tinkimättä.

Kokemuksen kautta olen todennut, että simpukat on Helsingissä turvallisinta  ostaa Stockan Herkun tiskistä. Kalatiskin setä tai täti käy simpukat läpi, ja yleensä onnistuu poistamaan suurimman osan päivänsä jo päättäneistä yksilöistä. Silti niitäkin eksyy aina jokunen mukaan, joten simpukoiden putsaamisessa kannattaa olla huolellinen.

Näitä tarvitset:

  •  noin kilo sinisimpukoita (aikalailla verkkopussillinen)
  • muutama iso tai useampi pieni salottisipuli
  • 2-3 valkosipulinkynttä
  • noin 6 sentin pätkä tuoretta chiliä
  • 100 g savupekonia
  • loraus (chili)öljyä
  • hyppysellinen sahramia
  • runsaasti tuoretta timjamia
  • vermuttia
  • ½ pullollista valkoviiniä
  • 250 g (rasia) kirsikkatomaatteja
  • 1 dl kuohukermaa

Aloita puhdistamalla simpukat. Huuhtele juoksevan viileän veden alla ja rapsuttele ylimääräiset roskat pois. Heitä rikkinäiset pois, ja kopauta aukinaiset pöytää vasten. Heitä pois simpukat, jotka eivät sulkeudu. Silppua pekonit kylmälle paistokasarille tai -pannulle. Kasarin tulee olla kannellinen ja tarpeeksi iso, jotta myös simpukat mahtuvat sinne. Hienonna sipulit ja chili ja lisää ne, loraus (chili)öljyä sekä tuoreet yrtit ja mausteet pannulle. Kuullota sipuleita ja lisää loraus vermuttia. Anna kiehua hetken ja lisää valkoviini. Anna seoksen kiehua voimakkaasti ja lisää simpukat liemeen. Peitä kasari kannella muutamaksi minuutiksi. Kääntele simpukoita ja anna niiden kypsyä vielä tovi (yhteensä noin 5 minuuttia) kannen alla. Siirrä avautuneet simpukat reikäkauhalla  tarjoiluastiaan. Heitä pois simpukat, jotka eivät ole avautuneet. Lisää liemeen halkaistut kirsikkatomaatit sekä kuohukerma. Anna liemen hautua tovi kannen alla ja kaada se tarjoiluastiaan simpukoiden päälle.

Punajuuripullat




En ole aiemmin pitänyt lihapullataikinaa kovinkaan kuvauksellisena, mutta nyt nappasin siitä kuvia oikein urakalla. Teki mieli otsikoida nämä prinsessapulliksi, sen verran pinkkejä söpöläisiä olivat ennen uuniin menoa. Makukin oli kohdallaan. Napsin nämä mintunlehdillä höystetyn turkkilaisen jogurtin kanssa.

  • 400 g naudanjauhelihaa (tai miksei vaikka karitsan) 
  • 2 punajuurta 
  • sipuli 
  • valkosipulinkynsi 
  • tilkka öljyä sipulin kuullottamiseen 
  • 100 g fetajuustoa  (ihan semmoista oikeaa, lampaanmaidosta tehtyä)
  • 1 rkl turkkilaista (tai ruoanlaitto-) jogurttia
  • minttua, oreganoa, rosmariinia
  • mustapippuria


Kuori punajuuret ja höyrytä tai keitä kypsiksi. Jäähdytä, raasta tai aja hienoksi sopivalla laitteella. Silppua sipuli ja valkosipulinkynsi ja kuullota niitä hetki pannulla. Lisää kaikki ainekset jauhelihan joukkoon ja sekoita tasaiseksi massaksi. Pyörittele palloiksi ja paista 200-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. 

Hirveä illalliseksi

Jos nyt joku kiva asia syksystä pitää keksiä, niin silloin saa laittaa padan porisemaan ja lähteä metsään tähystämään viimeisiä suppilovahveroita.

Wieniläisleikkeet ja rosmariiniperunat

Kävimme perjantaina Veijo Votkinin tehtaanmyymälässä Sörnäisissä. Tarkoituksena oli katsastaa valikoima ja napata viikonloppua varten jokunen mukava lihakimpale matkaan. Nettisivuillaan Veijo ylpeilee vanhanajan lihatiskillään, ja myönnettäneen, että ainakin vartin verran ihastelimme ja yritimme päättää mitä ottaa. Sen verran montaa sorttia oli tarjolla.  Pakasteena olisi ollut saatavilla monen sortin tipua, jotakin metsäkanalintua tekisi kovasti mieli vielä syksyn aikana kokeilla.

Lopulta päädyimme ostamaan vasikanpaistia, hirven osso buccoa, naudan kulmapaistia ja pekonia. (Animalia ei tainnut tarkoittaa eläinten viikolla ihan tätä, tosin se taisikin jo loppua ennen Wotkins-visiittiämme.) Wienistä paluun jälkeen olen himoinnut kunnon schnitzeliä, ja vasikanpaisti tiskissä melko lailla huusi päästä lautaselleni. Muut lihaherkut pääsivät lauantaina korkkaamaan syksyn patakauden.

Schnitzeleiden kaveriksi oli itsestään selvää paistaa pannulla rosmariiniperunoita. Ihan kuin keväällä Grinzingissä, joka on yksi Wienin keskustan ulkopuolella sijaitsevista viinitupakaupunginosista. Heurigen eli viinitupa on viljelijän ylläpitämä kuppila, josta saa viinin, yleensä Grüner Veltlinerin, kaveriksi myös purtavaa. Kaapista löytyi sopivasti myös pullo itävaltaista veltlineriä, vaikkakin apupoika jälkikäteen muisteli ostaneensa kyseisen pullon simpukoiden keitinliemeksi.

Wienissä leikkeet kylläkin olivat lautasen kokoisia...

WIENER SCHNITZELIT JA PAISTETUT ROSMARIINIPERUNAT
  • Vasikanpaistia tai -filettä (n. 100-150 g ruokailijaa kohden)
  • mustapippuria, suolaa 
  • 2 kananmunaa 
  • vehnäjauhoja 
  • korppujauhoja 
  • 1-2 dl öljyä voita 
  • sitruuna
  • kiinteitä perunoita
  • tuoretta rosmariinia
  • muutama valkosipulinkynsi
  • voita
  • suolaa

Leikkaa liha parin sentin paksuisiksi siivuiksi ja nuiji palat ohuiksi, joko nyrkillä tai lihanuijalla hakaten. Suolaa ja pippuroi lihat. Riko munat syvälle lautaselle ja vatkaa rakenne rikki haarukalla. Kaada toiselle lautaselle vehnäjauhoja ja kolmannelle korppujauhoja. Kuumenna (mielellään pinnoitetussa) paistinpannussa reippaasti öljyä (mieluiten vaikka neutraalin makuista rypsiöljyä, kylmäpuristettu voi olla vähän turhan voimakkaan makuista) ja nokare voita.  Pyöritä lihat ensin vehnäjauhoissa, sitten munassa ja lopuksi korppujauhoissa. Paista kuumassa rasvassa muutama minuutti molemmin puolin ja nosta hetkeksi talouspaperin päälle. Höystä leike sitruunalohkolla.


Kuori ja paloittele  perunat. Höyrytä tai keitä perunoita hetki. Kuumenna voita pannussa, lisää muutama valkosipulinkynsi joko kokonaisena tai siivutettuna sekä reilusti tuoretta rosmariinia. Paista perunat kypsiksi. Lisää lopuksi suolaa. 


Chef Wotkin´s tehtaanmyymälä
Vanha Talvitie 8
Avoinna: ma-pe 7-18, la 7-15

Grinzing
Ratikka 38 Schottentorin U-Bahn -asemalta. Ratikkamatka 22 min. 

Kallion Oma Maa


Hihkaisin pari viikkoa sitten innostuksesta, kun huomasin lähestulkoon naapurissamme erään liiketilan ikkunoihin ilmestyneen tekstin, joka ilmoitti  paikalle pian avattavasta  lähiluomukaupasta. Valitsin useampana päivänä kotiintuloreitin niin, että onnistuin kulkemaan putiikin ohi samalla kuikuillen uteliaana sisälle. Kovasti sisällä maalailtiin seiniä ja asennettiin hyllyjä tuppeensahatusta lankusta.


Tänään uskaltauduin sisälle asti ja aikalailla petyin. Olin odottanut jotakin Anton&Antonin tai Juuren puodin tapaista. Tai että olisivat keksineet jotakin paljon kivempaa. Ensivaikutelman mukaan kaupasta ei löytynyt kuin seinällinen Lassilan tilan viljatuotteita (sinänsä kivoja, ja ostinkin muutaman pussukan), koristekurpitsoja (pitääkö niiden olla luomua, kun eihän niitä edes syödä?),  muutama leipäpussi, kahvipapuja (joiden paahtopäivät olivat hamassa menneisyydessä) ja joitakin sipuleita ja chilejä (no chileistä plussaa, jos olivat kauppiaan omasta puskasta).  Mutta niin trendikkäitä kuin lähiruokapuodit ovatkin, tuntui kyseisestä putiikista puuttuvan kokonaan se trendikäs sielu. Olisi edes ollut rehellisesti epätrendikäs.

Idea sinänsä on hyvä. Tuotteet ovat pääsääntöisesti tuusulalaisen Oma Maa -osuuskaupan viljelijöiltä ilman ylimääräisiä välikäsiä. Mutta kuitenkin kauppa tuntui olevan muutaman tuotteen liike; valikoimasta olisi vaikea, ellei mahdotonta, loihtia kolmen ruokalajin illallinen. Pakastimestakin löytyi vain kasvispihvejä.

Lupaan poiketa liikkeeseen uudemman kerran, jospa tämä oli vain kangertelua alkumetreillä.

Kaarlenkatu 15

Raitiovaunut 1, 3, 8 ja 9 pysähtyvät lähellä

avoinna:
ma-pe 11-19 
la 12-16



DIY-sienikuivuri



Jonkinlaisen hyötykasvikuivurin hankkiminen on ollut harkinnassa jo pidemmän aikaa. Ongelmana on vain tilanpuute, epäilys, että kuivuri jäisi vain kaapinpohjalle käyttämättä sekä useiden googlailujen saldo: kaikissa kotikuivureissa tuntuu olevan jotain vikaa tai niiden kuivauslämpötila on liian korkea. Ilmeisesti paras ratkaisu olisi rakentaa auton sisäilmapuhaltimesta, kanaverkosta ja vanerista jonkinlainen hökötys. Noh, sellainen kaunistus ei oikein sovi sisustukseen keskelle olohuonettamme, eikä toisaalta taida sekään mahtua keittiönkaappiimme jemmaan.

Saalis sienimetsällä oli viime viikonloppunakin kuitenkin niin suuri ja pakastin jo aivan tupaten täysi, joten päätin ryhtyä kuivaushommiin. Ajattelin ensin kuivata sienet uunissa, luukku rakosella, mutta uuden uunimme alin lämpötila on 90 astetta, eli aivan liian korkea kuivauspuuhiin.  Ja saunaa ei meiltä tietenkään löydy, joten ainoa, mitä keksin oli kuivattaa sienet huoneenlämmössä lämpöpattereiden päällä.



Patterin päällä on ensin kerros sanomalehteä, sitten talouspaperia ja kerros sieniä. Halkaisin sienistä suurimmat. Lämpimän patterin päällä sienet kuivuivat rutikuiviksi kahdessa vuorokaudessa. En ole tosin vielä pohtinut, millä putsata kuivuessaan patterin väleihin tippuneet yksilöt.

Koko sienisaalis ei pattereiden päälle mahtunut. Myös Bertoian timanttituoli muuntui harson alla oivaksi kuivuriksi. Surkean pieniksi ne sienet kuivuttuaan käpristyvät.